Sekoilua

Tämä runo ei perustu todellisuuteen (tai ylipäätään oikein mihinkään).

Sukkamehua, nami!
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne tuoksuvat ihanalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne maistuvat makoisalta.

Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne pataan heittää.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne kypsiksi keittää.

Haluaisin syödä jalkasi,
mutta kahleet ja kalterit estää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta täytyy vain koittaa kestää.

Näin käy joskus

Kun kuuntelee kummaa musiikkia, ajatukset harhailee. Kun tuo kasan vanhoja vihkoja kotipaikkakunnalta, löytää unipäiväkirjan sivuja. Kun löytää kryptisen "tonttulapsi asuu siellä"-merkinnän, ei oikein voi olla kirjoittamatta päivän runoa siitä. 

Tullut on

Tonttulapsi asuu piilokuopassa. 

Monttulapsi lakki päässä
odottaa vanhempaa saapuvaa,
monottaa pikkusisarusta itkevää. 

Nakertaa piparin reunaa
pakertaa paketin ruttuisen.
Nakkaa glöginlopun ikkunasta,
lakkaa kyntensä punaisiksi.
Ryntää ovelle hetkessä,
kyntää matot rullalle.
Nappaa isiä parrasta,
tappaa pari täitä.
Likaisia ovat tontut,
sikaisia kun syövät.
Lyövät humalassa poroja,
myövät pimeästi konvehteja.

Tää pikkutonttu hampaaton,
pää polleasti nytkyen,
näyttää pakettia ylpeänä.
Täyttää kotimontun hirnunnalla,
nauraa kuin hullu,
kauraa varsinaiselle pollelle.
Naaraa huoletta nenää,
vaaraa ei huomaa kukaan.

Parta pitkä varjoissa.
Karta ukkelia tukevaa,
vyö punainen peittää, 
työ teettää mahaa.
Hyö tietää kyllä.
Syö lapsia pukki,
puree, lyö ensin.
Suree sitten suku.


Edit// Tykkään tosi paljon siitä, että meillä on kannibalismi-tunniste <3

Eka!

Muahhahhaa, taisin ehtiä ensimmäisenä julkaisemaan aidon oikean NaPoWriMo-runon! Se syntyi yöllä sen jälkeen kun olin kirjoittanut ensimmäiset 3,5 sivua Script Frenzyäni. Tämä voi myös osittain selittää sen, miksi runosta tuli sellainen kuin tuli.

Pidemmittä puheitta:

Mona Lisa

Kysyt miksi hymyilen
ja minä vastaan: "Tiedä en"
mutta se ei ole totta
ja sinä tiedät sen.

Mutta ajattele vaan
mitä tapahtuisikaan
jos kertoisin sinulle, mikä
saa minut nauramaan!

Sillä minun kotonani
kylpyammeessani
on kuollut mies
jota käytän ruokanani.

Hän maistuu oikein hyvältä
ja siksi onkin syvältä
ettei tämä yhteiskunta
hyväksy ruokailutottumuksiani.