Palindromien paluu

Palindromit ovat parhautta.

Ikuauki

Nikola Lokin

aatos sotaa

käy, yäk.

Ikihiki:

otsaa raha raasto.

Extra dikt

Jag skrev en dikt till i dag. Den är tillägnad en vän som har det svårt.

En äcklig essä

Usch och blä,
hon måste skriva en essä!
Hon är helt disträ
och vill falla ner på knä.

Hitaasti ja epävarmasti

Töps
Töps
Töpöttelen eteenpäin
molemmat pohkeet krampaten
jo 24 tuntia
Muuttoapuloinnista jumissa
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen hyödyntäen lonkkia,
jalkateriä taivuttaen,
hyvin liikkuvat polvet vain yli
Vissiin pitää venytellä

Töks
Töks
Näpyttelen pidemmälle
gradutiedoston syövereissä
jo toista vuotta
Tulevia mullistuksia odotellen
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen kerraten vanhaa,
uudempaa muokkaillen,
hyvin sujuvat vain taukogifit
Runon mittainen venytys

Au au au

Nyt kärsitään!

Hertalla on hieno kynä, jossa lukee "Auta kärsiviä eläimiä". Päätin siis kirjoittaa runon kärsimisestä.

Kärsiviä eläimiä
Norsuvauvaa harmittaa,
kun sieraimessa kutittaa.
Äitinorsu lohduttaa:
sen kärsän kasvu aiheuttaa.

Merilehmän lapsella
on kärsä, kaunis katsella.
Vaan sekin usein napisee,
kun pientä kärsää kutisee.

Myös possu joutuu kärsimään,
sen nenää vihloo yhtenään.
Mutta parasta reippaasti taistella,
niin voi isona kärsällä haistella
ja herkkuruokia maistella!

Sekoilua

Tämä runo ei perustu todellisuuteen (tai ylipäätään oikein mihinkään).

Sukkamehua, nami!
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne tuoksuvat ihanalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne maistuvat makoisalta.

Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne pataan heittää.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne kypsiksi keittää.

Haluaisin syödä jalkasi,
mutta kahleet ja kalterit estää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta täytyy vain koittaa kestää.

Pieni pörröinen tuholainen

Ei, kyseessä ei ole hiiri, rotta tai edes citykani, vaan paljon salaperäisempi otus, joka vainoaa viattomia aikidoharrastajia. Runon otsikko paljastaa ötiäisen nimen, ja runo itse vastaa Hertan haasteeseen "runo mielikuvituseläimestä".

Hakamahamsteri
Se on pieni, pyöreä, pörröinen,
väriltään tummansininen,
ja jos totuutta siitä tietäisi en,
sanoisin: oi, se on suloinen!

Mutta ulkonäköön luottaa ei saa:
tämä otus vain harmia aiheuttaa.
Se hakaman sisällä asustaa
ja sinne möykkyjä muodostaa.

Kun hakamaa viikata yrittää,
hamsteri karvansa pörhistää,
hakaman sisukset myllertää
ja lahkeessa möykkynä möllöttää.

Harva vain hamsterin nähnyt on,
sen suojaväri on verraton.
Mutta hamsterin uhri on kiistaton:
pieni hakamanviikkaaja onneton.

Kahden päivän runot

En näköjään vaan voi päivittää näitä ajoissa, huohh. 

Sunnuntai 24. huhtikuuta
Kävin kävelyllä ja oli lämmin, jopa kuuma päivä. Puhaltelin saippuakuplia. Luisuin ehkä lieviin lapsellisuuksiin. Sen kunniaksi. 

Lepakkomies

ii, kevät tuli
lumi suli, sen alta
paljastui: maata


Maanantai 25. huhtikuuta
Niin, luen tosiaan Joycen Odysseusta. Että niin. 


Odysseus -  matka


Avaan kirjan, olen pikkuhiljaa innostunut.
Päätän, etten luovuta, niin paljon olen kiinnostunut.
Itseasiassa jo kansikuvakin ihmetyttää,
miksi tuo d tuossa kohtaa möllöttää? 
Ylistävät taitteet luen, itsekseni naurahdan.
"Aikamme mestariteos", ehkäpä hurahdan, 
uppoudun kunnolla ja täysin rakastun, 
silmät sirrillä pinnistelen illalla, samaistun.
Teen kaiken lukien samalla, pyykit, tiskit. 
Hetkinen, niin teen aina, damn it. 
Kuitenkin, kenties luen koko vuorokauden yhtäjaksoisesti,
lykkään kaikkea muuta tekemistä, etenen kirjassa intohimoisesti.

