-->

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kyösti ja Ykä saavat toisensa

Kyöstistä tulee ukkomies ja elämä hymyilee, vaikka hääyö ei sujukaan aivan odotusten mukaan.

Kyöstin häät
Kyöstin häihin yleisöä pääsee hyvin vähän:
äiti, isä, Ykän käly – yleisö jää tähän.
Esteitä ei löydy, vihkiäiset päättyy hyvin,
Kyöstin sekä Ykän sydämissä hellyys syvin.
Häiden jälkeen ylkä-äijät viedään risteilylle,
Kyösti sekä Ykä vetää kännäysvermeet ylle.
Öölii sekä väkeviä äijät hörppii kyllä,
hääyön viettää päivystäen yrjöö pöntön yllä.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Lisää käänteitä Kyöstin elämässä

Päivän runossa Kyösti on tärkeän päätöksen äärellä.

Ykän kysymys
Ykä kömpii yöllä Kyöstin kylkeen.
Kyösti lähes nenään vetää sylkee
Ykän kysyessä hältä yllättäin:
"Kyösti, yljäkseni lähtisitkö näin?"

Kyösti hämmästyksissänsä rykäisee,
"Kyllä", köhii, Ykän syliin nykäisee.
Silmistänsä räpyttelee kyyneleen
lämmön hyökyessä yrmyyn sydämeen.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Lisää Kyöstiä

Kyösti on uusi suosikki-ihmiseni. Tämän päivän runossa kuulemme lisää Kyöstin ja Ykän ystävyydestä.

Kyöstin ystävä
Kyöstin hyvä ystävä,
Ykä nimeltään,
kylään ryykäs Kyöstille
syömään, ryyppäämään.

Siellä äijät örisi,
öölit läikkyen,
mässytteli pihvejä
silmät väikkyen.

Ykä tykkää Kyöstistä,
Kyösti Ykästä.
Ystävyyttä enempää
ei kellään lykästä!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Opetushaiku ja Kyöstin elämää

Neljä päivää on jälleen vierähtänyt, ja neljä runoa on päivittämättä. Korjataan tämä.

23.4.2016
Keskustelimme ystävieni kanssa maalaislasten vaarallisesta elämästä. Keskustelu synnytti opettavaisen runosen.

Älä oikaise
siltarumpujen ali
tai kuolet sinne.

24.4.2016
Loput kolme runoa kertovat Kyösti-nimisen miehen elämästä. Kyöstin elämässä ei esiinny lainkaan takavokaaleja, etuvokaaleja sen sijaan on kaikkialla. Ensimmäisessä runossa Kyöstillä on ikävä yöllinen ongelma.

Yösyöppö Kyösti
Kyösti yöllä mökissänsä
nälkäisenä pyörii.
Pötsi möyrii höyrypäänä,
häärii sekä hyörii.

Yösydännä pötsi pystyy
Kyöstin nöyräks lyömään:
Kyösti nyt yökyöpelinä
könyääpi syömään.

25.4.2016
Toisessa runossa Kyöstillä on terveyshuolia.

Kyöstin tyrä
Kyöstin pötsi pömpöttelee,
särkee sekä pörähtelee.
Kyösti säikkyy: liekö syöpä?
Lääkärinsä hörähtelee:
"Tyrä täällä pötsissäsi
pöllöstelee töllöntyötä,
eikä lähde iän myötä."
Kyösti käyttää tyrävyötä.

26.4.2016
Kolmannessa runossa Kyösti tympääntyy työhönsä ja suunnittelee repäisevää irtiottoa. Tällä kertaa mukana menossa on myös Kyöstin kaveri Ykä.

Ryöstäjä Kyösti
Kyöstin työ
järjen syö.
"Jätän työn,
leiväks lyön:
ryöstäjäksi
villeimmäksi
tänään ryhdyn!"
"Tähän yhdyn!"
Ykä möyhää.
Äly köyhää
äijäin päässä,
järki täysin
teräsjäässä.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Laiskamadon lörpötyksiä

Olen ollut tällä viikolla laiska sekä kirjoittamaan että julkaisemaan runoja. Tässä nyt kuitenkin neljä runoa neljälle päivälle.

19.4.2016
Kuhajutut on hauskoja, kuha on huumorintajuinen.

Kuhajuttu
Ei tarvii olla
vinkeä vitsiniekka
kuha on kiva.

20.4.2016
Päivämäärän inspiroima tuotos.

4:20
en ole koskaan
pössytellyt pilveä
haju on tuttu

21.4.2016
Katsoin klassikkoelokuvan. Runo on mukaelma Virve Rostin kappaleesta Sata salamaa.

Huuliharppukostaja
Hiljenee autiomaa,
linnutkin vaikenevat.
Cowboyt ja rosvot piiloutuu,
kun huuliharppu vonkuu.

Ammutaan ongelmat pois,
anteeksi antaa en vois,
kun liipaisinsormi painautuu,
ja ruumiit kylmenee.

Kun revolverini iskee tulta,
ja aivot pellolle räjähtää,
et kostoani voi riistää multa –
raivo jäljelle jää!

Kun huuliharppuni meille soittaa,
ja junaan valmis oot nousemaan,
minä kostan törkeän vääryyden,
ja sut haudataan multiin maan.

22.4.2016
Runo kuvaa tämänhetkistä olotilaani.

Laiskamato
Mullan alla mukavasti
laiskamato lepäilee.
"Siinä nukkuu iltaan asti",
madon äiti epäilee.

Laiskamadon kompostissa
kolo pitäis kaivaa,
mutta se on matoselle
liian paljon vaivaa.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Huonoa runoutta

Tänään vietetään huonon runouden päivää. Sen kunniaksi kirjoitin vielä tavallistakin huonomman runon.

Rakkaalleni
Sun kasvos on kuin aamunkoitto,
punakat ja kärsineet.
Äänesi kun huilunsoitto
rikkoo lasiesineet.

Oot mun oma lottovoitto,
kolme oikein ja lisänumero.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Tekstiä tulla tuiskuttaa

Runo ei perustu tositapahtumiin.

