Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.
Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.
Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,
mutta sänkyä ja yötä se karttaa.
28.4.2017
Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.
Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.
Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.
29.4.2017
Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.
Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.
30.4.2017
Vielä viimeinen vappuhaiku.
ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti