Loppukuun loruilut

Olen taas päivittänyt runoja tänne tosi laiskasti, mutta tässä nyt viimeiset. Jee vappu!

24.4.
Tämä haiku on oikeasti kirjoitettu vasta seuraavana päivänä, koska unohdin. Se kertoo vyökokeen aiheuttamasta pelosta.

ylihuomenna
paniikki iskee jo nyt
iik iik apua

25.4.
Hertta tietää, mistä tässä on kyse.

OPT
Yksi ainoa kyynel
poskelle silmästä valuu.
Länkisäärinen enkeli
pyyhkiä pois sen haluu.

26.4.
Olin illan ulkona kylmässä.

varpaat hyytyneet
junan lämmössä hieman
kipristelevät

27.4.
Tämäkin runo on kirjoitettu oikeasti vasta seuraavana päivänä. Se kertoo vyökokeen jälkeisistä tunnelmista.

Onnistuminen
En oksentanut nurkkaan,
en kompastunut miekkaan,
en unohtanut tekniikkaa,
eivät tavoitteet valuneet  hiekkaan.

28.4.
Pieniä lapsia. Sellaisia ne ovat.

lapsoset ovat
pieniä apinoita
mutta söpöjä

29.4.
Yhdeksänvuotias pikkusiskoni kertoi oppineensa hallitsemaan maanantaita. Se inspiroi maanantaisen anagrammirunon.

Maanantaina
Antin naamaa
vääntää väsymys,
mäntä syvä väsyä
kasvoihin hankaa.
Ankka-aivonsa, hih.

30.4.
Istuin junassa matkalla kotiin vappua viettämästä ja tajusin, että tässä oli viimein tilaisuus toteuttaa serkkuni viimeinen haaste: kamalassa metelissä runo hiljaisuudesta. En nyt tiedä, vastaako lopputulos odotuksia, mutta yritin tavoittaa jotain hiljaisuutta tähän kuitenkin. Ystävällinen (tuntematon ja humalainen) vierustoveri auttoi antamalla hyviä elämänohjeita, jotka itse asiassa inspiroivat runoa jonkin verran.

Kotimatka
Junassa vappuna
musiikkia, joku laulaa päälle,
lapsi hakkaa ilmapalloa ja kiljahtaa.
Vierustoverin neuvoja oman tien löytämisestä:
ihminen tavoittelee aina kokonaista täydellisyyttä.

Jossain yläpuolella
karanneet vappupallot kohoavat kohti pimenevää taivasta.
Matkalla asemalta yksinäinen rusakko
loikkii tyhjän tien yli.

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni

Varsin hankala haaste

 Rakas serkkuni haastoi minut kirjoittamaan runon, joka on joko pyöreä tai erään tietyn eläimen muotoinen tai molempia. Yritin tässä runossa toteuttaa jälkimmäisen näistä, eli pyöreän eläimen. Pyöreydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta mikähän otus haasteessa mahtoi olla kyseessä?

Olen 

       aina              myöhässä, 

ajoissa                              koskaan 

ehdi                                                    en.

 Lintuja                                                      usein

 kadehdin,                                               kun 

maata                                          pitkin 

                      matelen.                            Yhteen                   !  !

                           paikkaan                  kuitenkin                    paina.

                                        helposti         ehdin             ei myöhästely

                                    aina: kun koti kulkee selässä,

Pahvilaatikoita

Siirtelin tavaroita evakkoasunnosta hienoon remontoituun asuntoon. Jos tällaiset väliaikaiset remontin alta pois muuttamiset lasketaan, olen tähän mennessä muuttanut elämäni aikana keskimäärin n. vuoden ja seitsemän kuukauden välein. Toisin sanoen: pahvilaatikot ovat olleet elämässäni tärkeässä osassa. Haiku sille!

Pahvilaatikot
eivät kai koskaan lopu
maailmastani.

Monta runoa laiskalta päivittäjältä

Olen runoillut ihan kiltisti, mutta olen ollut liian kiireinen/saamaton laittamaan runoja tänne. Nyt korjataan asia!

15.4.
Jonain yönä päähän putkahti nimi "Iivari, iloinen iilimato". Olisin halunnut käyttää runossa vain i-kirjaimella alkavia sanoja, mutta en ehtinyt hioa runoa ihan tarpeeksi, joten muitakin (kuitenkin aina i:n sisältäviä) sanoja pääsi mukaan.

Iivari, iloinen iilimato
Ilmari itikka ikävissään
itseksensä itki.
Iivari, iloinen iilimato
itkua ihmetteli.
Ilmari inisi:
"Ihastukseni Iines itikan
ilkeä ipana nitisti.
Iines ipanaa pisti,
ipana Iineksen listi."
Iivari kiivastui:
"Ipanalle itku ilkeästä ilosta!"
Iivari ipanan iholle hiipi,
kiinni kipakasti itsensä kiinnitti.
Ipana irvisti:
"Inha iilimato!"
Iivaria irrotti,
irronut ei itsepäinen iilimato.
Ipana isäänsä hätiin itki.
Isä iso:
"Iilimadon litistän!"
Iivari kiireesti irrotti,
liukkaasti piiloon livisti.
Illalla Ilmasri itikka
Iivaria kiitti.
Inisi:
"Iinestä ikuisesti ikävöin,
silti viimein itku riitti.
Inha ipana itikoille
tuskin ilkeilee ikinä lisää."

16.4.
Olin tuskastuttavan aikaansaamaton. Se näkyy myös runosta.

uusi päivä taas
voisi tehdä kaikkea
äh, antaa olla

17.4.
Tämä runo on oikeasti kirjoitettu vähän yli puolenyön seuraavana päivänä. Häpeän.

Aamulla tentti.
Oho, miksen lukenut?
Illalla appro!

18.4.
Pieni peruna tuli mieleen samassa yhteydessä kuin Iivari, mutta kirjoitin siitä runon vasta myöhemmin.

Onnellinen peruna
Olen pieni peruna,
mullan alla asun.
Sadevesi, lannoitteet
täyttää potun masun.
Kanssa muiden perunoiden
mukava on olo.
Jokaisella mullan alla
oma pieni kolo.

19.4.
Asuntoni on remontoitu ja pääsin tänään näkemään sen ensimmäistä kertaa uudessa kuosissaan.

Remontti
Uusi hieno lattia,
uudet hienot kaapit,
uusi hieno ilmanvaihto,
uudet hienot laatat,
uusi hieno liesikupu,
uudet hienot valot,
uusi hieno vessanpytty,
uudet hienot tasot,

mutta edelleen helvetin kylmä.

Toukasta perhoseksi

Peittelin eilen kahdeksanvuotiasta veljeäni nukkumaan ja hän näytti, miten hänestä on mukavaa kietoutua kokonaan peiton sisään niin että hän näyttää pieneltä toukalta. Kysyin, onko hän aina illalla väsynyt toukka. Veljeni vastasi olevansa illalla väsynyt toukka ja aamulla virkeä perhonen. Kyllähän siitä piti runo kirjoittaa.

Toukan peitto
Illalla väsynyt toukka
tekee peitostaan pesän.
Se kietoo itsensä koteloon
ja nukkuu hämyssä kesän.

