Sekoilua

Tämä runo ei perustu todellisuuteen (tai ylipäätään oikein mihinkään).

Sukkamehua, nami!
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne tuoksuvat ihanalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne maistuvat makoisalta.

Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne pataan heittää.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne kypsiksi keittää.

Haluaisin syödä jalkasi,
mutta kahleet ja kalterit estää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta täytyy vain koittaa kestää.

Huhtikuu on jo ovella...

...ja silloin pyörähtää jälleen käyntiin myös NaPoWriMo! Ainakin allekirjoittanut on tälläkin kertaa mukana runoja rustailemassa, ja viime vuoden tapaan tarkoitus on osallistua myös Script Frenzyyn. Voi olla, että suunnitelma kaatuu jossakin vaiheessa opiskelustressiin ja stressin aiheuttamaan sekoamiseen, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Tämän kunniaksi pieni NaPoa edeltävä haikunpoikanen, joka kertoo oikeasta elämästä.

märkä sukka, jee
narulla roikuskelee
villalle haisee

Elämän pieniä huolenaiheita

Miettivätkö normaalit ihmiset tällaisia asioita?

Vainoharhailua

Jätin hellan päälle.
Unohdin lompakon. Tai vyön. Tai hammasharjan. Riippuu minne olen menossa.
Joku hyökkää kohta kimppuun puskasta.
Pitäisi tehdä jotain, ihan varmasti, mutta en muista mitä.
Jos suljen silmät suihkussa, kirvesmurhaaja tulee. Myös lukitun oven läpi.
Sängyn alla on Otus. Se haluaa tarttua nilkkoihini.
Tuo keppi on käärme.
Kaikki vihaavat minua.
Tänään ei oikeasti olekaan treenejä.
Pimeä on hyvin vaarallista, mutta jos laitan valot päälle, joudun näkemään kaiken mikä siellä piileskelee.
Liitetiedosto jäi liittämättä.
Muu perhe ei ole myöhässä. He ovat kuolleet auto-onnettomuudessa.
En muistanut laittaa kännykkää äänettömälle.
Korvakoru on tippunut jonnekin.
Palautin vahingossa väärän tekstin.
Näytin äsken omituiselta. Tai kuulostin. Varmaan sekä että.
Tukehdun yöllä, jos laitan oven kokonaan kiinni.
Unohdan oman nimeni.
Housujen vetoketju on taatusti auki.

Minussa on jotain pahasti vialla.