Yli-innokas fani
Antti Tuisku,
oot niin muisku,
värikäs kuin vappuhuisku!
Laita pois se paloruisku –

lupaan lopettaa stalkkaamisen.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Viisujen virittelyä

Yksi vuoden kohokohdista lähestyy: Euroviisut veisaillaan alle kuukauden päästä! Riimittelin innostukseni runoksi.

Eurovision laulukilpailu
Kohta kansa koolle kootaan,
suvut sohville solahtaa
kuulemaan kun laulut raikaa,
viisut viihtyisät veisaillaan.
Tanhutaiston taikavoima,
laululoiston lieto lumo
syömmet sykkimään sykäyttää,
sieluille suloja suopi.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Leffafiilistelyä

Kävimme ystävättärieni kanssa katsomassa Deadpoolin.

Kuolonlampi, surmanallas,
kostaja kauhunkasvoinen
kalman kylvi, murhan manas
sankari hurmeenhimoinen.
Luodit lensi, miekat moikui,
ahteriin ammus ampaisi.
Kuolonlampi, surmanallas
kultansa kotiin kuljetti.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Automaattiangstia

Päätin kokeilla, millaista runoutta syntyy, jos antaa kännykän automaattisen tekstinsyötön päättää suunnan. Valitsin joka säkeen ensimmäisen sanan itse, sitten valitsin aina kännykän ehdottamista kolmesta sanasta sopivimman tai mielenkiintoisimman kunnes sain kokoon järkevän virkkeen. Lopuksi poistin pari huonosti sopivaa säettä ja järjestin loput mielestäni loogiseen järjestykseen.

Runo paljastaa yllättäviä asioita matkapuhelimeni sielunelämästä. Tunteettomaksi luulemani laitteen sisällä asuukin angstinen romantikko, joka kipuilee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa mutta viime kädessä kuitenkin uskoo ihmiskunnan hyvyyteen.

Mennäänkö naimisiin ystävänpäivänä?
Missä olet nyt?
Minne katosi päivät?
Miksei vieläkään ole rauhaa?
Olen iloinen ja onnellinen, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Mistä tietää olevansa rakastunut?
Mistä tietää olevansa valmis palaamaan takaisin alkuun?
Voisitko kertoa, mitä on tulossa ja menossa?
Muut kuin hullut eivät tunne toisiaan.

Miten mies isketään?
Miten nainen etsii naista?
Miksi kaapista pitää tulla ulos?

Kenelle kellot soivat komeasti?
Ketä kiinnostaa?
Kuka tahansa voi olla myös hyvä.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kalevalan kankahilla

Tämänpäiväinen runo on erään lukemani fanficin inspiroima (ei saa tuomita). Koska yritän tehdä elämästäni mahdollisimman vaikeaa, kokeilin kalevalamittaa. Ihan kaikki tavut eivät ole oikean pituisia, mutta suurin osa säkeistä on luullakseni ainakin sinnepäin.

Kiitos sulle, kumppanille,
ystävälle yksinäisen,
auttajalle avuttoman,
tuelle tuntemattoman.
Mistäs tiesit tänne tulla,
mistä luokseni löytelit?
Tuonen tummilta tuvilta,
Manalan mustilta mailta?
Vaiko teiltä Tapiolan,
Mielikin mustikkamättäiltä?
Mistä tänne tupsahditkin,
viivy vielä vieraanani,
tukenani, turvanani,
lohtuna luonnottomalle.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Muistelu, ero, kameli ja määränpää

Ystäväni haastoi minut kirjoittamaan qasida-runon. Noudatin hänen ohjettaan, jonka mukaan runossa on oltava neljä osaa: muistelu, eron hetki, kamelin ylistys ja määränpää. Runo on hyvästien jättö eräälle yliopistorakennukselle, jonka käytävillä olen laahustanut viimeist kuusi vuotta.

Muistan vielä ujon ensisilmäyksen:
sun oves aukesivat kuin mua kutsuen.
Mä varjoon astuin suuren aulas viileyden,
kohtuun portaiden ja kiviseinien.

Silmästäni valutan nyt kyynelen,
kun taakseni mä jätän hahmos valkoisen.
Muistot kauniit rinnassani repien
poispäin otan ensimmäisen askelen.

Vaan kameli kun laukkaa yli dyynien
on kyttyröihin varastoinut viisauden –
tiedon, taidon kaiken opettajien.
Sen voimin kulkee läpi hiekkamyrskyjen.

Nyt eessäni nään epävarman huomisen,
vaan sitä päin käyn reippaasti ja pelkää en.
Aamuun uuteen herään aina hymyillen,
itseeni ja taitoihini luottaen.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kirkkaus kostaa

Kevät on tullut, mutta silmät eivät ole vielä aivan tottuneet auringonpaisteeseen. Runo on vahvasti Juice Leskisen Aurinko on typerä -kappaleen inspiroima.

Aurinko on ilkeä
Aurinko on ilkeä,
kun se koskee silmiä.
Hienoo kun on lämmin,
mutta paistais lempeämmin!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Rähmäisiä käpäliä

Veljeni haastoi minut kirjoittamaan mämmirunon rähmäkäpälän näkökulmasta. Tässä se on.

Ruskeaa kultaa
Mössöä ihanaa, notkeaa, tummaa –
jos joku ei tykkää, niin onhan se kummaa.
Mämmiin nyt peittykööt rähmäiset tassut,
mämmillä täyttykööt pikkuiset massut!

Myöhästelyä

Ah ja voi, unohdin perjantaina runoilla ja lauantainkin runon sain valmiiksi vain puolenyön jälkeen. Ripottelen tuhkaa päälleni. Tässä kuitenkin runot kummallekin päivälle.

