Watsonin jalanjäljissä

Tänä iltana oli havaittavissa lievä levottomuus, joka johti seuraavaan, tuttua biisiä lainailevan mestariteoksen syntyyn. Kaikella rakkaudella tiedätte-kyllä-kenelle (ei Voldulle). 


Kuningaskarva


On piilossa naamakon,
suojassa nenukin raunion,
valtakunta karvainen
kulmakarvakäärmeiden
Vain naamakko tuntee sen
Niin piilossa naamakon,
otsaluulla laakealla,
alkaa tanssi hiljainen
kulmakarvakäärmeiden.
Vain fuksimme näkee sen.
Luennon tullen tanssimaan
karvat saapuu piilostaan,
viiksillä kimaltelee kuu.
Karva suurin, oikeanpuoleinen,
nousee pystyyn huojuen,
naamikosta soitto kantautuu.

Kun kruununsa hikisen,
käärmeistä vanhin, jo valkoinen,
nenää kohti tiputtaa,
loisteen uuden posket saa.
On aika nyt tullut sen.
Vartijana tunteiden,
karva vanha, valkoinen,
nähnyt on myös loiston viiksien.
Mutta voimat naamakon
voittaneet jo viikset on,
murenee jo pinta päänahankin.
On karvojen kuninkaan
aika nyt luopua kruunustaan.
Karva vanhin, valkoinen,
tanssii kauas kadoten.
Nyt hiustupsu peittää sen. 

Vielä lyhyempi tekele

John Hammondin huviretki

Jos puistoon haluat mennä nyt
niin takuulla yllätyt,


koska siellä on JUMALAUTA DINOSAURUKSIA!

_________________

(Katselin tässä Let's Playtä eräästä Jurassic Park-pelistä, joten dinosaurukset pyörivät mielessäni. Ennakkotehtävät verottavat kyllä mielikuvitustani sen verran että päädyn näköjään vain lainailemaan ronskein ottein Teddy-karhujen huviretkiä ja YTMND-sivuja.)

(Olen nyt tukkinut tänne kaksi runoa, jotka liittyvät elokuvaan: Kärpäseen ja Jurassic Parkiin. Tajusin juuri, että molemmissa on Jeff Goldblum. Mitä tämä merkitsee?)