Opetushaiku ja Kyöstin elämää

Neljä päivää on jälleen vierähtänyt, ja neljä runoa on päivittämättä. Korjataan tämä.

23.4.2016
Keskustelimme ystävieni kanssa maalaislasten vaarallisesta elämästä. Keskustelu synnytti opettavaisen runosen.

Älä oikaise
siltarumpujen ali
tai kuolet sinne.

24.4.2016
Loput kolme runoa kertovat Kyösti-nimisen miehen elämästä. Kyöstin elämässä ei esiinny lainkaan takavokaaleja, etuvokaaleja sen sijaan on kaikkialla. Ensimmäisessä runossa Kyöstillä on ikävä yöllinen ongelma.

Yösyöppö Kyösti
Kyösti yöllä mökissänsä
nälkäisenä pyörii.
Pötsi möyrii höyrypäänä,
häärii sekä hyörii.

Yösydännä pötsi pystyy
Kyöstin nöyräks lyömään:
Kyösti nyt yökyöpelinä
könyääpi syömään.

25.4.2016
Toisessa runossa Kyöstillä on terveyshuolia.

Kyöstin tyrä
Kyöstin pötsi pömpöttelee,
särkee sekä pörähtelee.
Kyösti säikkyy: liekö syöpä?
Lääkärinsä hörähtelee:
"Tyrä täällä pötsissäsi
pöllöstelee töllöntyötä,
eikä lähde iän myötä."
Kyösti käyttää tyrävyötä.

26.4.2016
Kolmannessa runossa Kyösti tympääntyy työhönsä ja suunnittelee repäisevää irtiottoa. Tällä kertaa mukana menossa on myös Kyöstin kaveri Ykä.

Ryöstäjä Kyösti
Kyöstin työ
järjen syö.
"Jätän työn,
leiväks lyön:
ryöstäjäksi
villeimmäksi
tänään ryhdyn!"
"Tähän yhdyn!"
Ykä möyhää.
Äly köyhää
äijäin päässä,
järki täysin
teräsjäässä.

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni

Kahden päivän runot

Unohdin eilisiltana saattaa aiemmin päivällä osittain luonnostelemani raapustuksen julkaisukelpoiseen kuntoon, joten tässä tulee nyt tänään viimeistelty eilisen runo sekä tämän päivän varsinainen runo. Edellinen koskettaa omaa elämääni, jälkimmäinen onneksi ei (paitsi että sain idean siihen erään ystäväni ihanasta lausahduksesta, jonka tarkan kontekstin olen ikävä kyllä ehtinyt jo unohtaa).

2.4. Pöpö
 Kurkussani mellastaa
tyhmä flunssapöpö.
En siitä oikein tykkää.
Se ei oo yhtään söpö.

3.4. Syntinen yösyöppö
Maha murisee yöllä,
en millään unta saa.
Vaikka kovalla työllä 
koitan laihduttaa, 
en kireällä vyöllä
voi nälkää karkottaa.

Kuutamon valossa
siis hiirenhiljaa hiivin
ja tyhjässä talossa
pimeyden siivin
nälkäni palossa
ruuat suuhun riivin.

Ei voi piilossa yön
kukaan salaisuutta viedä.
Kun yksin syön,
ei edes Jeesus tiedä -
käyn Jumalalta salaa herkkukaapilla.

 

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.

Tätä päivää

Tai oikeastaan viime yötä. Koin traumaattisen herätyksen kuuden maissa, kun huoneessani oli niin kuuma ja tunkkainen ilma, etten saanut enää nukuttua. Pienen pohdinnan jälkeen avasin tuuletusikkunan, huomasin miten hiton kirkasta ulkona oli vaikka oli vielä yö (minun vuorokausirytmissäni) ja palasin nukkumaan. Kuuntelin keväisiä ääniä ja kuvittelin itseni 250 kilometrin päähän.

Pupu antoi haasteeksi kirjoittaa runon, jonka jokaisessa sanassa esiintyy tietty kirjain. Kuka arvaa mikä se mahtaa olla!

Ööh

Öisin pyörin öhisten.
Yöllisen öykkäröintini syyllisryökäle:
                                                           ääliömäinen peittomörkö.

Rössypottuvarpaani höyryää yöilmassa.
Lööbaan.
Lämpötila: hävytön, törkeä & rötälemäinen.
Ylös möngin öhkäisten, könyän kömpelösti.
Aamuyön valööri hyökkää mykiöön.
Vyörytytän fönsterin öppnaaksi.

Elämöittävä ilmiö: O₂