Aamulla virkeä perhonen
kotelon sisältä herää,
kohoaa kauniille siivilleen
ja päivän mettä kerää.

Vaan ilta kun jälleen hämärtyy,
perhonen toukaksi muuttuu,
peittokoteloon käpertyy unille,
joista huolet ja murheet puuttuu.

Huonoa sanaleikkiä luvassa

Teen erästä koulutyötä ja sen inspiroimana kirjoitin runon säästämisestä. Tietysti siitä piti vääntää jotain mukahauskaa.

Säästäminen
Haavi olalla, hiljaa
tarkkailen huojuvaa viljaa.
Peltoa pöllyttää tuuli.
Se mun kai nukkuvan luuli.

Valmistaudun, itseni kerään,
sitten syöksähdän tuulen perään.
Se pakenee, vaan yllättäin
se on haavissani, käsissäin!

Lihat syön, nahat nyljen,
luut ja rustot maahan syljen.
Tuulen liha hyvältä maistuu,
vaan huomenna helle hellallain paistuu!

Haaste ja palindromeja

Tässä eilisen ja tämän päivän runot. Eilinen runo toteuttaa serkkuni haasteen "runo väärällä kädellä junassa tai bussissa". Ohessa myös kuva. Tämän päivän runossa on palindromeja, koska taisin nyt innostua niistä.

11.4.
Huhtikuu on kuukausista hulluin
Keltaisia muovikasseja,
taitaa olla Päivät Hullut.
Yksi ei oo sinne vienyt masseja:
hän on lähi-Alepasta tullut.

12.4.
Sima-amis
Tulo uupuu, uupuu olut.
Amis oppi: jippo sima!
Sima uuttuu, muuttuu amis.
Oli ollu pullo ilo -
ilo päättyy, syyttääp: "Oli
susi sisus!"

Pakokaasusi on kuin parfyymiä

Haasteesta syntynyt ylistysruno mopolle, olkaa hyvät! Itsehän en ole mopoihmisiä, mutta haasteen antaja sen sijaan on. Toivottavasti tämä kelpaa hänelle.

Sydämeni nelitahtinen syke
On sulla muodot upeat,
silmiä en irti saa.
Ja kun käymään rupeat,
lähentelen nirvanaa.

Mittasuhteet ovat oivat,
pyörät kauniin kapeat.
Kun moottorisi äänet soivat,
jo kaikkoo aatteet apeat.

Istuin on kuin silkkityynyt,
vauhti päätähuimaavaa.
Olen aivan maani myynyt,
jos omaksein en sua saa.

Kiillottaisin joka pinnan,
kolareita kaihtaisin.
Maksaisin kalliin hinnan -
sut esikoiseen vaihtaisin.

Nyt hiiteen kurja vanha Jopo -
antakaa jo mulle mopo!

Kaksi päivää meni taas

...ja tässä kyseisten päivien runot. Ensimmäinen on vastaus serkkuni haasteeseen, eli runo, joka koostuu palindromeista. Se kertoo Jeesuksesta. Toinen on oikea nyyhkytarina, jossa on pyritty välttämään liikoja koukeroita.

8.4.
Olla kallo
Seimi, mies,
otsakasto.
Ella J., rukous suo kurjalle!
Et? Lopussa hassu polte.

9.4.
Rakkaustarina
Nuoret salaa
kaksin halaa.

Tyttö pulaan
joutuu sulaan:

kasvaa maha,
puuttuu raha.

Tyttö anoo,
isä sanoo:

tyttö nuorin
teki huorin.

Lopputulos:
lentää ulos.

Tyttö itkee.
Poika sitkee:

"Rahat hankin!"
Ryöstää pankin.

Kiinni jää
tuö pölkkypää.

Lyhyt virsi:
kutsuu hirsi.

Tippa, linssi,
kuollut prinssi.

Ei voi estää -
täytyy kestää.

EDIT: Sain valmiiksi toisenkin palindromirunon, joka on ehkä ensimmäistä parempi.

Aha, raha
Elli, Ville
otti, hitto
toto-otot.
Tuli hilut,
äreä erä.
Avioilo oli oiva.

Matkimista

Pöllin törkeästi Hertan eilisen idean. Runo ottaa kantaa tämän päivän lumisateeseen ja kevättulvien riskiin.

Sulawesi tulee
Lunta sataa tulvien laariin.
Mummo veneessään pitää vauvasta vaarin.
Muut vain äimän käkenä kukkuu.
Kohta kuin pipoa väkeä hukkuu.

Hajamielinen Pupu iskee jälleen

Unohdin eilen taas runoilla. Muistin asian hieman puolenyön jälkeen ja kirjoitin seuraavan haikun:

5.4.
hajamielinen
runoilija unohti
jälleen runoilla

Tänään olen lueskellut Ruotsin kuninkaasta kertovaa kirjaa. Siitä inspiroiduin ja kirjoitin lyhyen ja "hauskan" runon ruotsiksi. Olen edellisinä vuosina runoillut englanniksi ja italiaksi, mutta ruotsi (josta tykkään erittäin paljon täysin vilpittömästi ja epäironisesti) on toistaiseksi jäänyt käyttämättä. Nytpähän korjataan tämäkin puute ja todistetaan samalla, että hallitsen käytetyt ja huonot puujalkavitsit myös toisella kotimaisella.

6.4.
Trosuppfattning
De får vara vita, svarta, gula, blå -
huvudsaken är att de inte är för små.

Monta rautaa oksalla ja semmottiin

Joo, no niin, eihän tämä olisi oikea Napo jos en unohtaisi koko ajan päivittää runoja tänne. Tässä siis kuluneiden päivien räpellykset.

2.4. 

Eksyin jonkun nettiseikkailun jäljiltä lueskelemaan suomalaisia sanontoja ja ne on ihania. Löysin uuden suosikin: "Akoilla ja susilla on maailma pilattu."

Ahneelle: Auta miestä mäessä, älä mummoa lumessa

Peukalo keskellä kuumaa puuroa

Kiertää kuin kissa rokkaa

Rohkea kalikan syö

Se koira älähtää, johon vetelä kalahtaa

Suo siellä, junan vessa täällä

Toimii kuin ikä kaikki

Oppia kukkarossa

Matti porsaan kotiin ajaa

Kyllä routa se katajaan kapsahtaa

Joka kuuseen kurkottaa, se opettaa

Se joka ei osaa tehdä, se viheltäen menee

Se mikä laulaen tulee, on paskanen loppu

3.4. 

Tämä perustuu yhteen kaikkien aikojen lempparisarjakuvastrippiin, joka löytyy täältä (strippi nro. 005). 

Yhtäkkiä parsaa

Hämähäkkinä seison, skorpionina hämmästelen

ylhäällä pörräävää kärpästä. 

Mikä se on, miksi se on

niin pieni. 

Koivillani kurottelen, hännälläni hyökkäilen

kärpästä tavoitellen. 

Yhtäkkiä muutos, jalkani vihreät

tönköt pötkylät. 

Yhtäkkiä himo, suunnaton hinku

hilloon pihtini pistää. 