8.4.
Perjantain ja lauantain välisen yön voi tiivistää seuraavaan haikuun:

painajaisia
ikkunan takana mies
huh, aamu tuli

9.4.
Toinen runo on vastaus serkkuni antamaan haasteeseen, joka kuului näin: "Kirjota tosi teinimäinen runo, sellanen teennäistaiteellinen, junou, semmonen, millasen kirjottaa teini, joka jakaa facebookissa mietelauseita ja käyttää paljon hymiöitä ja huutomerkkejä." Inspiraationa toimi sillan alla pari päivää sitten näkemäni kuollut pulu.

elämän hauraus
kuolleen linnun kadulle näin
vaipuneen
sen pään kuin uneen siiven alle
taipuneen
se särön teki sydämeeni
pysyvän!
kuin oisin kuullut linnun multa
kysyvän:
"oi miksi päättyi elämäin niin
varhain?"
ei mulle rauhaa jättänyt tää
harhain!
linnulle mä tahdoin levon
antaa
sen mullan syliin omin käsin
kantaa!
nyt haudan päälle kirkas kyynel
vierähtää
vaan sydämeltäin tuska ei voi
kierähtää!

torstai 7. huhtikuuta 2016

Luovuuden lähteikössä

Aina kirjoittaminen ei ole helppoa.

Runosuoni
Rämmin, kömmin, räpiköin,
uppoon veteen mustaan.
Riimittelen päivin öin,
raakileita rustaan.
Silmäkkeissä sompailen,
taivu ei vaan kieli.
Muusaa huudan, rukoilen:
jo nosta suosta mieli!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Verkkoja vesillä

Olen tänään verkostoitunut. Siitä haiku.

verkostoitukaa
ei sitä koskaan tiedä
kenen haaviin jää

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Korvaamattomia kausiherkkuja

Korvasienikausi on kohta käsillä. Tänä vuonna en vielä ole päässyt kyseistä myrkkyherkkua maistamaan, mutta viime keväänä sieniä oli putkahtanut näppärästi taloyhtiön pihalle. Todellista lähiruokaa.

Korvasieni
Korvassani kutisee,
siinä kasvaa möykky pieni.
Lääkäri vain mutisee:
"Taitaa olla korvasieni."

Köntti tummanruskea,
kurttuinen ja haperoinen
koittaa esiin puskea,
paisuu niin kuin jokin loinen.

Vaiva silti vaaraton,
kunhan tietää oikeen hoivan.
Ja kun ryöppää kasvuston,
sienisoossin saapi oivan!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Reypasta runoilua

Tämän päivän runo on oikeastaan Tähtien sota -aiheinen Kaija Koon Tinakenkätytön uudelleensanoitus.

Hiekkakenkätyttö
Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Hän katselee yksinäisenä itään,
tuo tyttö hentoinen hiekkaa kengissään.
Kuuluuko sieltä äitii tai isää,
ettei tarttis täällä olla vaan yksinään?

Hän on kuiskannut viestin tähtiin:
"Isä, äiti, tulkaa jo kotiin!"

Ehkä hänet on luotu lentämään,
eikä raatamaan toisten renkinä?

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

Hän muistaa, kuinka Niimassa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän lentää galaksiin
ja jedimestarin voimillaan tukkii toisten suut.

Et täällä voi olla sä paikoillaan,
muuten menee voimasi hukkaan!
Lennä sinne missä on vihreää,
siellä Kylo miekallaan tähtää.

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

Kun valomiekkaa käyttää,
sun voima väreilee.
Kylo voimatemppuja näyttää
ja kaikki syttyy tuleen.

Voiman kaiken voittavan
tunnet sua kutsuvan,
tyttö hiekkaplaneetan...

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Palindromien paluu

Palindromit ovat parhautta.

Ikuauki
Nikola Lokin
aatos sotaa
käy, yäk.
Ikihiki:
otsaa raha raasto.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Pupu päristelee menemään

Motoristiserkkuni on jälleen haastanut minut. Viimeksi piti runoilla moposta, nyt on edetty jo moottoripyörään.

Moottoripyöräostoksilla
Runkosi on runoutta,
voimansiirtos viehättää.
Kukkarossa Matti, mutta
ostamatta et sä jää.

Rahat lainaan taikka pöllin,
omakseni sinut saan!
Istuimellasi kun köllin,
hukun onneen huumaavaan.

Moottorisi murahdukset
musiikilta kalskahtaa.
Skoottereiden surahdukset –
niille voin vain naurahtaa.

Moponi on mulle rakas,
sinä vielä rakkaampi.
Kaupasta kun ajan takas,
sydämeni hakkaapi.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Extra dikt

Jag skrev en dikt till i dag. Den är tillägnad en vän som har det svårt.

En äcklig essä
Usch och blä,
hon måste skriva en essä!
Hon är helt disträ
och vill falla ner på knä.

Hitaasti ja epävarmasti

Töps
Töps
Töpöttelen eteenpäin
molemmat pohkeet krampaten
jo 24 tuntia
Muuttoapuloinnista jumissa
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen hyödyntäen lonkkia,
jalkateriä taivuttaen,
hyvin liikkuvat polvet vain yli
Vissiin pitää venytellä

Töks
Töks
Näpyttelen pidemmälle
gradutiedoston syövereissä
jo toista vuotta
Tulevia mullistuksia odotellen
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen kerraten vanhaa,
uudempaa muokkaillen,
hyvin sujuvat vain taukogifit
Runon mittainen venytys

Au au au

Pupu on irti!

Kerran kun mä menin illalla nettiin, se oli perjantai, ja mä menin tähän blogiin ja mietin että mitä runoja nää tyypit oikein kirjoittaa. No mä päätin, et mä panen tän runoilutauon poikki ja käyn kirjoittaa tänne et

tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa

ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan

ja sit ku mä flippaan

Pupu on irti!

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Loppukuun loruilut

Olen taas päivittänyt runoja tänne tosi laiskasti, mutta tässä nyt viimeiset. Jee vappu!

24.4.
Tämä haiku on oikeasti kirjoitettu vasta seuraavana päivänä, koska unohdin. Se kertoo vyökokeen aiheuttamasta pelosta.

ylihuomenna
paniikki iskee jo nyt
iik iik apua

25.4.
Hertta tietää, mistä tässä on kyse.

OPT
Yksi ainoa kyynel
poskelle silmästä valuu.
Länkisäärinen enkeli
pyyhkiä pois sen haluu.

