Veljeni haastoi minut kirjoittamaan mämmirunon rähmäkäpälän näkökulmasta. Tässä se on.
Ruskeaa kultaa
Mössöä ihanaa, notkeaa, tummaa –
jos joku ei tykkää, niin onhan se kummaa.
Mämmiin nyt peittykööt rähmäiset tassut,
mämmillä täyttykööt pikkuiset massut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti