Tätä päivää

Tai oikeastaan viime yötä. Koin traumaattisen herätyksen kuuden maissa, kun huoneessani oli niin kuuma ja tunkkainen ilma, etten saanut enää nukuttua. Pienen pohdinnan jälkeen avasin tuuletusikkunan, huomasin miten hiton kirkasta ulkona oli vaikka oli vielä yö (minun vuorokausirytmissäni) ja palasin nukkumaan. Kuuntelin keväisiä ääniä ja kuvittelin itseni 250 kilometrin päähän.

Pupu antoi haasteeksi kirjoittaa runon, jonka jokaisessa sanassa esiintyy tietty kirjain. Kuka arvaa mikä se mahtaa olla!

Ööh

Öisin pyörin öhisten.
Yöllisen öykkäröintini syyllisryökäle:
                                                           ääliömäinen peittomörkö.

Rössypottuvarpaani höyryää yöilmassa.
Lööbaan.
Lämpötila: hävytön, törkeä & rötälemäinen.
Ylös möngin öhkäisten, könyän kömpelösti.
Aamuyön valööri hyökkää mykiöön.
Vyörytytän fönsterin öppnaaksi.

Elämöittävä ilmiö: O₂