26.4.
Olin illan ulkona kylmässä.

varpaat hyytyneet
junan lämmössä hieman
kipristelevät

27.4.
Tämäkin runo on kirjoitettu oikeasti vasta seuraavana päivänä. Se kertoo vyökokeen jälkeisistä tunnelmista.

Onnistuminen
En oksentanut nurkkaan,
en kompastunut miekkaan,
en unohtanut tekniikkaa,
eivät tavoitteet valuneet  hiekkaan.

28.4.
Pieniä lapsia. Sellaisia ne ovat.

lapsoset ovat
pieniä apinoita
mutta söpöjä

29.4.
Yhdeksänvuotias pikkusiskoni kertoi oppineensa hallitsemaan maanantaita. Se inspiroi maanantaisen anagrammirunon.

Maanantaina
Antin naamaa
vääntää väsymys,
mäntä syvä väsyä
kasvoihin hankaa.
Ankka-aivonsa, hih.

30.4.
Istuin junassa matkalla kotiin vappua viettämästä ja tajusin, että tässä oli viimein tilaisuus toteuttaa serkkuni viimeinen haaste: kamalassa metelissä runo hiljaisuudesta. En nyt tiedä, vastaako lopputulos odotuksia, mutta yritin tavoittaa jotain hiljaisuutta tähän kuitenkin. Ystävällinen (tuntematon ja humalainen) vierustoveri auttoi antamalla hyviä elämänohjeita, jotka itse asiassa inspiroivat runoa jonkin verran.

Kotimatka
Junassa vappuna
musiikkia, joku laulaa päälle,
lapsi hakkaa ilmapalloa ja kiljahtaa.
Vierustoverin neuvoja oman tien löytämisestä:
ihminen tavoittelee aina kokonaista täydellisyyttä.

Jossain yläpuolella
karanneet vappupallot kohoavat kohti pimenevää taivasta.
Matkalla asemalta yksinäinen rusakko
loikkii tyhjän tien yli.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Varsin hankala haaste



 Rakas serkkuni haastoi minut kirjoittamaan runon, joka on joko pyöreä tai erään tietyn eläimen muotoinen tai molempia. Yritin tässä runossa toteuttaa jälkimmäisen näistä, eli pyöreän eläimen. Pyöreydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta mikähän otus haasteessa mahtoi olla kyseessä?

Olen 
       aina              myöhässä, 
ajoissa                              koskaan 
ehdi                                                    en.
 Lintuja                                                      usein
 kadehdin,                                               kun 
maata                                          pitkin 
                      matelen.                            Yhteen                   !  !
                           paikkaan                  kuitenkin                    paina.
                                        helposti         ehdin             ei myöhästely
                                    aina: kun koti kulkee selässä,

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Pahvilaatikoita

Siirtelin tavaroita evakkoasunnosta hienoon remontoituun asuntoon. Jos tällaiset väliaikaiset remontin alta pois muuttamiset lasketaan, olen tähän mennessä muuttanut elämäni aikana keskimäärin n. vuoden ja seitsemän kuukauden välein. Toisin sanoen: pahvilaatikot ovat olleet elämässäni tärkeässä osassa. Haiku sille!

Pahvilaatikot
eivät kai koskaan lopu
maailmastani.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Monta runoa laiskalta päivittäjältä

Olen runoillut ihan kiltisti, mutta olen ollut liian kiireinen/saamaton laittamaan runoja tänne. Nyt korjataan asia!

15.4.
Jonain yönä päähän putkahti nimi "Iivari, iloinen iilimato". Olisin halunnut käyttää runossa vain i-kirjaimella alkavia sanoja, mutta en ehtinyt hioa runoa ihan tarpeeksi, joten muitakin (kuitenkin aina i:n sisältäviä) sanoja pääsi mukaan.

Iivari, iloinen iilimato
Ilmari itikka ikävissään
itseksensä itki.
Iivari, iloinen iilimato
itkua ihmetteli.
Ilmari inisi:
"Ihastukseni Iines itikan
ilkeä ipana nitisti.
Iines ipanaa pisti,
ipana Iineksen listi."
Iivari kiivastui:
"Ipanalle itku ilkeästä ilosta!"
Iivari ipanan iholle hiipi,
kiinni kipakasti itsensä kiinnitti.
Ipana irvisti:
"Inha iilimato!"
Iivaria irrotti,
irronut ei itsepäinen iilimato.
Ipana isäänsä hätiin itki.
Isä iso:
"Iilimadon litistän!"
Iivari kiireesti irrotti,
liukkaasti piiloon livisti.
Illalla Ilmasri itikka
Iivaria kiitti.
Inisi:
"Iinestä ikuisesti ikävöin,
silti viimein itku riitti.
Inha ipana itikoille
tuskin ilkeilee ikinä lisää."

16.4.
Olin tuskastuttavan aikaansaamaton. Se näkyy myös runosta.

uusi päivä taas
voisi tehdä kaikkea
äh, antaa olla

17.4.
Tämä runo on oikeasti kirjoitettu vähän yli puolenyön seuraavana päivänä. Häpeän.

Aamulla tentti.
Oho, miksen lukenut?
Illalla appro!

18.4.
Pieni peruna tuli mieleen samassa yhteydessä kuin Iivari, mutta kirjoitin siitä runon vasta myöhemmin.

Onnellinen peruna
Olen pieni peruna,
mullan alla asun.
Sadevesi, lannoitteet
täyttää potun masun.
Kanssa muiden perunoiden
mukava on olo.
Jokaisella mullan alla
oma pieni kolo.

19.4.
Asuntoni on remontoitu ja pääsin tänään näkemään sen ensimmäistä kertaa uudessa kuosissaan.

Remontti
Uusi hieno lattia,
uudet hienot kaapit,
uusi hieno ilmanvaihto,
uudet hienot laatat,
uusi hieno liesikupu,
uudet hienot valot,
uusi hieno vessanpytty,
uudet hienot tasot,

mutta edelleen helvetin kylmä.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Toukasta perhoseksi

Peittelin eilen kahdeksanvuotiasta veljeäni nukkumaan ja hän näytti, miten hänestä on mukavaa kietoutua kokonaan peiton sisään niin että hän näyttää pieneltä toukalta. Kysyin, onko hän aina illalla väsynyt toukka. Veljeni vastasi olevansa illalla väsynyt toukka ja aamulla virkeä perhonen. Kyllähän siitä piti runo kirjoittaa.

