-->
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkuminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Viimeinen pinnistys

27.4.2017

Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.

Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.

Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,

mutta sänkyä ja yötä se karttaa.

28.4.2017

Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.

Et lyö,
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.

Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.

Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.







29.4.2017

Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.

Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.

30.4.2017

Vielä viimeinen vappuhaiku.

ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Lyhyestä virsi kaunis

22.4.2017

Mikä unirytmi?

nukuin huonosti
treenasin koko päivän
oho, valvon taas

23.4.2017

Kokeilin, millaista tekstiä kännykän automaattinen tekstinsyöttö tuottaa. Kännykkä oli ehkä väsynyt.

Miksi tehdä jotain?
Kuka muka jaksaa?
En kyllä tiedä.

24.4.2017

Vihaan märkiä varpaanvälejä.

ihana sauna
ei saa jättää märiksi
varpaanvälejä

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Yökyöpeli tieteilee

18.4.2017

Olen huono menemään ajoissa nukkumaan.

ilta on nuori
vielä ehtii puuhata
ai niin, yöunet

19.4.2017

Serkkuni haastoi minut kirjoittamaan tiedeaiheisia runoja.

Elämän eliksiiri
Jää, höyry, vesi:
pyhä kolminaisuus.
Sata grammaa painaa desi 
hyvä ominaisuus!
Makeana juotavaa,
suolaisena kantaa.
Huolenpito suotavaa:
älä roskaa rantaa!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Pyttyjä ja vokaaliakrobatiaa

Huhtikuu meni ja runoja tuli, vaikkakaan en onnistunut päivittämään niitä tänne. Nyt on aika korjata tilanne. Jaan runot löyhästi jonkinlaisten teemojen mukaisiin blogipostauksiin, koska olen liian laiska päivittämään kaikki kerralla.

6.4.2017

Y-kirjaimen runo enteili tulevaa. Kirjoitushetkellä olin täysin terve, mutta palmusunnuntain kärvistelin kotona kuumeessa ja lievässä mahataudissa. Manasinkohan taudin kimppuuni?

Yhhyh
Syyhyy pylly,
hyllyy pytty.
Hymy hyytyy,
ryytyy tytsy.
Kysymys: syy?
- Myrkkysyltty.

7.4.2017

Ö-runo jatkoi samaa teemaa.

Pöpö
Löllöö mömmöö pönttöön.
Örgh, kökkö!
Pönttö sökö.
Öklöö.

8.4.2017

U-runon kirjoitin bussissa. Enteiliköhän väsymys seuraavana päivänä iskenyttä pöpöä?

Uupumus
Nuutunut, puutunut
uupumussumu.
Huhhuh,
nukkuu!

9.4.2017

Ehkä Agent Carterin katsominen kipeänä inspiroi tämän O-runon väkivaltaisen tarinan?

Oho
Pomon sorto 
korston kosto:
koloon pomo,
soolokorsto.

10.4.2017

E-runossa haaveillaan jo kesän riemuista. Huomatkaa taiteelliset säkeenylitykset.

Perkeleen helle!
Menen merelle.
Selkeeseen veteen
vene – eteen
seppelepelle
retee keskelle
veden. Ele lempee:
"Mene, pentele!
Perse repee!"

11.4.2017


Vokaalirunot olivat siinä, mutta lykättäköön niiden perään vielä vuoden ensimmäinen (vaan ei viimeinen) haiku! Vinkki kaikille valmistuville opiskelijoille: kun olet kerran gradusi palauttanut, älä katso sitä enää koskaan. Tulee vain paha mieli.

gradutraumoja
avaan sen vuoden päästä
heti virheitä


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Laiskamadon lörpötyksiä

Olen ollut tällä viikolla laiska sekä kirjoittamaan että julkaisemaan runoja. Tässä nyt kuitenkin neljä runoa neljälle päivälle.

19.4.2016
Kuhajutut on hauskoja, kuha on huumorintajuinen.

Kuhajuttu
Ei tarvii olla
vinkeä vitsiniekka
kuha on kiva.