Kellokaan ei tiennyt. 

4.4. 

Niin, kakkua. Käsiteltiin sitä torstaina. Siksi tälläinen mini. 

kakkua nyt tahdon

himoitsevat kupeeni

porkkanakakkua

5.5. 

En tehnyt mitään. Paitsi katsoin Mr. Plinkettin Star Wars -arvosteluja. 

Nyt oikeesti

En tätä enää kestä

miksei kukaan Lucasia estä

vanhaa rakasta pilaamasta

ja uutta sontaa sontimasta?

Eikö kukaan uskaltanut

eikö kukaan vastustanut

ratkaisuja tyhmiä

ja mokien ryhmiä? 

Pimeässä kellarissa lojuvat

originaalit filminauhat

Jorgen panttivankeina

näinä aikoina ankeina. 

Kyynikon sanoin

surumielisin sanoin

kun ahdistuin tässä joskus:

"Kuoleehan Georgekin joskus."

Nyt kärsitään!

Hertalla on hieno kynä, jossa lukee "Auta kärsiviä eläimiä". Päätin siis kirjoittaa runon kärsimisestä.

Kärsiviä eläimiä
Norsuvauvaa harmittaa,
kun sieraimessa kutittaa.
Äitinorsu lohduttaa:
sen kärsän kasvu aiheuttaa.

Merilehmän lapsella
on kärsä, kaunis katsella.
Vaan sekin usein napisee,
kun pientä kärsää kutisee.

Myös possu joutuu kärsimään,
sen nenää vihloo yhtenään.
Mutta parasta reippaasti taistella,
niin voi isona kärsällä haistella
ja herkkuruokia maistella!

Kahden päivän runot

Unohdin eilisiltana saattaa aiemmin päivällä osittain luonnostelemani raapustuksen julkaisukelpoiseen kuntoon, joten tässä tulee nyt tänään viimeistelty eilisen runo sekä tämän päivän varsinainen runo. Edellinen koskettaa omaa elämääni, jälkimmäinen onneksi ei (paitsi että sain idean siihen erään ystäväni ihanasta lausahduksesta, jonka tarkan kontekstin olen ikävä kyllä ehtinyt jo unohtaa).

2.4. Pöpö
 Kurkussani mellastaa
tyhmä flunssapöpö.
En siitä oikein tykkää.
Se ei oo yhtään söpö.

3.4. Syntinen yösyöppö
Maha murisee yöllä,
en millään unta saa.
Vaikka kovalla työllä 
koitan laihduttaa, 
en kireällä vyöllä
voi nälkää karkottaa.

Kuutamon valossa
siis hiirenhiljaa hiivin
ja tyhjässä talossa
pimeyden siivin
nälkäni palossa
ruuat suuhun riivin.

Ei voi piilossa yön
kukaan salaisuutta viedä.
Kun yksin syön,
ei edes Jeesus tiedä -
käyn Jumalalta salaa herkkukaapilla.

 

Edellisen päivän runoilua

Herttakin aikoo runoilla tämän kuun ajan! Olin eilen jumissa Internetin ulkopuolella (milloin Finnarin koneisiin tulee maksuton wifi, blergh), joten tässä eilisen runo. Teema johtuu ymmärrettävistä syistä. 

Sinisellä taivaalla

istahdin kolmanteen penkkiriviin

käytäväpaikalle
vieressä nuoripari
toisella puolella vanhapari
tuijotan business-luokan harmaata verhoa
ja mietin

kuka keksi ahtaa tämän taivaan lohen täyteen ihmisiä ja viskata ilmaan

kiitos ja perkele

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.

Viimeinen viiksiviikari

Manta sai tänään lakin, Screnzykin loppui jo voitokkaasti, ja nyt on minun osaltani myös tämän NaPon viimeisen runon aika. Kuukauden saa päättää vielä yksi Hertan haastelistan inspiroima runo. Tällä kertaa otsikoksi annettiin "Päivä viiksekkäänä".

Päivä viiksekkäänä
Viikset naamalle aamulla puin,
kampasin, vahasin, siistin ja suin.
Kun keittiöön hipsin ja kahvia hain,
ei äitinikään mua tuntenut lain.
Hän murtovarkaaksi kai mua luuli
ja huusi niin, että naapurit kuuli:
"Ulos ja heti, et tänne saa tulla!"
Ei kai ollut vaihtoehtoja mulla.
Pakkaseen ilman kahvia päädyin,
vaan onneksi ennen kuin hengiltä jäädyin,
ilmestyi auttaja yllättävä:
taikuri sirkuksessa esiintyvä.
Hän viikseni näki ja innostui niin,
että melkein suistui jo hepuliin.
"Etkö sirkukseen auttamaan tulla vois?
Tirehtöörimme viiksensä ajeli pois,
eikä leijona tottele karvatonta -
emme häkkiinsä saa sitä onnetonta!"
Siispä taikurin kanssa sirkukseen menin
ja teltassa leijona (nimeltään Lenin)
raivoissaan karjui, riehui ja huusi.
Tyhjänä nökötti vain häkki uusi.
Mutta kun sille huusin: "Häkkiin ja heti!"
se sisälle juoksi ja oven kiinni veti.
Taikuri kovasti minua kiitti,
mutta minulle sirkuselämä riitti.
Halusin kotiin, vaan voi onnettomuus:
ei naamasta lähtenyt karvoitus uus.
En viiksinein kotiini päässyt ois,
mutta onneksi taikuri taikoi ne pois.
Hän tirehtöörille viikseni antoi
ja tirehtööri niitä työssään kantoi.
Taas totteli leijona kiltisti ain
ja minä pois lähdin kohti kotiain.

Vaikea suhde käännösteorioihin

Kirjoitin yhden kurssin itsearviota ja päädyin vähän avautumaan käännösteorioista.

en vaan ymmärrä
käännösteorioita
silkkaa paskaa on

NAHKAA

Hertan haastelistalla oli runo nahasta. Kirjoitin sen.

Pelastan nahkasi ja mitä saankaan kiitokseksi?
En haluaisi olla sinun nahoissasi nyt,
siksi säikäytän sinut niin, että hyppäät niistä ulos.
Selviät tilanteesta ehjin nahoin,
siispä teen nahasta teltan ja pystytän sen,
mutta en innostuksissani ole pysyä nahoissani,
joten riehun teltassa ja se repeää.

Syytän sinua - miksi olit niin herkkänahkainen?
Tämän saat vielä tuntea nahoissasi!

Hissi, tuo pelottava kapistus

Eksyin tutkimaan, millä hakusanoilla ainejärjestömme lehden sivuille oli eksytty (joo, minulla on elämä) ja totesin, että hissionnettomuudet olivat vahvasti edustettuina. Seuraava runo koostuu kyseisistä hakusanoista.

Hissionnettomuudet
Hissillä pysähtymättä.
Hissin hallitsematon liike alas.
Hissi putosi.
Hississä jumissa.

Ilman toista kenkää.

Pupu puppuilee

Olen parin viime päivän aikana kirjoittanut paljon epämääräistä höttöä.

tekstiä tulee
puppugeneraattori
hyrrää hienosti

Sekoilua

Tämä runo ei perustu todellisuuteen (tai ylipäätään oikein mihinkään).

