Viimeinen pinnistys

27.4.2017

Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.

Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.

Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,

mutta sänkyä ja yötä se karttaa.

28.4.2017

Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.

Et lyö,
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.

Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.

Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.







29.4.2017

Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.

Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.

30.4.2017

Vielä viimeinen vappuhaiku.

ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu

Kevästelyä

25.4.2017

Hesarissa oli hauska juttu, jossa kirjoitettiin uusia runoja käyttäen Katri Valan runon Huhtikuun viimeinen ilta sanoja. Päätin itsekin kokeilla.

Huhtikuu
Ikävä laulu:
kirkuva muuttolintu
kuolleessa ruohossa.
Veren hurmio soi
liian raivokkaasti.

26.4.2017

Pullotimme kämppiksen kanssa simaa. Tämä sai runosuonen pulputtamaan peräti kaksi pikku runoa. Kämppis on joutunut kuuntelemaan viime aikoina tavallistakin enemmän kummallista sanojen vääntelyä, ja toisen runon viimeinen säe onkin hänen suustaan.

1
Pullossa on oltava tarpeeksi avaraa:
täytyy jättää rusinavaraa.
Tämä sima ei ole tusinatavaraa.

2
He irrottautuivat juhlahumusta
pohtimaan järviveden humusta.
Onneksi huhtikuu loppuu kohta.

Lyhyestä virsi kaunis

22.4.2017

Mikä unirytmi?

nukuin huonosti
treenasin koko päivän
oho, valvon taas

23.4.2017

Kokeilin, millaista tekstiä kännykän automaattinen tekstinsyöttö tuottaa. Kännykkä oli ehkä väsynyt.

Miksi tehdä jotain?
Kuka muka jaksaa?
En kyllä tiedä.

24.4.2017

Vihaan märkiä varpaanvälejä.

ihana sauna
ei saa jättää märiksi
varpaanvälejä

Ana Tude kääntää

20.4.2017

Tämän päivän runo kertoo työelämästä. Tarkkaavainen lukija saattaa tunnistaa, minkä laulun sanoitusta runo mukailee.

Sä jätät mut ja mä vaan käännän
Mun sydän särkyy, mä käännän
Sä löydät toisen, mä vaan käännän
Meet naimisiin, mä käännän

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke, onks sen

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke

Kääntää, kääntää
Kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä

Mä nään termei
Mä nään termei

Mä nään termei, mä vaan käännän
Oikoluen, mä käännän
Sun lapset kasvaa, mä vaan käännän
Meret nousee, mä käännän

Kääntää, kääntää

Kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke, onks sen
Onks sen

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke

Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä

Sä jätät mut ja mä vaan käännän

21.4.2017

Lyriikkatuiskutus jatkuu:

Ja me käännetään, käännetään,
tiedostoja-aa, en haluu lopettaa-aa

Käännetään, käännetään

Käännösmuisti-i on ihan timantti-i, 

on ihan timantti-i, on ihan timan-

MOT, Déjà Vu, Google

Käännetään

Pyttyjä ja vokaaliakrobatiaa

Huhtikuu meni ja runoja tuli, vaikkakaan en onnistunut päivittämään niitä tänne. Nyt on aika korjata tilanne. Jaan runot löyhästi jonkinlaisten teemojen mukaisiin blogipostauksiin, koska olen liian laiska päivittämään kaikki kerralla.

6.4.2017

Y-kirjaimen runo enteili tulevaa. Kirjoitushetkellä olin täysin terve, mutta palmusunnuntain kärvistelin kotona kuumeessa ja lievässä mahataudissa. Manasinkohan taudin kimppuuni?

Yhhyh
Syyhyy pylly,
hyllyy pytty.
Hymy hyytyy,
ryytyy tytsy.
Kysymys: syy?
- Myrkkysyltty.

7.4.2017

Ö-runo jatkoi samaa teemaa.

Pöpö
Löllöö mömmöö pönttöön.
Örgh, kökkö!
Pönttö sökö.
Öklöö.

8.4.2017

U-runon kirjoitin bussissa. Enteiliköhän väsymys seuraavana päivänä iskenyttä pöpöä?

Uupumus
Nuutunut, puutunut
uupumussumu.
Huhhuh,
nukkuu!

9.4.2017

Ehkä Agent Carterin katsominen kipeänä inspiroi tämän O-runon väkivaltaisen tarinan?

Oho
Pomon sorto –
korston kosto:
koloon pomo,
soolokorsto.

10.4.2017

E-runossa haaveillaan jo kesän riemuista. Huomatkaa taiteelliset säkeenylitykset.

Perkeleen helle!
Menen merelle.
Selkeeseen veteen
vene – eteen
seppelepelle
retee keskelle
veden. Ele lempee:
"Mene, pentele!
Perse repee!"

11.4.2017

Vokaalirunot olivat siinä, mutta lykättäköön niiden perään vielä vuoden ensimmäinen (vaan ei viimeinen) haiku! Vinkki kaikille valmistuville opiskelijoille: kun olet kerran gradusi palauttanut, älä katso sitä enää koskaan. Tulee vain paha mieli.

gradutraumoja
avaan sen vuoden päästä
heti virheitä

Wreck me = rekki?

Keskiviikon kunniaksi vuoden ensimmäinen haasteruno! Tämänkertainen haastaja oli veljeni, jolla oli varsin tarkasti määritelty toive: suomenkielinen käännössanoitus Miley Cyrusin kappaleesta Wrecking Ball, otsikolla Rekkitanko. Sekä kääntäminen että hassunhauskat uudelleensanoitukset ovat lähellä sydäntäni, joten tähän haasteeseen oli ilo tarttua.

Rekkitanko

Mä jumppasin, mä zumbasin,

tein lankut, selkälihakset

Mä vatsat tein reippain ottein

ja kaadoin maahan viinakset

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

Paikat hajotan, kunhan hahmotan

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Ei kaljoja, vain taljoja

ja rengasharjoittelua

Oon askeetti, mun dieetti 

ei salli herkuttelua

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

Paikat hajotan, kunhan hahmotan

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

En osaa vetää leukoja

Kehonrakentajat tuijottaa,

eikä anna edes neuvoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Söin proteiinirahkoja

ja vaikka kuinka punnersin

Silti ei oo mahkuja

Mä aivan turhaan punnersin

Söin proteiinirahkoja

ja vaikka kuinka punnersin

Mä aivan turhaan punnersin

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

En osaa vetää leukoja

Kehonrakentajat tuijottaa,

eikä anna edes neuvoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Vitun rekki

Pupun paluu

Ohoi! Luulitteko, että NaPoWriMo jäi viime vuonna kesken? Ei suinkaan, en vain koskaan saanut aikaiseksi julkaista vimeistä runoani. Teos on varsin lyhyt, ja totta puhuakseni varastin sen vappuaattona bussissa kanssamatkustajansa kanssa väitelleeltä herrasmieheltä, mutta runo mikä runo:

30.4.2016
Mielipiteen arvo on noin keskimäärin nolla,
mutta silti se saa olla.

***

Ja sitten tämän vuoden tunnelmiin!

1.4.2017

Näätä jäällä hämärässä nälässänäsä säätää,
värähtää: sää vääntää räntää, märkä näätää jäätää.
Ämmä kämppään räppänästä näädän jäältä päästää.
Kämpässänsä häränhännän jämää ämmä säästää.
Näätä ämmän häränhännän mässää päästä päähän –
ämmä näädän kämpästänsä häätää räntäsäähän.

2.4.2017

Pappa kalastaa.

Kavala valas kalat

papan varastaa.

Kamala paska

valaan vatsassa raastaa:

paha palkan saa.

3.4.2017

Saarna

Raskaat sanat

mataa samaa rataa.

Harras akka

Saatanasta lataa.

4.4.2017

Hinkkilinkki

Kiiri vinkki:

rikki minkki,

irti vissi

missin tissi.

Hiiriklikki –

riskitikki;

silmiin iski

dikkitiski.

***

Tarkkasilmäinen lukija saattaa havaita runoissa jonkinlaisen teemanpoikasen. Jatkuuko runoilu samaa rataa? Se selviää seuraavassa blogipäivityksessä!

Kyösti ja Ykä saavat toisensa

Kyöstistä tulee ukkomies ja elämä hymyilee, vaikka hääyö ei sujukaan aivan odotusten mukaan.

Kyöstin häät
Kyöstin häihin yleisöä pääsee hyvin vähän:
äiti, isä, Ykän käly – yleisö jää tähän.
Esteitä ei löydy, vihkiäiset päättyy hyvin,
Kyöstin sekä Ykän sydämissä hellyys syvin.
Häiden jälkeen ylkä-äijät viedään risteilylle,
Kyösti sekä Ykä vetää kännäysvermeet ylle.
Öölii sekä väkeviä äijät hörppii kyllä,
hääyön viettää päivystäen yrjöö pöntön yllä.

Lisää käänteitä Kyöstin elämässä

Päivän runossa Kyösti on tärkeän päätöksen äärellä.

Ykän kysymys
Ykä kömpii yöllä Kyöstin kylkeen.
Kyösti lähes nenään vetää sylkee
Ykän kysyessä hältä yllättäin:
"Kyösti, yljäkseni lähtisitkö näin?"

Kyösti hämmästyksissänsä rykäisee,
"Kyllä", köhii, Ykän syliin nykäisee.
Silmistänsä räpyttelee kyyneleen
lämmön hyökyessä yrmyyn sydämeen.

Lisää Kyöstiä

Kyösti on uusi suosikki-ihmiseni. Tämän päivän runossa kuulemme lisää Kyöstin ja Ykän ystävyydestä.

Kyöstin ystävä
Kyöstin hyvä ystävä,
Ykä nimeltään,
kylään ryykäs Kyöstille
syömään, ryyppäämään.

Siellä äijät örisi,
öölit läikkyen,
mässytteli pihvejä
silmät väikkyen.

Ykä tykkää Kyöstistä,
Kyösti Ykästä.
Ystävyyttä enempää
ei kellään lykästä!

Opetushaiku ja Kyöstin elämää

Neljä päivää on jälleen vierähtänyt, ja neljä runoa on päivittämättä. Korjataan tämä.

23.4.2016
Keskustelimme ystävieni kanssa maalaislasten vaarallisesta elämästä. Keskustelu synnytti opettavaisen runosen.

Älä oikaise
siltarumpujen ali
tai kuolet sinne.

24.4.2016
Loput kolme runoa kertovat Kyösti-nimisen miehen elämästä. Kyöstin elämässä ei esiinny lainkaan takavokaaleja, etuvokaaleja sen sijaan on kaikkialla. Ensimmäisessä runossa Kyöstillä on ikävä yöllinen ongelma.

Yösyöppö Kyösti
Kyösti yöllä mökissänsä
nälkäisenä pyörii.
Pötsi möyrii höyrypäänä,
häärii sekä hyörii.

Yösydännä pötsi pystyy
Kyöstin nöyräks lyömään:
Kyösti nyt yökyöpelinä
könyääpi syömään.

25.4.2016
Toisessa runossa Kyöstillä on terveyshuolia.

Kyöstin tyrä
Kyöstin pötsi pömpöttelee,
särkee sekä pörähtelee.
Kyösti säikkyy: liekö syöpä?
Lääkärinsä hörähtelee:
"Tyrä täällä pötsissäsi
pöllöstelee töllöntyötä,
eikä lähde iän myötä."
Kyösti käyttää tyrävyötä.

26.4.2016
Kolmannessa runossa Kyösti tympääntyy työhönsä ja suunnittelee repäisevää irtiottoa. Tällä kertaa mukana menossa on myös Kyöstin kaveri Ykä.

Ryöstäjä Kyösti
Kyöstin työ
järjen syö.
"Jätän työn,
leiväks lyön:
ryöstäjäksi
villeimmäksi
tänään ryhdyn!"
"Tähän yhdyn!"
Ykä möyhää.
Äly köyhää
äijäin päässä,
järki täysin
teräsjäässä.

Laiskamadon lörpötyksiä

Olen ollut tällä viikolla laiska sekä kirjoittamaan että julkaisemaan runoja. Tässä nyt kuitenkin neljä runoa neljälle päivälle.

19.4.2016
Kuhajutut on hauskoja, kuha on huumorintajuinen.

Kuhajuttu
Ei tarvii olla
vinkeä vitsiniekka
kuha on kiva.

20.4.2016
Päivämäärän inspiroima tuotos.

4:20
en ole koskaan
pössytellyt pilveä
haju on tuttu

21.4.2016
Katsoin klassikkoelokuvan. Runo on mukaelma Virve Rostin kappaleesta Sata salamaa.

Huuliharppukostaja
Hiljenee autiomaa,
linnutkin vaikenevat.
Cowboyt ja rosvot piiloutuu,
kun huuliharppu vonkuu.

Ammutaan ongelmat pois,
anteeksi antaa en vois,
kun liipaisinsormi painautuu,
ja ruumiit kylmenee.

Kun revolverini iskee tulta,
ja aivot pellolle räjähtää,
et kostoani voi riistää multa –
raivo jäljelle jää!

Kun huuliharppuni meille soittaa,
ja junaan valmis oot nousemaan,
minä kostan törkeän vääryyden,
ja sut haudataan multiin maan.

22.4.2016
Runo kuvaa tämänhetkistä olotilaani.

Laiskamato
Mullan alla mukavasti
laiskamato lepäilee.
"Siinä nukkuu iltaan asti",
madon äiti epäilee.

Laiskamadon kompostissa
kolo pitäis kaivaa,
mutta se on matoselle
liian paljon vaivaa.

Huonoa runoutta

Tänään vietetään huonon runouden päivää. Sen kunniaksi kirjoitin vielä tavallistakin huonomman runon.

Rakkaalleni
Sun kasvos on kuin aamunkoitto,
punakat ja kärsineet.
Äänesi kun huilunsoitto
rikkoo lasiesineet.

Oot mun oma lottovoitto,
kolme oikein ja lisänumero.

Tekstiä tulla tuiskuttaa

Runo ei perustu tositapahtumiin.

Yli-innokas fani
Antti Tuisku,
oot niin muisku,
värikäs kuin vappuhuisku!
Laita pois se paloruisku –

lupaan lopettaa stalkkaamisen.

Viisujen virittelyä

Yksi vuoden kohokohdista lähestyy: Euroviisut veisaillaan alle kuukauden päästä! Riimittelin innostukseni runoksi.

Eurovision laulukilpailu
Kohta kansa koolle kootaan,
suvut sohville solahtaa
kuulemaan kun laulut raikaa,
viisut viihtyisät veisaillaan.
Tanhutaiston taikavoima,
laululoiston lieto lumo
syömmet sykkimään sykäyttää,
sieluille suloja suopi.

Leffafiilistelyä

Kävimme ystävättärieni kanssa katsomassa Deadpoolin.

Kuolonlampi, surmanallas,
kostaja kauhunkasvoinen
kalman kylvi, murhan manas
sankari hurmeenhimoinen.
Luodit lensi, miekat moikui,
ahteriin ammus ampaisi.
Kuolonlampi, surmanallas
kultansa kotiin kuljetti.

