Tämänpäiväinen runo on erään lukemani fanficin inspiroima (ei saa tuomita). Koska yritän tehdä elämästäni mahdollisimman vaikeaa, kokeilin kalevalamittaa. Ihan kaikki tavut eivät ole oikean pituisia, mutta suurin osa säkeistä on luullakseni ainakin sinnepäin.
Kiitos sulle, kumppanille,
ystävälle yksinäisen,
auttajalle avuttoman,
tuelle tuntemattoman.
Mistäs tiesit tänne tulla,
mistä luokseni löytelit?
Tuonen tummilta tuvilta,
Manalan mustilta mailta?
Vaiko teiltä Tapiolan,
Mielikin mustikkamättäiltä?
Mistä tänne tupsahditkin,
viivy vielä vieraanani,
tukenani, turvanani,
lohtuna luonnottomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti