Matkimista

Pöllin törkeästi Hertan eilisen idean. Runo ottaa kantaa tämän päivän lumisateeseen ja kevättulvien riskiin.

Sulawesi tulee
Lunta sataa tulvien laariin.
Mummo veneessään pitää vauvasta vaarin.
Muut vain äimän käkenä kukkuu.
Kohta kuin pipoa väkeä hukkuu.

Runoilukausi on avattu!

Taisin ehtiä ensimmäisenä tälläkin kertaa, muahhahahhaa. Tästä on kiittäminen vuodenaikaan täysin sopimatonta lumisadetta, joka saapui taas ikkunani taakse kiusaamaan.

Takaisin sinne mistä tulittekin!

Pienet lumihiutaleet taas on tänne eksyneet.

Voisivat jo mennä pois, eikö kevään vuoro ois?

Sulattaa vain tahdon sen, lumilaikun viimeisen,

vaan ikkunani takaa nään: lunta sataa yhtenään.

Lumi kertaalleen jo suli, sitten takatalvi tuli –

kömpiä nyt tahtoisin peiton alle takaisin!

Verryttelyä

Vielä ei ole huhtikuu, mutta runosuonta on kuitenkin syytä lämmitellä hiukan etukäteen, jotta se sykkisi kunnolla ensi kuussa. Luovuuden lähteetkin kaipasivat ruoppaamista. Siispä tässä pari taidonnäytettä viime yöltä. Se, että sain ne kirjoitettua melko nopeasti lupaa hyvää NaPoWriMon kannalta, vaikka sisältö onkin ehkä hiukan... omituinen.

Lumisade 27.3
(Omistettu Lauralle)

Lumihiutale on kuin elämä
ainutlaatuinen
ainutkertainen.

Se sulaa pian vedeksi
ja kastelee kenkäni ja sukkani.
Vihaan sitä.

Onneksi löysin kumisaappaani.

Rakkauteni Fukushima

Tunteeni sinua kohtaan
ovat vaurioitunut ydinreaktori

Saat sydämeni sulamaan

Kuin maanjäristys murskasit suojarakennukseni

Ja tämä tunne säteilee voimakkaammin
kuin edes sinun hymysi
syvältä kuoreni uumenista

Se hiipuu yhtä hitaasti
kuin vanhat polttoainesauvat

Eikä mikään merivesi voi lopettaa
tätä kiehuntaa

Sillä rinnassani sykkivä pumppu
lienee epäkunnossa
se käy väärää tahtia
tai pysähtyy

Ja tämä säteily voi muuttaa kaiken
jopa geenit
niin että synnymme uudestaan
uusina
ja väkijoukot vaeltavat evakkoon
rakkautemme hyökyaallon alta
tämän näkymättömän poltteen

Se laajenee ja leviää
kuin syöpäkasvain
jos jodi on jäänyt ottamatta