Toukan peitto
Illalla väsynyt toukka
tekee peitostaan pesän.
Se kietoo itsensä koteloon
ja nukkuu hämyssä kesän.

Aamulla virkeä perhonen
kotelon sisältä herää,
kohoaa kauniille siivilleen
ja päivän mettä kerää.

Vaan ilta kun jälleen hämärtyy,
perhonen toukaksi muuttuu,
peittokoteloon käpertyy unille,
joista huolet ja murheet puuttuu.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Huonoa sanaleikkiä luvassa

Teen erästä koulutyötä ja sen inspiroimana kirjoitin runon säästämisestä. Tietysti siitä piti vääntää jotain mukahauskaa.

Säästäminen
Haavi olalla, hiljaa
tarkkailen huojuvaa viljaa.
Peltoa pöllyttää tuuli.
Se mun kai nukkuvan luuli.

Valmistaudun, itseni kerään,
sitten syöksähdän tuulen perään.
Se pakenee, vaan yllättäin
se on haavissani, käsissäin!

Lihat syön, nahat nyljen,
luut ja rustot maahan syljen.
Tuulen liha hyvältä maistuu,
vaan huomenna helle hellallain paistuu!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Haaste ja palindromeja

Tässä eilisen ja tämän päivän runot. Eilinen runo toteuttaa serkkuni haasteen "runo väärällä kädellä junassa tai bussissa". Ohessa myös kuva. Tämän päivän runossa on palindromeja, koska taisin nyt innostua niistä.

11.4.
Huhtikuu on kuukausista hulluin
Keltaisia muovikasseja,
taitaa olla Päivät Hullut.
Yksi ei oo sinne vienyt masseja:
hän on lähi-Alepasta tullut.

12.4.
Sima-amis
Tulo uupuu, uupuu olut.
Amis oppi: jippo sima!
Sima uuttuu, muuttuu amis.
Oli ollu pullo ilo -
ilo päättyy, syyttääp: "Oli
susi sisus!"

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Pakokaasusi on kuin parfyymiä

Haasteesta syntynyt ylistysruno mopolle, olkaa hyvät! Itsehän en ole mopoihmisiä, mutta haasteen antaja sen sijaan on. Toivottavasti tämä kelpaa hänelle.

Sydämeni nelitahtinen syke
On sulla muodot upeat,
silmiä en irti saa.
Ja kun käymään rupeat,
lähentelen nirvanaa.

Mittasuhteet ovat oivat,
pyörät kauniin kapeat.
Kun moottorisi äänet soivat,
jo kaikkoo aatteet apeat.

Istuin on kuin silkkityynyt,
vauhti päätähuimaavaa.
Olen aivan maani myynyt,
jos omaksein en sua saa.

Kiillottaisin joka pinnan,
kolareita kaihtaisin.
Maksaisin kalliin hinnan -
sut esikoiseen vaihtaisin.

Nyt hiiteen kurja vanha Jopo -
antakaa jo mulle mopo!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kaksi päivää meni taas

...ja tässä kyseisten päivien runot. Ensimmäinen on vastaus serkkuni haasteeseen, eli runo, joka koostuu palindromeista. Se kertoo Jeesuksesta. Toinen on oikea nyyhkytarina, jossa on pyritty välttämään liikoja koukeroita.

8.4.
Olla kallo
Seimi, mies,
otsakasto.
Ella J., rukous suo kurjalle!
Et? Lopussa hassu polte.

9.4.
Rakkaustarina
Nuoret salaa
kaksin halaa.

Tyttö pulaan
joutuu sulaan:

kasvaa maha,
puuttuu raha.

Tyttö anoo,
isä sanoo:

tyttö nuorin
teki huorin.

Lopputulos:
lentää ulos.

Tyttö itkee.
Poika sitkee:

"Rahat hankin!"
Ryöstää pankin.

Kiinni jää
tuö pölkkypää.

Lyhyt virsi:
kutsuu hirsi.

Tippa, linssi,
kuollut prinssi.

Ei voi estää -
täytyy kestää.

EDIT: Sain valmiiksi toisenkin palindromirunon, joka on ehkä ensimmäistä parempi.

Aha, raha
Elli, Ville
otti, hitto
toto-otot.
Tuli hilut,
äreä erä.
Avioilo oli oiva.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Matkimista

Pöllin törkeästi Hertan eilisen idean. Runo ottaa kantaa tämän päivän lumisateeseen ja kevättulvien riskiin.

Sulawesi tulee
Lunta sataa tulvien laariin.
Mummo veneessään pitää vauvasta vaarin.
Muut vain äimän käkenä kukkuu.
Kohta kuin pipoa väkeä hukkuu.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Hajamielinen Pupu iskee jälleen

Unohdin eilen taas runoilla. Muistin asian hieman puolenyön jälkeen ja kirjoitin seuraavan haikun:

5.4.
hajamielinen
runoilija unohti
jälleen runoilla

Tänään olen lueskellut Ruotsin kuninkaasta kertovaa kirjaa. Siitä inspiroiduin ja kirjoitin lyhyen ja "hauskan" runon ruotsiksi. Olen edellisinä vuosina runoillut englanniksi ja italiaksi, mutta ruotsi (josta tykkään erittäin paljon täysin vilpittömästi ja epäironisesti) on toistaiseksi jäänyt käyttämättä. Nytpähän korjataan tämäkin puute ja todistetaan samalla, että hallitsen käytetyt ja huonot puujalkavitsit myös toisella kotimaisella.

6.4.
Trosuppfattning
De får vara vita, svarta, gula, blå -
huvudsaken är att de inte är för små.

Monta rautaa oksalla ja semmottiin

Joo, no niin, eihän tämä olisi oikea Napo jos en unohtaisi koko ajan päivittää runoja tänne. Tässä siis kuluneiden päivien räpellykset.

2.4. 

Eksyin jonkun nettiseikkailun jäljiltä lueskelemaan suomalaisia sanontoja ja ne on ihania. Löysin uuden suosikin: "Akoilla ja susilla on maailma pilattu."



Ahneelle: Auta miestä mäessä, älä mummoa lumessa

Peukalo keskellä kuumaa puuroa
Kiertää kuin kissa rokkaa
Rohkea kalikan syö
Se koira älähtää, johon vetelä kalahtaa
Suo siellä, junan vessa täällä
Toimii kuin ikä kaikki
Oppia kukkarossa
Matti porsaan kotiin ajaa
Kyllä routa se katajaan kapsahtaa
Joka kuuseen kurkottaa, se opettaa
Se joka ei osaa tehdä, se viheltäen menee
Se mikä laulaen tulee, on paskanen loppu

3.4. 

Tämä perustuu yhteen kaikkien aikojen lempparisarjakuvastrippiin, joka löytyy täältä (strippi nro. 005). 

Yhtäkkiä parsaa


Hämähäkkinä seison, skorpionina hämmästelen
ylhäällä pörräävää kärpästä. 
Mikä se on, miksi se on
niin pieni. 
Koivillani kurottelen, hännälläni hyökkäilen
kärpästä tavoitellen. 
Yhtäkkiä muutos, jalkani vihreät
tönköt pötkylät. 
Yhtäkkiä himo, suunnaton hinku
hilloon pihtini pistää. 
Kellokaan ei tiennyt. 

4.4. 

Niin, kakkua. Käsiteltiin sitä torstaina. Siksi tälläinen mini. 

kakkua nyt tahdon
himoitsevat kupeeni
porkkanakakkua

5.5. 

En tehnyt mitään. Paitsi katsoin Mr. Plinkettin Star Wars -arvosteluja. 

Nyt oikeesti

En tätä enää kestä
miksei kukaan Lucasia estä
vanhaa rakasta pilaamasta
ja uutta sontaa sontimasta?


Eikö kukaan uskaltanut
eikö kukaan vastustanut
ratkaisuja tyhmiä
ja mokien ryhmiä? 

Pimeässä kellarissa lojuvat
originaalit filminauhat
Jorgen panttivankeina
näinä aikoina ankeina. 

Kyynikon sanoin
surumielisin sanoin
kun ahdistuin tässä joskus:
"Kuoleehan Georgekin joskus."





torstai 4. huhtikuuta 2013

Nyt kärsitään!

Hertalla on hieno kynä, jossa lukee "Auta kärsiviä eläimiä". Päätin siis kirjoittaa runon kärsimisestä.

Kärsiviä eläimiä
Norsuvauvaa harmittaa,
kun sieraimessa kutittaa.
Äitinorsu lohduttaa:
sen kärsän kasvu aiheuttaa.

Merilehmän lapsella
on kärsä, kaunis katsella.
Vaan sekin usein napisee,
kun pientä kärsää kutisee.

Myös possu joutuu kärsimään,
sen nenää vihloo yhtenään.
Mutta parasta reippaasti taistella,
niin voi isona kärsällä haistella
ja herkkuruokia maistella!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kahden päivän runot

Unohdin eilisiltana saattaa aiemmin päivällä osittain luonnostelemani raapustuksen julkaisukelpoiseen kuntoon, joten tässä tulee nyt tänään viimeistelty eilisen runo sekä tämän päivän varsinainen runo. Edellinen koskettaa omaa elämääni, jälkimmäinen onneksi ei (paitsi että sain idean siihen erään ystäväni ihanasta lausahduksesta, jonka tarkan kontekstin olen ikävä kyllä ehtinyt jo unohtaa).

2.4. Pöpö
 Kurkussani mellastaa
tyhmä flunssapöpö.
En siitä oikein tykkää.
Se ei oo yhtään söpö.

3.4. Syntinen yösyöppö
Maha murisee yöllä,
en millään unta saa.
Vaikka kovalla työllä 
koitan laihduttaa, 
en kireällä vyöllä
voi nälkää karkottaa.

Kuutamon valossa
siis hiirenhiljaa hiivin
ja tyhjässä talossa
pimeyden siivin
nälkäni palossa
ruuat suuhun riivin.

Ei voi piilossa yön
kukaan salaisuutta viedä.
Kun yksin syön,
ei edes Jeesus tiedä -
käyn Jumalalta salaa herkkukaapilla.

 

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Edellisen päivän runoilua

Herttakin aikoo runoilla tämän kuun ajan! Olin eilen jumissa Internetin ulkopuolella (milloin Finnarin koneisiin tulee maksuton wifi, blergh), joten tässä eilisen runo. Teema johtuu ymmärrettävistä syistä. 

Sinisellä taivaalla

istahdin kolmanteen penkkiriviin
käytäväpaikalle
vieressä nuoripari
toisella puolella vanhapari
tuijotan business-luokan harmaata verhoa
ja mietin

kuka keksi ahtaa tämän taivaan lohen täyteen ihmisiä ja viskata ilmaan

kiitos ja perkele

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Viimeinen viiksiviikari

Manta sai tänään lakin, Screnzykin loppui jo voitokkaasti, ja nyt on minun osaltani myös tämän NaPon viimeisen runon aika. Kuukauden saa päättää vielä yksi Hertan haastelistan inspiroima runo. Tällä kertaa otsikoksi annettiin "Päivä viiksekkäänä".