Sukkamehua, nami!
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne tuoksuvat ihanalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne maistuvat makoisalta.

Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne pataan heittää.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne kypsiksi keittää.

Haluaisin syödä jalkasi,
mutta kahleet ja kalterit estää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta täytyy vain koittaa kestää.

Synkkä ja murheinen runo

Juttelin tänään luennolla parin muun opiskelijan kanssa siitä, millaisia oikeiden runojen pitää olla. Keskustelu inspiroi seuraavan tuotoksen:

Niin vettyneitä haaveet
Sadepisarat valuvat hiljaa,
kylmä vesi ikkunoita nuolee.
Julma tuuli kaataa pellon viljaa.
Tuulenpuuska, pieni lintu kuolee.

Synkeä on aamunkoite usvainen,
tuo taivaalta taas vettä kylmivää.
Päättyä sais elämä tää tuskainen.
On syksy nyt ja sydämessä jää.

Junat ovat kivoja

Asun junaradan vieressä. Pimeässä on kivaa katsella, kuinka junat kiitävät ohi. Ääntäkin kuuluu.

Junia pimeässä
Ensin matala humina korviin kantautuu,
pian korkeampi suhina sen kanssa liittoutuu.
Kimeä kolina alla ujeltaa
ja lopuksi vielä hiukan raide vingahtaa
kun juna pimeässä talon ohi singahtaa.

Puiden välistä jo kaukaa junan valo väikkyy,
sen kirkkaan loisteen edestä pimeä pois säikkyy.
Ikkunoista kalpeampi valo kajastaa.
Huoneessani kirjahylly vähän natisee
kun juna illan pimetessä ohi pyyhkäisee.

Kesä ja ötökät

Ikkunan ulkopuolella oli pari valtavaa kimalaista. Kirjoitin aiheesta runon, mutta se on taas ulkomaankielinen, koska Hertta haastoi minut kirjoittamaan runon italiaksi. Tästä syystä runo on myös hyvin lyhyt.

Ma probabilmente mi pungerà
C'è un bombo terrestre
che vola fuori dalle mie finestre.
Forse spaventerà via le mosche.

Pieni pörröinen tuholainen

Ei, kyseessä ei ole hiiri, rotta tai edes citykani, vaan paljon salaperäisempi otus, joka vainoaa viattomia aikidoharrastajia. Runon otsikko paljastaa ötiäisen nimen, ja runo itse vastaa Hertan haasteeseen "runo mielikuvituseläimestä".

Hakamahamsteri
Se on pieni, pyöreä, pörröinen,
väriltään tummansininen,
ja jos totuutta siitä tietäisi en,
sanoisin: oi, se on suloinen!

Mutta ulkonäköön luottaa ei saa:
tämä otus vain harmia aiheuttaa.
Se hakaman sisällä asustaa
ja sinne möykkyjä muodostaa.

Kun hakamaa viikata yrittää,
hamsteri karvansa pörhistää,
hakaman sisukset myllertää
ja lahkeessa möykkynä möllöttää.

Harva vain hamsterin nähnyt on,
sen suojaväri on verraton.
Mutta hamsterin uhri on kiistaton:
pieni hakamanviikkaaja onneton.

Hytistelyä

Sadevaatteet ja villasukat eivät auta, jos kädet jäätyvät ja päästävät kylmän sisään. Eivätkä sormikkaat ja lapaset pidä käsiä lämpiminä, jos ne kastuvat läpimäriksi. Tarvitsen kai vedenpitävät hanskat.

sataa ropisee
kohmeisia sormia
tuulen viimassa

Kokkailija koheltaa

Minulla oli yli jäänyttä kinkkua jääkaapissa ja päätin tehdä siitä ruokaa. Kokkausprosessi vaati pari soittoa äidille ja sisälsi silti hieman arvailua, mutta lopputulos oli varsin mainio! Ja pääsin vielä toteuttamaan taas yhden Hertan haasteen: runoreseptin/reseptirunon.

Näin pääsee eroon ylimääräisestä kinkusta
Jääkaapissa kinkkupaketti
ja vieressä putkilo sinappia.
Mitähän sitä kokkaisi?
No parsakaali-kinkkugratiinia!

Aluksi soitetaan äidille
ja kysytään ainekset.
Parsakaali, creme fraiche ja purjoa:
siinä päivän ostokset.

Mutta kohta on sormi suussa taas -
mitenhän se ruoka valmistetaan,
ja mitä osia purjosta syödä saa?
Ei muuta kuin äidille soittelemaan!

Äidiltä hyvät ohjeet saan:
ensin purjoa ja parsaa keitetään
(muista laittaa suolaa kattilaan!)
ja sitten kinkun kanssa vuokaan heitetään.

Sinappi ja creme fraiche sekoitetaan
ja seos muun ruuan päälle kaadetaan.
15 minuuttia 200:ssa paistetaan
ja sillä aikaa pastaa kiehautetaan.

Ja lopuksi: hyökätään tietenkin ruokailemaan!

Treeniruno (hieman myöhässä)

Tämä ei ehtinyt nettiin ihan oikean vuorokauden puolella, mutta tuleepahan nyt kuitenkin. Olin treeneissä ja sain taas muistutuksen siitä, että siellä on hyvä olla hereillä.

aikidokalle:
kun joku lyö sinua
kannattaa väistää

Luentoruno

Oli aika kuiva luento. Opettaja on ihan kiva, mutta luennoilla käsitellään tylsiä tekstejä. Halusin pois.

Muutetaan Pääsiäissaarille
Mitä on taide?
Ei sitä oikeastaan ole edes olemassa.
Yksilöllisen ilmaisun välineet
ja maallisia asioita koskeva jumalallinen järjestys.
Taiteilija on poikkeuksellinen henkilö.

Tylsyys tulee ja tappaa.

Omg Pottermore!

Pottermore!

pakko sanoa
Rowling on jumalani
heh heh, Puuskupuh

Villin lännen runo

Kertailin Yhdysvaltoja käsittelevään tenttiin. Materiaaleissa mainittiin uudisraivaajat.

Reipas uudisraivaaja
Aion lähteä maatani rakentamaan,
Villiä länttä raivaamaan.
Menen ja seuraan kohtaloain:
Jumalalta tämän tehtävän sain!

Mukana vaimo ja lapsia viis,
ostamme isot vankkurit siis.
Rahaa ei ole, mutta lainaa saan -
kun saan maatilan, pystyn sen maksamaan.

Intiaani kimppuumme käy,
mutta matka jatkuu, ei loppua näy.
Maa on suuri ja pitkä on tie,
sen varrella kolera vaimoni vie.

Perillä viimein ja maapalan saan,
ei muuta kuin lehmiä kasvattamaan!
Mutta kaivo on kuiva, eikä sadetta tuu,
pian lehmistä jäljellä on vain luu.

On lapsilla nälkä, mutta ruokaa ei
ja vanhimman tyttären rosvo pois vei.
Jälkeen pitkän matkan ja suuren vaivan
yksi kerrallaan lapsille hautoja kaivan.

