Vielä ei ole huhtikuu, mutta runosuonta on kuitenkin syytä lämmitellä hiukan etukäteen, jotta se sykkisi kunnolla ensi kuussa. Luovuuden lähteetkin kaipasivat ruoppaamista. Siispä tässä pari taidonnäytettä viime yöltä. Se, että sain ne kirjoitettua melko nopeasti lupaa hyvää NaPoWriMon kannalta, vaikka sisältö onkin ehkä hiukan... omituinen.
Lumisade 27.3
(Omistettu Lauralle)
Lumihiutale on kuin elämä
ainutlaatuinen
ainutkertainen.
Se sulaa pian vedeksi
ja kastelee kenkäni ja sukkani.
Vihaan sitä.
Onneksi löysin kumisaappaani.
Rakkauteni Fukushima
Tunteeni sinua kohtaan
ovat vaurioitunut ydinreaktori
Saat sydämeni sulamaan
Kuin maanjäristys murskasit suojarakennukseni
Ja tämä tunne säteilee voimakkaammin
kuin edes sinun hymysi
syvältä kuoreni uumenista
Se hiipuu yhtä hitaasti
kuin vanhat polttoainesauvat
Eikä mikään merivesi voi lopettaa
tätä kiehuntaa
Sillä rinnassani sykkivä pumppu
lienee epäkunnossa
se käy väärää tahtia
tai pysähtyy
Ja tämä säteily voi muuttaa kaiken
jopa geenit
niin että synnymme uudestaan
uusina
ja väkijoukot vaeltavat evakkoon
rakkautemme hyökyaallon alta
tämän näkymättömän poltteen
Se laajenee ja leviää
kuin syöpäkasvain
jos jodi on jäänyt ottamatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti