Wreck me = rekki?

Keskiviikon kunniaksi vuoden ensimmäinen haasteruno! Tämänkertainen haastaja oli veljeni, jolla oli varsin tarkasti määritelty toive: suomenkielinen käännössanoitus Miley Cyrusin kappaleesta Wrecking Ball, otsikolla Rekkitanko. Sekä kääntäminen että hassunhauskat uudelleensanoitukset ovat lähellä sydäntäni, joten tähän haasteeseen oli ilo tarttua.

Rekkitanko

Mä jumppasin, mä zumbasin,

tein lankut, selkälihakset

Mä vatsat tein reippain ottein

ja kaadoin maahan viinakset

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

Paikat hajotan, kunhan hahmotan

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Ei kaljoja, vain taljoja

ja rengasharjoittelua

Oon askeetti, mun dieetti 

ei salli herkuttelua

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

Paikat hajotan, kunhan hahmotan

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

En osaa vetää leukoja

Kehonrakentajat tuijottaa,

eikä anna edes neuvoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Söin proteiinirahkoja

ja vaikka kuinka punnersin

Silti ei oo mahkuja

Mä aivan turhaan punnersin

Söin proteiinirahkoja

ja vaikka kuinka punnersin

Mä aivan turhaan punnersin

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

En osaa vetää leukoja

Kehonrakentajat tuijottaa,

eikä anna edes neuvoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Vitun rekki

Muistelu, ero, kameli ja määränpää

Ystäväni haastoi minut kirjoittamaan qasida-runon. Noudatin hänen ohjettaan, jonka mukaan runossa on oltava neljä osaa: muistelu, eron hetki, kamelin ylistys ja määränpää. Runo on hyvästien jättö eräälle yliopistorakennukselle, jonka käytävillä olen laahustanut viimeist kuusi vuotta.

Muistan vielä ujon ensisilmäyksen:
sun oves aukesivat kuin mua kutsuen.
Mä varjoon astuin suuren aulas viileyden,
kohtuun portaiden ja kiviseinien.

Silmästäni valutan nyt kyynelen,
kun taakseni mä jätän hahmos valkoisen.
Muistot kauniit rinnassani repien
poispäin otan ensimmäisen askelen.

Vaan kameli kun laukkaa yli dyynien
on kyttyröihin varastoinut viisauden –
tiedon, taidon kaiken opettajien.
Sen voimin kulkee läpi hiekkamyrskyjen.

Nyt eessäni nään epävarman huomisen,
vaan sitä päin käyn reippaasti ja pelkää en.
Aamuun uuteen herään aina hymyillen,
itseeni ja taitoihini luottaen.

Rähmäisiä käpäliä

Veljeni haastoi minut kirjoittamaan mämmirunon rähmäkäpälän näkökulmasta. Tässä se on.

Ruskeaa kultaa
Mössöä ihanaa, notkeaa, tummaa –
jos joku ei tykkää, niin onhan se kummaa.
Mämmiin nyt peittykööt rähmäiset tassut,
mämmillä täyttykööt pikkuiset massut!

Myöhästelyä

Ah ja voi, unohdin perjantaina runoilla ja lauantainkin runon sain valmiiksi vain puolenyön jälkeen. Ripottelen tuhkaa päälleni. Tässä kuitenkin runot kummallekin päivälle.

8.4.
Perjantain ja lauantain välisen yön voi tiivistää seuraavaan haikuun:

painajaisia
ikkunan takana mies
huh, aamu tuli

9.4.
Toinen runo on vastaus serkkuni antamaan haasteeseen, joka kuului näin: "Kirjota tosi teinimäinen runo, sellanen teennäistaiteellinen, junou, semmonen, millasen kirjottaa teini, joka jakaa facebookissa mietelauseita ja käyttää paljon hymiöitä ja huutomerkkejä." Inspiraationa toimi sillan alla pari päivää sitten näkemäni kuollut pulu.

elämän hauraus
kuolleen linnun kadulle näin
vaipuneen
sen pään kuin uneen siiven alle
taipuneen
se särön teki sydämeeni
pysyvän!
kuin oisin kuullut linnun multa
kysyvän:
"oi miksi päättyi elämäin niin
varhain?"
ei mulle rauhaa jättänyt tää
harhain!
linnulle mä tahdoin levon
antaa
sen mullan syliin omin käsin
kantaa!
nyt haudan päälle kirkas kyynel
vierähtää
vaan sydämeltäin tuska ei voi
kierähtää!

Pupu päristelee menemään

Motoristiserkkuni on jälleen haastanut minut. Viimeksi piti runoilla moposta, nyt on edetty jo moottoripyörään.

Moottoripyöräostoksilla
Runkosi on runoutta,
voimansiirtos viehättää.
Kukkarossa Matti, mutta
ostamatta et sä jää.

Rahat lainaan taikka pöllin,
omakseni sinut saan!
Istuimellasi kun köllin,
hukun onneen huumaavaan.

Moottorisi murahdukset
musiikilta kalskahtaa.
Skoottereiden surahdukset –
niille voin vain naurahtaa.

Moponi on mulle rakas,
sinä vielä rakkaampi.
Kaupasta kun ajan takas,
sydämeni hakkaapi.