Päivä viiksekkäänä
Viikset naamalle aamulla puin,
kampasin, vahasin, siistin ja suin.
Kun keittiöön hipsin ja kahvia hain,
ei äitinikään mua tuntenut lain.
Hän murtovarkaaksi kai mua luuli
ja huusi niin, että naapurit kuuli:
"Ulos ja heti, et tänne saa tulla!"
Ei kai ollut vaihtoehtoja mulla.
Pakkaseen ilman kahvia päädyin,
vaan onneksi ennen kuin hengiltä jäädyin,
ilmestyi auttaja yllättävä:
taikuri sirkuksessa esiintyvä.
Hän viikseni näki ja innostui niin,
että melkein suistui jo hepuliin.
"Etkö sirkukseen auttamaan tulla vois?
Tirehtöörimme viiksensä ajeli pois,
eikä leijona tottele karvatonta -
emme häkkiinsä saa sitä onnetonta!"
Siispä taikurin kanssa sirkukseen menin
ja teltassa leijona (nimeltään Lenin)
raivoissaan karjui, riehui ja huusi.
Tyhjänä nökötti vain häkki uusi.
Mutta kun sille huusin: "Häkkiin ja heti!"
se sisälle juoksi ja oven kiinni veti.
Taikuri kovasti minua kiitti,
mutta minulle sirkuselämä riitti.
Halusin kotiin, vaan voi onnettomuus:
ei naamasta lähtenyt karvoitus uus.
En viiksinein kotiini päässyt ois,
mutta onneksi taikuri taikoi ne pois.
Hän tirehtöörille viikseni antoi
ja tirehtööri niitä työssään kantoi.
Taas totteli leijona kiltisti ain
ja minä pois lähdin kohti kotiain.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Vaikea suhde käännösteorioihin

Kirjoitin yhden kurssin itsearviota ja päädyin vähän avautumaan käännösteorioista.

en vaan ymmärrä
käännösteorioita
silkkaa paskaa on

lauantai 28. huhtikuuta 2012

NAHKAA

Hertan haastelistalla oli runo nahasta. Kirjoitin sen.

Pelastan nahkasi ja mitä saankaan kiitokseksi?
En haluaisi olla sinun nahoissasi nyt,
siksi säikäytän sinut niin, että hyppäät niistä ulos.
Selviät tilanteesta ehjin nahoin,
siispä teen nahasta teltan ja pystytän sen,
mutta en innostuksissani ole pysyä nahoissani,
joten riehun teltassa ja se repeää.

Syytän sinua - miksi olit niin herkkänahkainen?
Tämän saat vielä tuntea nahoissasi!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Hissi, tuo pelottava kapistus

Eksyin tutkimaan, millä hakusanoilla ainejärjestömme lehden sivuille oli eksytty (joo, minulla on elämä) ja totesin, että hissionnettomuudet olivat vahvasti edustettuina. Seuraava runo koostuu kyseisistä hakusanoista.

Hissionnettomuudet
Hissillä pysähtymättä.
Hissin hallitsematon liike alas.
Hissi putosi.
Hississä jumissa.

Ilman toista kenkää.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Pupu puppuilee

Olen parin viime päivän aikana kirjoittanut paljon epämääräistä höttöä.

tekstiä tulee
puppugeneraattori
hyrrää hienosti

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Sekoilua

Tämä runo ei perustu todellisuuteen (tai ylipäätään oikein mihinkään).

Sukkamehua, nami!
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne tuoksuvat ihanalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne maistuvat makoisalta.

Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne pataan heittää.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne kypsiksi keittää.

Haluaisin syödä jalkasi,
mutta kahleet ja kalterit estää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta täytyy vain koittaa kestää.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Synkkä ja murheinen runo

Juttelin tänään luennolla parin muun opiskelijan kanssa siitä, millaisia oikeiden runojen pitää olla. Keskustelu inspiroi seuraavan tuotoksen:

Niin vettyneitä haaveet
Sadepisarat valuvat hiljaa,
kylmä vesi ikkunoita nuolee.
Julma tuuli kaataa pellon viljaa.
Tuulenpuuska, pieni lintu kuolee.

Synkeä on aamunkoite usvainen,
tuo taivaalta taas vettä kylmivää.
Päättyä sais elämä tää tuskainen.
On syksy nyt ja sydämessä jää.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Junat ovat kivoja

Asun junaradan vieressä. Pimeässä on kivaa katsella, kuinka junat kiitävät ohi. Ääntäkin kuuluu.

Junia pimeässä
Ensin matala humina korviin kantautuu,
pian korkeampi suhina sen kanssa liittoutuu.
Kimeä kolina alla ujeltaa
ja lopuksi vielä hiukan raide vingahtaa
kun juna pimeässä talon ohi singahtaa.

Puiden välistä jo kaukaa junan valo väikkyy,
sen kirkkaan loisteen edestä pimeä pois säikkyy.
Ikkunoista kalpeampi valo kajastaa.
Huoneessani kirjahylly vähän natisee
kun juna illan pimetessä ohi pyyhkäisee.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kesä ja ötökät

Ikkunan ulkopuolella oli pari valtavaa kimalaista. Kirjoitin aiheesta runon, mutta se on taas ulkomaankielinen, koska Hertta haastoi minut kirjoittamaan runon italiaksi. Tästä syystä runo on myös hyvin lyhyt.

Ma probabilmente mi pungerà
C'è un bombo terrestre
che vola fuori dalle mie finestre.
Forse spaventerà via le mosche.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Pieni pörröinen tuholainen

Ei, kyseessä ei ole hiiri, rotta tai edes citykani, vaan paljon salaperäisempi otus, joka vainoaa viattomia aikidoharrastajia. Runon otsikko paljastaa ötiäisen nimen, ja runo itse vastaa Hertan haasteeseen "runo mielikuvituseläimestä".

Hakamahamsteri
Se on pieni, pyöreä, pörröinen,
väriltään tummansininen,
ja jos totuutta siitä tietäisi en,
sanoisin: oi, se on suloinen!

Mutta ulkonäköön luottaa ei saa:
tämä otus vain harmia aiheuttaa.
Se hakaman sisällä asustaa
ja sinne möykkyjä muodostaa.

Kun hakamaa viikata yrittää,
hamsteri karvansa pörhistää,
hakaman sisukset myllertää
ja lahkeessa möykkynä möllöttää.