Toivoni menetän, maani pois myyn,
vaan ostajan intoon pian ymmärrän syyn:
mailla on kultaa ja öljyäkin
kohta ostaja rakentaa palatsin.

Itse saluunan tiskillä suruuni juon
ja pokerissa konkurssin itsellein tuon.
En velkoja maksa, ei rahaa oo lain -
pelikumppanit siis minut hirttävät vain.

Runo, jossa on aika vähän järkeä

Ei oikein ollut ideoita tänään. Tuijotin ulos ikkunasta ja näin korkean piipun nokassa välkkyvät valot. Ne näyttivät räntäsateessa vähän silmiltä.

Valot varoittavat lentokoneita
Punaiset silmäsi loistavat
läpi synkän, pimeän yön.
Tuulesta, tuiskusta välittämättä
teet suuren ja tärkeän työn.
Mutta miksi räpyttelet koko ajan?

Päivä Pupun elämästä

Ideoita ei oikein ollut, joten lopulta tartuin Hertan haastelistaan ja kirjoitin runon, jonka jokaisessa säkeessä on ääniefekti. Aiheena on niinkin jännittävä juttu kuin tämän päivän touhuni.

Viuh, puuhakas perjantai
TYYY-tytytytytytytytytytytytytyydyydyy, herätyskello huudahtaa,
vaan töks, nyt se hiljaa olla saa.
Örrh, puran pöpperössä patoumia,
mutta jytym, pian lennän pitkin tatamia,
skriih, sitten junalla keskustaan,
lääh puuh, portaita kapuamaan,
rouarh, maha luokassa murahtaa,
slurps, tee luennolla mahaan lurahtaa,
maiskis, lounasta viimein saan,
iih, ja menen leffaa katsomaan,
WUTUM - tulipallo pamahtaa
ja snif, kyynel silmään herahtaa,
kotona blääh: aika heikosti läksyjä teen,
mutta phuuh, lopulta nukkumaan meen!

Ohjailevia ilmauksia

Kirjoitin esseetä. Se oli tylsää. Haikustakin tuli tylsä.

direktiivisyys
tee, älä tee, saat tehdä
voisitko tehdä?

Pääkoppaa jomottaa

Kyllä lomalla oleminen on rankkaa. Kerrankin ehtii käydä pankissa juttelemassa tärkeitä ja katsoa keskittymistä vaativan leffan, ja sitten päätä alkaa särkeä. Onneksi huomenna pääsee taas nukkumaan luennoille. Käytin kuitenkin tilaisuuden hyväkseni ja toteutin taas yhden Hertan haasteen: runon, jonka sanat loppuvat kirjaimeen "a".

Aivoissa kajahtaa "aaaaa"
Aivoja kannattaa jumpata,
mutta varokaa,
saattaa aivojansa jopa liikaa pumpata
ja alkaa päänsärkyapina kallossa humpata.

Opiskelun iloa

Aloitin erästä vähän vähemmän motivoivaa koulutyötä, prokrastinoin ja tuskailin pitkään, mutta pääsin lopulta vähän alkuun kiinni. Siihen oli sitten hyvä lopettaa ja siirtyä Screnzyn pariin. Ettei nyt sentään valmistuisi kielioppiessee liian helposti.

pääsin alkuun nyt
paras lopettaa heti
ettei innostu

Pääsiäisen tuotoksia

Olin pääsiäisen yli mökillä, mutta onneksi kaiken kivan touhuilun välissä ehti vähän runoillakin. Tässäpä siis pääsiäisen runot, jokainen oman pikku selostuksensa kera.

6.4.
Jostain syystä mökillä ja mummolassa käy aina niin, että nukun öisin ainakin kymmenen tuntia mutta otan silti päivälläkin ainakin yhdet parin tunnin nokoset. Se on kivaa.

mökillä mä voin
nukkua päiväunet
käpertyneenä

7.4.
Hertan haastelistalla oli otsikko "Pöpelikön kuningatar". Kun mökkimme kerran on melkoisessa pöpelikössä, ajattelin, että sieltä varmaan saa inspiraation tällaiseen runoon, ja niinhän sieltä saikin. Runo on varsin uskollinen tiivistelmä yhdestä kevättalvisesta mökkeilypäivästä.

Pöpelikön kuningatar

Vesiämpäristä jäät pois hakkaan ruuvimeisselillä,

avannosta pesuvedet haen ämpärillä,

koiran kanssa karahkoja jäätä pitkin laahaan

ja pikkurisut pulkalla vielä perässä raahaan.

Toisen männyn oksat heitän järven rantaan pinkkaan

ja sinkkivadissa likaiset tiskit hinkkaan.

Saunan jälkeen lumen läpi jäiseen järveen rämmin,

sisko sanoo kuivatessaan: ”Kohta on pylly lämmin”.

8.4.

Mökillä oli taas mukana edellisessä runossa mainitun serkkujen koiran lisäksi myös isotädin kissa. Se inspiroi veljeni antamaan minulle runon otsikon "I lose my faith in you as a cat". Otsikon kielestä johtuen runostakin tuli tämmöinen vieraskielinen.

I lose my faith in you as a cat

You don’t want to eat fish.

It should be your favourite dish.

When I pet you, you won’t purr,

you never seem to clean your fur.

And our house is full of mice

because you think they’re kind of nice.

Your eyes don’t see in the dark,

I think I’ve even heard you bark.

You love to play fetch and you howl in the night,

you’re cheerful and friendly, you don’t scratch or bite

and when you bring me the paper, just like that,

I lose my faith in you as a cat.

You lick my face and wag your tail

and when you try to climb, you fail,

you chase the postman away

and you lie still when I say ‘stay’.

I suppose it’s kind of fun

that you come with me when I run

but if I’d wanted us to jog,

I might as well have bought a dog.

9.4.

Mökillä oli vielä aika lumista ja maailma näytti muutenkin aika valkoiselta. Siksi tartuin tilaisuuteen ja toteutin Hertan haasteen "runo asioista, jotka ovat valkoisia".

Maailmani on maitolasi

Järven jää on valkoinen,

puhdas lumi peittää sen.

Tuskin näen joutsenen,

joka istuu luona kivien.

Ja alla poutapilvien

on mökki vitivalkoinen.

Sitä päin kai kohta kävelen:

toi valkeus lumisokeuden.

Epäkypsää hymyilyä

Tänään latasin puhelimeeni pikaviestiohjelman ja sitten keskustelimme hyvin järkevästi ja kypsästi kaverini kanssa. Löysimme hienon valikoiman hymiöitä. Meillä on huonoa huumoria vaikka muille jakaa.

Tässä välissä mainittakoon, että olen lukenut parina viime päivänä Daniil Harmsia. Se ehkä selittää vähän. Luultavasti ei.

Joo, vähän on väsynyttä.

Kasvin matkassa

Perjantain runo on Pupun antama haaste: runo kasvin näkökulmasta. Perjantaina siirreltiin narsisseja, ensin isoon ruukkuun pihalle tuosta ulkoeteisestä, sitten takaisin sisälle, kun alkoi sataa niin älyttömästi lunta ja sitten tänään lisäsin viimeisen säkeistön, kun narsissit pääsivät takaisin ulos auringonpaisteeseen. Narsisseja oli 6 pikkuruukkua ja ihan selkeästi ne pälättivät siinä keskenään innokkaina ja hämmentyneinä. 

