Venyttelyä

Kuten kirjoittajakollegani jo kerkesikin kirjoittamaan, on ehkä syytä vähän muistella runoilemista. Itse olen joskus jotain runontynkää väsäillyt, pari kalevala-mittaistakin raapustanut, mutta viimeisimmästä on jo melkoisen kauan. Tai niin minä luulin. 

Tänään iski ymmärrys. Olenhan minä runoillut, viime viikolla viimeksi! Ajattelinkin, että on hyvä ehkä esitellä tämä tietty runosuuntaus, koska näitä syntyy luultavasti aika monta huhtikuussa. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Repomiesrunous! 

Tuon jalon miehen omintakeiseen puhetapaan perustuvaa modernia (niin modernia kuin Repomieheen liittyvä asia voi nyt olla) runoutta tulee keksittyä vaikka mistä lauseista. Se lähtee liikkeelle jostain ja jatkaa matkaansa alamäkeen kuin jarruton polkupyörä. Tämän runomitan (jota en osaa analysoida, koska nukuin kielitieteen kurssilla) hienoudet saattavat jäädä huomaamatta Pasilaan perehtymättömiltä. Kannattaa perehtyä. Se on hieno sarja, se. 

Esimerkkirunona tästä tyylisuuntauksesta eräällä luennolla syntynyt huikea mestariteos nimeltään:
 
Direktiivinen preesens

Sinä otat nyt pois sen sormen sieltä!
Otat sormen pois. 
Pois otat tai sormi lähtee. 
Nips vaan irti repeytyy.

Sitten on Pöysti invaliidi,
joutuu rampana pyytämään apua,
kun punnitsee banaaneita kaupassa. 

Heh heh,
joutuu nöyrästi pyytämään apua,
heh heh.

Repomies saa miehekkäästi itse punnita banaanit. 
Itse saa liimata hintalapun pussiin,
eikä tarvitse jutella nätille myyjätytölle. 

EI JUMALAUTA!