Harva vain hamsterin nähnyt on,
sen suojaväri on verraton.
Mutta hamsterin uhri on kiistaton:
pieni hakamanviikkaaja onneton.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Hytistelyä

Sadevaatteet ja villasukat eivät auta, jos kädet jäätyvät ja päästävät kylmän sisään. Eivätkä sormikkaat ja lapaset pidä käsiä lämpiminä, jos ne kastuvat läpimäriksi. Tarvitsen kai vedenpitävät hanskat.

sataa ropisee
kohmeisia sormia
tuulen viimassa

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kokkailija koheltaa

Minulla oli yli jäänyttä kinkkua jääkaapissa ja päätin tehdä siitä ruokaa. Kokkausprosessi vaati pari soittoa äidille ja sisälsi silti hieman arvailua, mutta lopputulos oli varsin mainio! Ja pääsin vielä toteuttamaan taas yhden Hertan haasteen: runoreseptin/reseptirunon.

Näin pääsee eroon ylimääräisestä kinkusta
Jääkaapissa kinkkupaketti
ja vieressä putkilo sinappia.
Mitähän sitä kokkaisi?
No parsakaali-kinkkugratiinia!

Aluksi soitetaan äidille
ja kysytään ainekset.
Parsakaali, creme fraiche ja purjoa:
siinä päivän ostokset.

Mutta kohta on sormi suussa taas -
mitenhän se ruoka valmistetaan,
ja mitä osia purjosta syödä saa?
Ei muuta kuin äidille soittelemaan!

Äidiltä hyvät ohjeet saan:
ensin purjoa ja parsaa keitetään
(muista laittaa suolaa kattilaan!)
ja sitten kinkun kanssa vuokaan heitetään.

Sinappi ja creme fraiche sekoitetaan
ja seos muun ruuan päälle kaadetaan.
15 minuuttia 200:ssa paistetaan
ja sillä aikaa pastaa kiehautetaan.

Ja lopuksi: hyökätään tietenkin ruokailemaan!

Treeniruno (hieman myöhässä)

Tämä ei ehtinyt nettiin ihan oikean vuorokauden puolella, mutta tuleepahan nyt kuitenkin. Olin treeneissä ja sain taas muistutuksen siitä, että siellä on hyvä olla hereillä.

aikidokalle:
kun joku lyö sinua
kannattaa väistää

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Luentoruno

Oli aika kuiva luento. Opettaja on ihan kiva, mutta luennoilla käsitellään tylsiä tekstejä. Halusin pois.

Muutetaan Pääsiäissaarille
Mitä on taide?
Ei sitä oikeastaan ole edes olemassa.
Yksilöllisen ilmaisun välineet
ja maallisia asioita koskeva jumalallinen järjestys.
Taiteilija on poikkeuksellinen henkilö.

Tylsyys tulee ja tappaa.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Omg Pottermore!

Pottermore!

pakko sanoa
Rowling on jumalani
heh heh, Puuskupuh

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Villin lännen runo

Kertailin Yhdysvaltoja käsittelevään tenttiin. Materiaaleissa mainittiin uudisraivaajat.

Reipas uudisraivaaja
Aion lähteä maatani rakentamaan,
Villiä länttä raivaamaan.
Menen ja seuraan kohtaloain:
Jumalalta tämän tehtävän sain!

Mukana vaimo ja lapsia viis,
ostamme isot vankkurit siis.
Rahaa ei ole, mutta lainaa saan -
kun saan maatilan, pystyn sen maksamaan.

Intiaani kimppuumme käy,
mutta matka jatkuu, ei loppua näy.
Maa on suuri ja pitkä on tie,
sen varrella kolera vaimoni vie.

Perillä viimein ja maapalan saan,
ei muuta kuin lehmiä kasvattamaan!
Mutta kaivo on kuiva, eikä sadetta tuu,
pian lehmistä jäljellä on vain luu.

On lapsilla nälkä, mutta ruokaa ei
ja vanhimman tyttären rosvo pois vei.
Jälkeen pitkän matkan ja suuren vaivan
yksi kerrallaan lapsille hautoja kaivan.

Toivoni menetän, maani pois myyn,
vaan ostajan intoon pian ymmärrän syyn:
mailla on kultaa ja öljyäkin
kohta ostaja rakentaa palatsin.

Itse saluunan tiskillä suruuni juon
ja pokerissa konkurssin itsellein tuon.
En velkoja maksa, ei rahaa oo lain -
pelikumppanit siis minut hirttävät vain.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Runo, jossa on aika vähän järkeä

Ei oikein ollut ideoita tänään. Tuijotin ulos ikkunasta ja näin korkean piipun nokassa välkkyvät valot. Ne näyttivät räntäsateessa vähän silmiltä.

Valot varoittavat lentokoneita
Punaiset silmäsi loistavat
läpi synkän, pimeän yön.
Tuulesta, tuiskusta välittämättä
teet suuren ja tärkeän työn.
Mutta miksi räpyttelet koko ajan?

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Päivä Pupun elämästä

Ideoita ei oikein ollut, joten lopulta tartuin Hertan haastelistaan ja kirjoitin runon, jonka jokaisessa säkeessä on ääniefekti. Aiheena on niinkin jännittävä juttu kuin tämän päivän touhuni.

Viuh, puuhakas perjantai
TYYY-tytytytytytytytytytytytytyydyydyy, herätyskello huudahtaa,
vaan töks, nyt se hiljaa olla saa.
Örrh, puran pöpperössä patoumia,
mutta jytym, pian lennän pitkin tatamia,
skriih, sitten junalla keskustaan,
lääh puuh, portaita kapuamaan,
rouarh, maha luokassa murahtaa,
slurps, tee luennolla mahaan lurahtaa,
maiskis, lounasta viimein saan,
iih, ja menen leffaa katsomaan,
WUTUM - tulipallo pamahtaa
ja snif, kyynel silmään herahtaa,
kotona blääh: aika heikosti läksyjä teen,
mutta phuuh, lopulta nukkumaan meen!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ohjailevia ilmauksia

Kirjoitin esseetä. Se oli tylsää. Haikustakin tuli tylsä.

direktiivisyys
tee, älä tee, saat tehdä
voisitko tehdä?