        Narcissus pseudonarcissus 

hei mitä tapahtuu
taas meni tollaset pötkylät ohi tuosta
nyt kauhea pauke ja meteli tässä
pimeää 

ääk minne me mennään
apua toi kaivaa mullat pois tuosta
nyt me kuollaan kaikki tässä
valoisampaa 

öö mitä täällä sataa
voi ei en tykkää ollenkaan tuosta
nyt joku, apua, ei me voida olla tässä
takaisin pimeyteen 

ooh miten täällä on näin kirkasta
hei kato jänis on mennyt tuosta
nyt on ihan ookoo fiilis hengata tässä
huhtikuinen aurinko

Junassa kohti lomaa

Tässä torstain runo, jonka raapustin junassa matkalla vanhempien luokse pääsiäislomaa viettämään.

aamuja monta
sunnuntaita peräkkäin
pääsiäislomaa

Matikkaruno

Ideat olivat vähissä, joten tartuin taas Hertan haastelistaan. Sieltä pisti silmään "runo numeroista ja/tai matematiikasta". Tämä on ehkä enemmänkin matikan keinoin toteutettu (epä)runo, mutta saa luvan kelvata.

Tehtävä 113b: Muodosta yhtälö aikaansaavuudelle ja selvitä sen avulla maksimaalinen läksyjentekotehokkuus.
v = väsymys
l = luovuus
p = prokrastinaatio
t = tehokkuus

Kun 0 < v < 3, l = -0,5v + 3

Kun 3 < v < 4, l = 3,5v - 9

Kun 4 < v, l = -3,5v + 19

p = kv, missä k on vakio
t korreloi l:n kanssa
tp = n, missä n on vakio

Päätellään, että ?

Luovuusloukku

V on vaaniva väsymys,
l on loistava luovuus,
p pahamaineinen prokrastinaatio,
t tiukka tehokkuus.

Kun aluksi alkaa väsyttää,
se aivojen luovuuttaa hyydyttää,
siis v:n kasvaessa l lässähtää.
Mutta sitten kun tarpeeksi väsyttää,
aivot villin vilinän käynnistää,
ja pää ajatuksista räjähtää:
v:n vielä kasvaessa myös l hypähtää.
Tämä vaikutus kuitenkin lyhkäinen on,
ja sen jälkeen on pää taas ajatukseton:
alkaa l:n käyrällä luisu loputon.

Lisäksi p on suoraan verrannollinen v:hen,
ja t korreloi l:n kanssa, mutta suhteutuu käänteisesti p:hen

joo, ei jaksa laskea, hukutan itseni teehen.

Tätä päivää

Tai oikeastaan viime yötä. Koin traumaattisen herätyksen kuuden maissa, kun huoneessani oli niin kuuma ja tunkkainen ilma, etten saanut enää nukuttua. Pienen pohdinnan jälkeen avasin tuuletusikkunan, huomasin miten hiton kirkasta ulkona oli vaikka oli vielä yö (minun vuorokausirytmissäni) ja palasin nukkumaan. Kuuntelin keväisiä ääniä ja kuvittelin itseni 250 kilometrin päähän.

Pupu antoi haasteeksi kirjoittaa runon, jonka jokaisessa sanassa esiintyy tietty kirjain. Kuka arvaa mikä se mahtaa olla!

Ööh

Öisin pyörin öhisten.
Yöllisen öykkäröintini syyllisryökäle:
                                                           ääliömäinen peittomörkö.

Rössypottuvarpaani höyryää yöilmassa.
Lööbaan.
Lämpötila: hävytön, törkeä & rötälemäinen.
Ylös möngin öhkäisten, könyän kömpelösti.
Aamuyön valööri hyökkää mykiöön.
Vyörytytän fönsterin öppnaaksi.

Elämöittävä ilmiö: O₂

Eilistä runoutta

Kävi niin surkeasti eilen illalla, että nukahdin istahtaessani hetkeksi sängylle, ja jäi runo päivittämättä. Heräsin hämmentyneenä kahden maissa, sammutin valot ja jatkoin nukkumista.

Tässä nyt sitten eilinen runo. Inspiraationa toimi Pupulaisen haastelistalta löytynyt otsikko ja työstämäni hemodialyysihässäkkä-käännös.

Munuaisella on asiaa

"Apua", se vikisee sisälläsi.

Kyyristelee papuna ja huutaa.

"Samanlainen kuin isälläsi",

lääkärisi sanoo, eikä muuta.

Päivästä päivään sisuksiasi hakkaa,

yrittää saada edes joltain jotain huomiota.

Vaikka sen saa, silti paukkaa.

Turhaudut ja alat pohtia Viimeistä tuomiota.

Mitä sinä sille oikein voit?

Jos se haluaa hypätä ulos

Niin menkööt, puntaroit.

"Tässäkö tämä on, kaiken tulos?"

"Älä nyt viitsi", se tuhahtaa.

"Sinä sitä kuonaa minuun survot,"

"en minä", se suhahtaa.

"Nyt riittää tollaset urpot!"

Yhtäkkiä pistää kylkeen.

Kyyristyt linkkuun, ähkäisten.

Tippa verta lipuu sylkeen.

Munuainen hihittää vinkaisten.

"Lähden Bora-Boralle!"

"Eihän tälläistä kestä kukaan"

Se nostaa keräset rullalle

ja lähtee litomaan.

"Suodata itse omat sotkusi!"

Uskoako vai ei?

Tänään leikin Taylor Swift-lyriikoiden (älkää kysykö) ja Google Translaten kanssa. Hämmennyksekseni havaitsin, että pisteen käyttäminen lopussa ja sen pois jättäminen muuttivat käännöksen merkitystä odottamattomalla tavalla. Tutkimattomat ovat konekääntämisen tiet.

Piste

Kun olet kahdenkymmenen
ja joku sanoo sulle sen
_niin aiot uskoa
___aiot uskoa sen

_______muttet kyllä usko sitä

_______________________

Pulassa yliopistolla

Yritin päästä luennon jälkeen syömään Metsätalon Unicafehen. Ikävä kyllä Metsiksen A-siipi on mystinen paikka, josta on välillä hirveän vaikeaa päästä minnekään - varsinkin jos ovet eivät aukea ja hissi kulkee vain ylöspäin. Kun lopulta monen mutkan kautta pääsin sieltä pois, seikkailusta oli pakko kirjoittaa runo. Samalla käytin tilaisuutta hyväkseni ja toteutin yhden haasteen Hertan antamalta listalta: "Runo käyttäen indikatiivin toisen yksikön yleistävää persoonaa".

Sä harhailet Metsätalolla
Sulla on ruotsin luento A-siivessä,
kun lähdet pois sä aiot käydä syömässä,
mutta kun tartut ovenkahvaan käytävän päässä,
huomaat, ettei ovi aukea - oot jumissa tässä.

No ei se mitään, sä mietit, pääset hissilläkin,
mutta ilmeisesti joku on rikkonut hissinkin.
Painat K:ta, mutta hissi menee kuutoskerrokseen,
siellä sitten ihmettelet: "Mitäs mä nyt teen?"

Sä kuljet käytävässä kunnes pääset portaisiin,
toivot, että sieltä pääset muihin kerroksiin.
Kolmoskerroksessa A-siivestä pitäis päästä pois,
mutta sielläkin on ovi kiinni, aueta ei vois.

Sulle alkaa tulla paniikki mut jatkat alaspäin,
meet ihan pohjakerrokseen, mut näätkin eessäpäin
sen tasan saman paikan josta lähdit liikkeelle,
ja käännyt, juokset portaat ylös ulko-ovelle.

Ulkokautta talon kierrät aulan oville
ja sieltä pääset Unicafen ruokatiskeille,
mutta sitten kun sä syötyäsi tahdot sieltä pois,
toivot ettei kaikki ovet silloin kiinni ois.

Unipäiväkirjaa

Hertan unirunon inspiroimana kaivoin esille vanhoja ranskalaisin viivoin merkittyjä unimuistiinpanojani - olen siis heti herättyäni kirjoittanut ylös asioita, joita olen unestani muistanut. Poimin näistä merkinnöistä yksittäisiä rivejä ja liitin ne yhteen uudeksi kokonaisuudeksi. Jokainen rivi on siis täysin eri kontekstista kuin seuraava; runo kuitenkin onnistuu ihailtavasti säilyttäämään alkuperäisten merkintöjen hengen ja johdonmukaisuuden.


27.1. Miles Fisher / 28.1. SAATANA

Tumma ja ruosteenkatkuinen
Miksi ikkuna puuttuu?
On poissa murtautuu
Innokas koira

Joku jonka kanssa ystävystyy
Asuntoni ovi hajoaa
Pakenevat suklaata

Hän teeskentelee pyörtymistä
Valkoinen valo nielaisee
Kuolen

_________________

Junarunoilua, jee!

Kuulin hämmentävän keskustelunpätkän junassa. Pitihän siitä kirjoittaa.

Ystävyyttä lähijunassa
Kaksi herraa etenee junan keskikäytävää.
Pienempi viinalta tuoksahtaa ja edellä vipeltää,
perässä tulee partaveikko, jota jo kyllästyttää.
"Hei istuisit nyt jo jonnekin, mun jalkoja väsyttää",
huikkaa parrakas hetkeksi pysähtyen, sitten eteenpäin taas tömistää.
Lopulta kaksikko istumaan jää,
ja lepo partamiehenkin lepyttää.
"Mä arvostan sua ihmisenä, en kusipäänä", hän ylistää.
Pienempi nauraa: "Enkö mä olekaan kusipää?"
"Et sä ehtisi", vastaa vain partamies tää.

Alku on hyvin lupaava

Sunnuntaina rustasin runon ratikassa kännykkään (oli muuten aika mielenkiintoista tapella saadakseen tarkoittamansa sanat kirjoitettua, tästä lisää ehkä myöhemmin). Aloittelen kevyesti eli haikulla.

taas ratikassa
valon määrä hämmentää
kesän reitillä

Ja tämän päivän runo on kuvaus viimeöisestä unestani. Kuka arvaa minkä leffan katsoin juuri ennen nukkumaanmenoa? Ja kuka arvaa annoinko itselleni tehtäväksi kirjoittaa kaamean "nyky"runon?

En hyviä asioita enkä huonoja

Huomaan että on kylmä
sininen Kultaa muistot
Lasin läpi
sataa
Portaat kuten voi
non, rien de rien
         HERÄTYS

Aavikon keltainen hiekka
varkain varpaissa
ei Kamelia, ei kangastusta
Salaa seuraamme
non, rien de rien

         HERÄTYS

tutut valkoiset käytävät

puu, Palmu, fazer jota ei ole olemassa

Ylimääräinen kerros!

kaivattu lepopaikka

vettä

non, rien de rien

         HERÄTYS

jalat rakettina parketille

peitto Sivuun

kylpytakki katonrajasta

kiire lyö löylyä, pommi

oven kahva nitkuu

non, rien de rien

non, je ne regrette rien

         HERÄTYS

ei musiikkia

Kaikki Hyvin

Kirvelevä tappio kääntyy runoksi

Hävisin tänään kolme kertaa putkeen Afrikan tähdessä. Seitsemänvuotias pikkuveljeni veti pidemmän korren. Onneksi itsetuntoni tuhkista sentään nousi Feeniks-linnun lailla upea runo, jossa kärsimys ja tuska puristavat ulos kirjallisen timantin.

Rahattomana Afrikassa
Kolmesataa puntaa taskussain
(ne juuri äsken pankista hain)
Kairosta suuntaan nyt Saharaa päin
sieltä löytääkseni etsimäin.

Tyhjä on kaivos ensimmäinen,
mutta onneni kääntyy: alta kivien
huomaan topaasin loiston säteilevän.
Toivon rahojen matkaani edistävän.

Halki autiomaan, yli savannin
kuljen ja löydänkin smaragdin,
orjakauppiaat ohitan leikiten,
poimin mukaani rubiinin punaisen.

Kapkaupunkiin pääsen, raha virtaa vaan,
mutta sinnekään en jää juhlimaan.
Mun silmissäin siintää tuo yksi vain,
sillä Afrikan tähdestä haaveilen ain.

Madagaskarille siis lentokoneella liidän
ja timanttikätköjä kohti jo kiidän.
Vaan voi, sitten pystyyn nouseekin tie,
sillä viidakkoroisto mun rahani vie!

Ei rahatta pääse pois saarelta lain,
siellä istun ja aattelen timanttiain.
Sen toinen jo löysi ja Tangeriin vei -
tähti Afrikan minulle päätynyt ei.

Happy poetry games!

Aprillipilani tänä vuonna oli se, etten kirjoittanut eilen runoa. Aika hupaisa veto, eikö? Heh heh!

Tänään on kuitenkin aika jättää vitsit sikseen ja pistää runosuoni pulppuamaan. En oikein tiedä, miten tämänpäiväisessä keskustelussa esille noussut Katpee-sana pääsi räjähtämään viiden säkeistön (kutakuinkin) kalevalamittaiseksi runoksi. Se taitaa olla sitä napowrimon taikaa.


Pitaleipä ja Kissanainen

Oli kerran kaksi nuorta,
kaksi aikuisen taimea,
kilpailuista kauheimmassa,
pelissä pelottavimmassa.

Koiranpentu kultakutri,
lempivä leukaperäinen,
kannikoiden nakkelija.
viskoja leivänpalasten,

ja liekehtivä leimusilmä,
kaunotar katin omainen,
tarkkasilmä jousinainen,
ampuja oiva nuolien.

Taisteluiden tantereella,
kuoleman kotoseudulla
vuotaa veri valtoimenaan,
hurmeen haju höyryää.

Mutta täällä onkalossa
sysimetsän siimeksessä
virtaa pelkkä kissanpissa,
teinilempi tuoksahtaa.

____________________

Runoilukausi on avattu!

