Eilistä runoutta

Kävi niin surkeasti eilen illalla, että nukahdin istahtaessani hetkeksi sängylle, ja jäi runo päivittämättä. Heräsin hämmentyneenä kahden maissa, sammutin valot ja jatkoin nukkumista.

Tässä nyt sitten eilinen runo. Inspiraationa toimi Pupulaisen haastelistalta löytynyt otsikko ja työstämäni hemodialyysihässäkkä-käännös.

Munuaisella on asiaa

"Apua", se vikisee sisälläsi.

Kyyristelee papuna ja huutaa.

"Samanlainen kuin isälläsi",

lääkärisi sanoo, eikä muuta.

Päivästä päivään sisuksiasi hakkaa,

yrittää saada edes joltain jotain huomiota.

Vaikka sen saa, silti paukkaa.

Turhaudut ja alat pohtia Viimeistä tuomiota.

Mitä sinä sille oikein voit?

Jos se haluaa hypätä ulos

Niin menkööt, puntaroit.

"Tässäkö tämä on, kaiken tulos?"

"Älä nyt viitsi", se tuhahtaa.

"Sinä sitä kuonaa minuun survot,"

"en minä", se suhahtaa.

"Nyt riittää tollaset urpot!"

Yhtäkkiä pistää kylkeen.

Kyyristyt linkkuun, ähkäisten.

Tippa verta lipuu sylkeen.

Munuainen hihittää vinkaisten.

"Lähden Bora-Boralle!"

"Eihän tälläistä kestä kukaan"

Se nostaa keräset rullalle

ja lähtee litomaan.

"Suodata itse omat sotkusi!"