20.4.2016
Päivämäärän inspiroima tuotos.

4:20
en ole koskaan
pössytellyt pilveä
haju on tuttu

21.4.2016
Katsoin klassikkoelokuvan. Runo on mukaelma Virve Rostin kappaleesta Sata salamaa.

Huuliharppukostaja
Hiljenee autiomaa,
linnutkin vaikenevat.
Cowboyt ja rosvot piiloutuu,
kun huuliharppu vonkuu.

Ammutaan ongelmat pois,
anteeksi antaa en vois,
kun liipaisinsormi painautuu,
ja ruumiit kylmenee.

Kun revolverini iskee tulta,
ja aivot pellolle räjähtää,
et kostoani voi riistää multa –
raivo jäljelle jää!

Kun huuliharppuni meille soittaa,
ja junaan valmis oot nousemaan,
minä kostan törkeän vääryyden,
ja sut haudataan multiin maan.

22.4.2016
Runo kuvaa tämänhetkistä olotilaani.

Laiskamato
Mullan alla mukavasti
laiskamato lepäilee.
"Siinä nukkuu iltaan asti",
madon äiti epäilee.

Laiskamadon kompostissa
kolo pitäis kaivaa,
mutta se on matoselle
liian paljon vaivaa.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Toukasta perhoseksi

Peittelin eilen kahdeksanvuotiasta veljeäni nukkumaan ja hän näytti, miten hänestä on mukavaa kietoutua kokonaan peiton sisään niin että hän näyttää pieneltä toukalta. Kysyin, onko hän aina illalla väsynyt toukka. Veljeni vastasi olevansa illalla väsynyt toukka ja aamulla virkeä perhonen. Kyllähän siitä piti runo kirjoittaa.

Toukan peitto
Illalla väsynyt toukka
tekee peitostaan pesän.
Se kietoo itsensä koteloon
ja nukkuu hämyssä kesän.

Aamulla virkeä perhonen
kotelon sisältä herää,
kohoaa kauniille siivilleen
ja päivän mettä kerää.

Vaan ilta kun jälleen hämärtyy,
perhonen toukaksi muuttuu,
peittokoteloon käpertyy unille,
joista huolet ja murheet puuttuu.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen tuotoksia

Olin pääsiäisen yli mökillä, mutta onneksi kaiken kivan touhuilun välissä ehti vähän runoillakin. Tässäpä siis pääsiäisen runot, jokainen oman pikku selostuksensa kera.

6.4.
Jostain syystä mökillä ja mummolassa käy aina niin, että nukun öisin ainakin kymmenen tuntia mutta otan silti päivälläkin ainakin yhdet parin tunnin nokoset. Se on kivaa.

mökillä mä voin
nukkua päiväunet
käpertyneenä

7.4.
Hertan haastelistalla oli otsikko "Pöpelikön kuningatar". Kun mökkimme kerran on melkoisessa pöpelikössä, ajattelin, että sieltä varmaan saa inspiraation tällaiseen runoon, ja niinhän sieltä saikin. Runo on varsin uskollinen tiivistelmä yhdestä kevättalvisesta mökkeilypäivästä.

Pöpelikön kuningatar

Vesiämpäristä jäät pois hakkaan ruuvimeisselillä,

avannosta pesuvedet haen ämpärillä,

koiran kanssa karahkoja jäätä pitkin laahaan

ja pikkurisut pulkalla vielä perässä raahaan.

Toisen männyn oksat heitän järven rantaan pinkkaan

ja sinkkivadissa likaiset tiskit hinkkaan.

Saunan jälkeen lumen läpi jäiseen järveen rämmin,

sisko sanoo kuivatessaan: ”Kohta on pylly lämmin”.

8.4.

Mökillä oli taas mukana edellisessä runossa mainitun serkkujen koiran lisäksi myös isotädin kissa. Se inspiroi veljeni antamaan minulle runon otsikon "I lose my faith in you as a cat". Otsikon kielestä johtuen runostakin tuli tämmöinen vieraskielinen.

I lose my faith in you as a cat

You don’t want to eat fish.

It should be your favourite dish.

When I pet you, you won’t purr,

you never seem to clean your fur.


And our house is full of mice

because you think they’re kind of nice.

Your eyes don’t see in the dark,

I think I’ve even heard you bark.


