-->

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Muistelu, ero, kameli ja määränpää

Ystäväni haastoi minut kirjoittamaan qasida-runon. Noudatin hänen ohjettaan, jonka mukaan runossa on oltava neljä osaa: muistelu, eron hetki, kamelin ylistys ja määränpää. Runo on hyvästien jättö eräälle yliopistorakennukselle, jonka käytävillä olen laahustanut viimeist kuusi vuotta.

Muistan vielä ujon ensisilmäyksen:
sun oves aukesivat kuin mua kutsuen.
Mä varjoon astuin suuren aulas viileyden,
kohtuun portaiden ja kiviseinien.

Silmästäni valutan nyt kyynelen,
kun taakseni mä jätän hahmos valkoisen.
Muistot kauniit rinnassani repien
poispäin otan ensimmäisen askelen.

Vaan kameli kun laukkaa yli dyynien
on kyttyröihin varastoinut viisauden –
tiedon, taidon kaiken opettajien.
Sen voimin kulkee läpi hiekkamyrskyjen.

Nyt eessäni nään epävarman huomisen,
vaan sitä päin käyn reippaasti ja pelkää en.
Aamuun uuteen herään aina hymyillen,
itseeni ja taitoihini luottaen.