No niin, nyt on aika valmistautua, 
huomaamattani olen tuolin reunalle alkanut hivuttautua. 
Luen sivun, toisenkin. Hämmennyn, luen uudestaan. 
Ei hitto, ei tämä voi tämmöistä olla. Sanoja peräkkäin vaan. 
Jatkan matkaa, tappelen eteenpäin sivu sivulta, 
pääsen ensimmäisen osan loppuun, lopulta. 
Ikinä ei ole näin kauan kestänyt lukea 50 sivua. 
Enkä ole koskaan tuntenut tälläistä fyysistä kipua. 
Silmiäni särkeen, kuten myös päätä. 
Olisipa kylpyamme täynnä jäätä. 
Kuitenkin jatkan, 
kyllä minä pystyn, jaksan.

Ei hitto, tämä vaikutti jo vähän selvemmältä, lupaavalta, hyvältä,
ei tarvinut kaivaa merkitystä ihan niin pitkältä, kaukaa, syvältä.  
Leopold Bloom, minkä teitkään, älä ajattele hyvä mies, 
puhu vain. Dialogissa pysyn ehkä vielä perässä, kenties. 
Ei hitto, en kyllä luovuta. Luen sitten vaikka lauseen kerrallaan. 
Oikeastaan, ehkä hyväkin strategia. Eivät virkkeet toisiinsa millään tavalla liity kuitenkaan. 
Joskus jopa jotain ihan oivaltavaa löytyy, ratikkavitsi. 
Noh, ehkä tämä tästä. Periksi en anna, koska olen idiootti, siksi.

Prokrastinaationi

Kummasti aina löytyy tekemistä, kun pitäisi tehdä jotain kirjallista työtä. Tai ihan mitä tahansa, oikeastaan. Ja Pupun antamista haasteista löytyi nimi "Tärkeä askel".

Tärkeä askel

step 1: kirjoita essee

yhtäkkiä

minulla on pyykkejä pesemättä
minulla on huone siivoamatta
minulla on kirjahylly järjestelemättä
minulla on pulloja palauttamatta
minulla on hiukset kihartamatta
minulla on keräyspaperit viemättä
minulla on mämmiä syömättä
minulla on kirjaa lukematta
minulla on leikekirjaa täyttämättä
minulla on Torchwoodia katsomatta
minulla on papereita arkistoimatta
minulla on kynnet lakkaamatta
minulla on työpöytä järjestelemättä

yhtäkkiä

minulla ei ole runoa kirjoitettavana

step 2: kirjoita essee, edelleen

Aikido pelastaa runoilijan

Kävin tosiaan treeneissä. Siellä rakas, hankala hakamani päätti jälleen kerran asettaa treenaamiselleni kapuloita rattaisiin sotkeutumalla jalkoihin niin, että pyllähdin erittäin tyylikkäästi opettajan eteen takapuolelleni, kun olisi ollut tarkoitus hyökätä reippaasti. Mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus: sain aiheen paljon aiempaa tekelettäni parempaan runoon.

Hakama, vaatteista vaikein

Treenikassiin sut hellästi pakkaan,
muut vaatteet aina vain jotenkin nakkaan.

Ennen treenejä nauhasi sidon,
huolella kiristän, tarkistan pidon.

Treenien jälkeen sut kauniisti viikkaan -
vaikutuksen teet joka iikkaan!

Kun pesusta tulet, sut narulle laitan
ja kuivana uudelleen muotoosi taitan.

Miksi siis, hakamain, vihaat mua?
Koskaan en kaltoin kohtele sua!

Vyön alta varkain valahdat pois,
ikään kuin siellä et kunnolla ois,

äkkiä oletkin jalkani alla
ja kaadun, kompuroin lattialla.

Hakama rakas, kerro mikä mättää,
muuten mun täytyy sut kaappiin jättää.