Automaattiangstia

Päätin kokeilla, millaista runoutta syntyy, jos antaa kännykän automaattisen tekstinsyötön päättää suunnan. Valitsin joka säkeen ensimmäisen sanan itse, sitten valitsin aina kännykän ehdottamista kolmesta sanasta sopivimman tai mielenkiintoisimman kunnes sain kokoon järkevän virkkeen. Lopuksi poistin pari huonosti sopivaa säettä ja järjestin loput mielestäni loogiseen järjestykseen.

Runo paljastaa yllättäviä asioita matkapuhelimeni sielunelämästä. Tunteettomaksi luulemani laitteen sisällä asuukin angstinen romantikko, joka kipuilee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa mutta viime kädessä kuitenkin uskoo ihmiskunnan hyvyyteen.

Mennäänkö naimisiin ystävänpäivänä?
Missä olet nyt?
Minne katosi päivät?
Miksei vieläkään ole rauhaa?
Olen iloinen ja onnellinen, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Mistä tietää olevansa rakastunut?
Mistä tietää olevansa valmis palaamaan takaisin alkuun?
Voisitko kertoa, mitä on tulossa ja menossa?
Muut kuin hullut eivät tunne toisiaan.

Miten mies isketään?
Miten nainen etsii naista?
Miksi kaapista pitää tulla ulos?

Kenelle kellot soivat komeasti?
Ketä kiinnostaa?
Kuka tahansa voi olla myös hyvä.

Kalevalan kankahilla

Tämänpäiväinen runo on erään lukemani fanficin inspiroima (ei saa tuomita). Koska yritän tehdä elämästäni mahdollisimman vaikeaa, kokeilin kalevalamittaa. Ihan kaikki tavut eivät ole oikean pituisia, mutta suurin osa säkeistä on luullakseni ainakin sinnepäin.

Kiitos sulle, kumppanille,
ystävälle yksinäisen,
auttajalle avuttoman,
tuelle tuntemattoman.
Mistäs tiesit tänne tulla,
mistä luokseni löytelit?
Tuonen tummilta tuvilta,
Manalan mustilta mailta?
Vaiko teiltä Tapiolan,
Mielikin mustikkamättäiltä?
Mistä tänne tupsahditkin,
viivy vielä vieraanani,
tukenani, turvanani,
lohtuna luonnottomalle.

Muistelu, ero, kameli ja määränpää

Ystäväni haastoi minut kirjoittamaan qasida-runon. Noudatin hänen ohjettaan, jonka mukaan runossa on oltava neljä osaa: muistelu, eron hetki, kamelin ylistys ja määränpää. Runo on hyvästien jättö eräälle yliopistorakennukselle, jonka käytävillä olen laahustanut viimeist kuusi vuotta.

Muistan vielä ujon ensisilmäyksen:
sun oves aukesivat kuin mua kutsuen.
Mä varjoon astuin suuren aulas viileyden,
kohtuun portaiden ja kiviseinien.

Silmästäni valutan nyt kyynelen,
kun taakseni mä jätän hahmos valkoisen.
Muistot kauniit rinnassani repien
poispäin otan ensimmäisen askelen.

Vaan kameli kun laukkaa yli dyynien
on kyttyröihin varastoinut viisauden –
tiedon, taidon kaiken opettajien.
Sen voimin kulkee läpi hiekkamyrskyjen.

Nyt eessäni nään epävarman huomisen,
vaan sitä päin käyn reippaasti ja pelkää en.
Aamuun uuteen herään aina hymyillen,
itseeni ja taitoihini luottaen.

Kirkkaus kostaa

Kevät on tullut, mutta silmät eivät ole vielä aivan tottuneet auringonpaisteeseen. Runo on vahvasti Juice Leskisen Aurinko on typerä -kappaleen inspiroima.

Aurinko on ilkeä
Aurinko on ilkeä,
kun se koskee silmiä.
Hienoo kun on lämmin,
mutta paistais lempeämmin!