You love to play fetch and you howl in the night,

you’re cheerful and friendly, you don’t scratch or bite

and when you bring me the paper, just like that,

I lose my faith in you as a cat.


You lick my face and wag your tail

and when you try to climb, you fail,

you chase the postman away

and you lie still when I say ‘stay’.


I suppose it’s kind of fun

that you come with me when I run

but if I’d wanted us to jog,

I might as well have bought a dog.

9.4.

Mökillä oli vielä aika lumista ja maailma näytti muutenkin aika valkoiselta. Siksi tartuin tilaisuuteen ja toteutin Hertan haasteen "runo asioista, jotka ovat valkoisia".

Maailmani on maitolasi

Järven jää on valkoinen,

puhdas lumi peittää sen.

Tuskin näen joutsenen,

joka istuu luona kivien.

Ja alla poutapilvien

on mökki vitivalkoinen.

Sitä päin kai kohta kävelen:

toi valkeus lumisokeuden.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Runoilukausi on avattu!

Taisin ehtiä ensimmäisenä tälläkin kertaa, muahhahahhaa. Tästä on kiittäminen vuodenaikaan täysin sopimatonta lumisadetta, joka saapui taas ikkunani taakse kiusaamaan.

Takaisin sinne mistä tulittekin!

Pienet lumihiutaleet taas on tänne eksyneet.

Voisivat jo mennä pois, eikö kevään vuoro ois?

Sulattaa vain tahdon sen, lumilaikun viimeisen,

vaan ikkunani takaa nään: lunta sataa yhtenään.

Lumi kertaalleen jo suli, sitten takatalvi tuli –

kömpiä nyt tahtoisin peiton alle takaisin!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Mikä maa, mikä yhteisvaluutta

Niin. Tosiaan nukuin sitten minipäikkärit. Kolmisen tuntia. Kuudesta yhdeksään. En osaa ehkä enää käyttää aakkosia ja ääkkösiä oikein. Että jotenkin kummasti sitä kapsahti tutuimpaan runoiluun. Ehkä jos oikein kovasti alliteroin, pystyn jättämään sen pois kaikista muista teksteistäni. Ja oikeastaanhan tuon otsikon pitäisi olla kahdeksastatoista kahteenkymmeneenyhteen, mutta. Jotain rajaa sentään.


kuudesta yhdeksään

päiväunilla pötköttely
rentouttaa rasittuneimmankin
surkeana seurauksena
valitettavasti valvomista
yöllä yksinään
hihittelee huoneessaan

uupuneena unetkin usein
pelkkää pumpulia
hämmentävän hämäriä
mielikuvia miellyttäviä
herääminen hätkähdyttää
kellonaika karkaa
mielestä maailmalle
sekaisin siinä sitä sitten
yrittää ymmärtää
kellonaikaa, kuukautta,
viikkoa, vuotta,
paikkaa paikantaa

aluksi ajattelee
voivansa vielä
levätä lauhkeana
aamuun asti
törmätä töksähtää totuuteen
ettei enää
uneen urvahda
valvotaan vaan
ehkä ehtii, ennättää
uneksia uudelleen
huomenna, heräten
aivan ajoissa

pirteään päivään

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Lisää luentorunoilua

Istuimme Hertan kanssa tänään iltapäiväluennolla, ja minulla oli, kuten usein massaluennoilla, pienoisia vaikeuksia keskittyä. Kurssin opettaja on kyllä ihan kiva, mutta aihe oli vähän puuduttava.

Tiistai-iltapäivän luentomuistiinpanot

Raukeita ajatuksia
kynät rapisevat hiljaa
luennoitsijan ääni kuuluu kaukaa.
Joku niistää.

Liikenne humisee ulkona
ja hento tuulenvire käy läpi salin.
Miksi tämä ilmastointi
on päällä talvellakin?

Silmät painuvat kiinni
ja pää löytää pöydän.
Se on kova.
Kunpa olisin tuonut tyynyn.

Aivot täyttyvät
hötöllä ja hyytelöllä
ehkä seassa on jotain hyödyllistä
tuskin.

Mutta aina voi toivoa
että myöhemmin ymmärtää
mitä muistiinpanojen tikku-ukot
haluavat kertoa tästä päivästä.