Hitaasti ja epävarmasti

Töps
Töps
Töpöttelen eteenpäin
molemmat pohkeet krampaten
jo 24 tuntia
Muuttoapuloinnista jumissa
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen hyödyntäen lonkkia,
jalkateriä taivuttaen,
hyvin liikkuvat polvet vain yli
Vissiin pitää venytellä

Töks
Töks
Näpyttelen pidemmälle
gradutiedoston syövereissä
jo toista vuotta
Tulevia mullistuksia odotellen
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen kerraten vanhaa,
uudempaa muokkaillen,
hyvin sujuvat vain taukogifit
Runon mittainen venytys

Au au au

Monta rautaa oksalla ja semmottiin

Joo, no niin, eihän tämä olisi oikea Napo jos en unohtaisi koko ajan päivittää runoja tänne. Tässä siis kuluneiden päivien räpellykset.

2.4. 

Eksyin jonkun nettiseikkailun jäljiltä lueskelemaan suomalaisia sanontoja ja ne on ihania. Löysin uuden suosikin: "Akoilla ja susilla on maailma pilattu."

Ahneelle: Auta miestä mäessä, älä mummoa lumessa

Peukalo keskellä kuumaa puuroa

Kiertää kuin kissa rokkaa

Rohkea kalikan syö

Se koira älähtää, johon vetelä kalahtaa

Suo siellä, junan vessa täällä

Toimii kuin ikä kaikki

Oppia kukkarossa

Matti porsaan kotiin ajaa

Kyllä routa se katajaan kapsahtaa

Joka kuuseen kurkottaa, se opettaa

Se joka ei osaa tehdä, se viheltäen menee

Se mikä laulaen tulee, on paskanen loppu

3.4. 

Tämä perustuu yhteen kaikkien aikojen lempparisarjakuvastrippiin, joka löytyy täältä (strippi nro. 005). 

Yhtäkkiä parsaa

Hämähäkkinä seison, skorpionina hämmästelen

ylhäällä pörräävää kärpästä. 

Mikä se on, miksi se on

niin pieni. 

Koivillani kurottelen, hännälläni hyökkäilen

kärpästä tavoitellen. 

Yhtäkkiä muutos, jalkani vihreät

tönköt pötkylät. 

Yhtäkkiä himo, suunnaton hinku

hilloon pihtini pistää. 

Kellokaan ei tiennyt. 

4.4. 

Niin, kakkua. Käsiteltiin sitä torstaina. Siksi tälläinen mini. 

kakkua nyt tahdon

himoitsevat kupeeni

porkkanakakkua

5.5. 

En tehnyt mitään. Paitsi katsoin Mr. Plinkettin Star Wars -arvosteluja. 

Nyt oikeesti

En tätä enää kestä

miksei kukaan Lucasia estä

vanhaa rakasta pilaamasta

ja uutta sontaa sontimasta?

Eikö kukaan uskaltanut

eikö kukaan vastustanut

ratkaisuja tyhmiä

ja mokien ryhmiä? 

Pimeässä kellarissa lojuvat

originaalit filminauhat

Jorgen panttivankeina

näinä aikoina ankeina. 

Kyynikon sanoin

surumielisin sanoin

kun ahdistuin tässä joskus:

"Kuoleehan Georgekin joskus."

Edellisen päivän runoilua

Herttakin aikoo runoilla tämän kuun ajan! Olin eilen jumissa Internetin ulkopuolella (milloin Finnarin koneisiin tulee maksuton wifi, blergh), joten tässä eilisen runo. Teema johtuu ymmärrettävistä syistä. 

Sinisellä taivaalla

istahdin kolmanteen penkkiriviin

käytäväpaikalle
vieressä nuoripari
toisella puolella vanhapari
tuijotan business-luokan harmaata verhoa
ja mietin

kuka keksi ahtaa tämän taivaan lohen täyteen ihmisiä ja viskata ilmaan

kiitos ja perkele