Taisin ehtiä ensimmäisenä tälläkin kertaa, muahhahahhaa. Tästä on kiittäminen vuodenaikaan täysin sopimatonta lumisadetta, joka saapui taas ikkunani taakse kiusaamaan.

Takaisin sinne mistä tulittekin!

Pienet lumihiutaleet taas on tänne eksyneet.

Voisivat jo mennä pois, eikö kevään vuoro ois?

Sulattaa vain tahdon sen, lumilaikun viimeisen,

vaan ikkunani takaa nään: lunta sataa yhtenään.

Lumi kertaalleen jo suli, sitten takatalvi tuli –

kömpiä nyt tahtoisin peiton alle takaisin!

NaPoilija ilmoittautuu palvelukseen

Jep, kyllä minä aion tänäkin vuonna napoilla. Screnzystä en tiedä, viimeksi jaksoin kirjottaa parikymmentä sivua ja sitten innostus lopahti kun käsikirjoitus ei formaattina ollut tuttu. Ehkä jatkan edellistä screnzyäni tai sitten kirjoitan 100 sivua jotain muuta.

En olekaan inspiroitunut runoilemaan pitkiin aikoihin muutamaa spontaania pilkkarunoa lukuunottamatta. Katsotaan tuleeko tonttulapsi vierailulle tänä vuonna.

Huhtikuu on jo ovella...

...ja silloin pyörähtää jälleen käyntiin myös NaPoWriMo! Ainakin allekirjoittanut on tälläkin kertaa mukana runoja rustailemassa, ja viime vuoden tapaan tarkoitus on osallistua myös Script Frenzyyn. Voi olla, että suunnitelma kaatuu jossakin vaiheessa opiskelustressiin ja stressin aiheuttamaan sekoamiseen, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Tämän kunniaksi pieni NaPoa edeltävä haikunpoikanen, joka kertoo oikeasta elämästä.

märkä sukka, jee
narulla roikuskelee
villalle haisee

Niinpä

 

No en ole tehnyt yhtään mitään. Ei se mitään, pitää joskus olla tekemättä mitään, että pystyy sitten tekemään jotain. 

Olen ehkä katsonut Peppejä tänään liikaa.

Uusia suunnitelmia

Heipä hei! Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen töiden lisäksi vielä jotain kivaa tekemistä, joten uusin hieman ulkoasua yms. 

Lisäksi minusta olisi tosi kiva ylläpitää tätä blogia myös erilaisten kirjoitushaasteiden välissä. Ja koska olen yllytyshullu, Pupu sai minut houkuteltua "Lue tänä vuonna 100 kirjaa"-haasteeseen. Noh, myönnetään, taisin ihan itse saada tämän idean, mutta en kadu sitä ollenkaan.  

Tarkoituksena siis on lukea 100 kirjaa tämän vuoden aikana. Viime vuonna luin 45 kirjaa, joten aikalailla pitää lisätä kirjojen määrää, mutta kuten sanottua, olen yllytyshullu. Enkä joudu tänä keväänä oikeastaan lukemaan pääsykokeisiin (ainakaan niin intensiivisesti kuin aikaisempina vuosina). En ole sitä mieltä, että luettujen kirjojen määrä on se tärkein asia, mutta haluan lukea paljon. Mahdollisimman paljon. Kyllä, olen niitä ihmisiä, jotka masentuvat kirjastoissa. "En ehdi ikinä lukea kaikkia näitä kirjoja!"  Olen addikti. Ja minun on helpompi pysyä mukavassa lukutahdissa, jos otan sen haasteena. Luen kausittain, joskus kahdessa viikossa sen 15 kirjaa, joskus en kuukauteen mitään. Haluankin ruveta lukemaan tasaisesti vuoden ympäri, koska se on ihanaa <3

Ajattelin, että voisin kirjoitella tänne sitten kirja-arvosteluja. En tietenkään spoilaa mitään, mutta tällä tavalla sitä muistaa itsekin lukea ja mietiskellä lukemaansa. "Hmm, en olekaan vähään aikaan kirjoittanut blogiin, olenkohan edelleen aikataulussa?" jne. Olen väsännyt itselleni kirjalistan, joka ei ole mitenkään looginen ja ei riitä siihen sataan kirjaan, mutta ensin luen sen listan kirjan ja sitten lisää muita. Suosituksia saa antaa. Listalta löytyy muun muassa Joycen Odysseus, jota parhaillaan yritän lukea, mutta myös kaikenlaista muutakin, kuten Ellery Queenia, Jonathan Lethemiä ja vanhaa kunnon Rowlingia.

Lisäksi sitten on odotettavissa virkkausta, koska se on mukavaa ja prokrastinoin virkkaamalla, etenkin tuota Odysseusta punnertaessa. Kunhan saan skannerini toimintakuntoon, saatan myös ympätä tänne ties mitä raapusteluja.

Ahh, kevät ja kevätinnostus!

Kaksi viimeistä

Ja näin sanomme hyvästit NaPoWriMolle. Olit hauska ja sait minut hyvälle tuulelle superkiireisen huhtikuun aikana. 

Perjantai 29.4. 
Vappuruno näin aatonaattona. Whatever. 

Haalarimerkit

Lapsi kysyy:
"Äiti, miksi tädillä on sormissa reikiä?"
Äiti tuumii hetken ja vastaa:
"Lapseni, nyt on vappu."
Kuuluu kauhistunut inahdus ja:
"Tuleeko sillon kaikkien sormiin reikiä?"
Äiti hymyilee salaisesti.
"Vain opiskelijoille."

Lauantai 30.4. 
Toivon, että tämä näkyy kunnolla. 

           tio  Na                                     ka  pik 

      raa            Po                        haus           ku

   te                      Wri             ka                       haas

li                                Mo    ai                                 te

al                                   oli                                     so

ja                                                                           pi

    us                                                                  van

         no                                                         ren

               ru                                              noh

                    ni                                     ko

                         der                          ja

                               mo                on

                                     on     nek

                                          si

Pupun viimeinen NaPoWriMo-runo (ainakin tältä vuodelta)

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös huhtikuu ja NaPoWriMo. Snif. Tämä oli (yllättävän) kivaa ja minulle ainakin tulee vähän ikävä päivittäistä runoilua. Onneksi ensi vuonna voi osallistua uudestaan!

Viimeisen runon pitää totta kai olla syvällinen ja kertoa jotain oleellista koko NaPo-kokemuksesta. Siksi kirjoitin runon kananugeteista, tai kuten Unicafen ruokalistoissa lukee, kanan nugeteista.

Kanan nugetit

"Elämä on vaikeaa",
vanha kana valittaa.
"Nugettini joku aina varastaa,
en koskaan niitä syödä saa."
Auttakaa vanhaa kanaparkaa -
ottakaa kiinni nugettivarkaat!

Voittotunnelmia

Sain juuri Script Frenzyni valmiiksi. Sen kunniaksi toinen runo tälle päivälle:

100 sivua, 50 ruumista

Kovasti kirjoitin, taistelin,
epätoivoakin maistelin.

Taidan olla voittaja nyt.
Olo on hieman hämmentynyt.

Mutta sitten alkaakin naurattaa:
kohta muutkin Screnzyni lukea saa!