Opiskelun iloa

Aloitin erästä vähän vähemmän motivoivaa koulutyötä, prokrastinoin ja tuskailin pitkään, mutta pääsin lopulta vähän alkuun kiinni. Siihen oli sitten hyvä lopettaa ja siirtyä Screnzyn pariin. Ettei nyt sentään valmistuisi kielioppiessee liian helposti.

pääsin alkuun nyt
paras lopettaa heti
ettei innostu

Matikkaruno

Ideat olivat vähissä, joten tartuin taas Hertan haastelistaan. Sieltä pisti silmään "runo numeroista ja/tai matematiikasta". Tämä on ehkä enemmänkin matikan keinoin toteutettu (epä)runo, mutta saa luvan kelvata.

Tehtävä 113b: Muodosta yhtälö aikaansaavuudelle ja selvitä sen avulla maksimaalinen läksyjentekotehokkuus.
v = väsymys
l = luovuus
p = prokrastinaatio
t = tehokkuus

Kun 0 < v < 3, l = -0,5v + 3

Kun 3 < v < 4, l = 3,5v - 9

Kun 4 < v, l = -3,5v + 19

p = kv, missä k on vakio
t korreloi l:n kanssa
tp = n, missä n on vakio

Päätellään, että ?

Luovuusloukku

V on vaaniva väsymys,
l on loistava luovuus,
p pahamaineinen prokrastinaatio,
t tiukka tehokkuus.

Kun aluksi alkaa väsyttää,
se aivojen luovuuttaa hyydyttää,
siis v:n kasvaessa l lässähtää.
Mutta sitten kun tarpeeksi väsyttää,
aivot villin vilinän käynnistää,
ja pää ajatuksista räjähtää:
v:n vielä kasvaessa myös l hypähtää.
Tämä vaikutus kuitenkin lyhkäinen on,
ja sen jälkeen on pää taas ajatukseton:
alkaa l:n käyrällä luisu loputon.

Lisäksi p on suoraan verrannollinen v:hen,
ja t korreloi l:n kanssa, mutta suhteutuu käänteisesti p:hen

joo, ei jaksa laskea, hukutan itseni teehen.

Uusia suunnitelmia

Heipä hei! Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen töiden lisäksi vielä jotain kivaa tekemistä, joten uusin hieman ulkoasua yms. 

Lisäksi minusta olisi tosi kiva ylläpitää tätä blogia myös erilaisten kirjoitushaasteiden välissä. Ja koska olen yllytyshullu, Pupu sai minut houkuteltua "Lue tänä vuonna 100 kirjaa"-haasteeseen. Noh, myönnetään, taisin ihan itse saada tämän idean, mutta en kadu sitä ollenkaan.  

Tarkoituksena siis on lukea 100 kirjaa tämän vuoden aikana. Viime vuonna luin 45 kirjaa, joten aikalailla pitää lisätä kirjojen määrää, mutta kuten sanottua, olen yllytyshullu. Enkä joudu tänä keväänä oikeastaan lukemaan pääsykokeisiin (ainakaan niin intensiivisesti kuin aikaisempina vuosina). En ole sitä mieltä, että luettujen kirjojen määrä on se tärkein asia, mutta haluan lukea paljon. Mahdollisimman paljon. Kyllä, olen niitä ihmisiä, jotka masentuvat kirjastoissa. "En ehdi ikinä lukea kaikkia näitä kirjoja!"  Olen addikti. Ja minun on helpompi pysyä mukavassa lukutahdissa, jos otan sen haasteena. Luen kausittain, joskus kahdessa viikossa sen 15 kirjaa, joskus en kuukauteen mitään. Haluankin ruveta lukemaan tasaisesti vuoden ympäri, koska se on ihanaa <3

Ajattelin, että voisin kirjoitella tänne sitten kirja-arvosteluja. En tietenkään spoilaa mitään, mutta tällä tavalla sitä muistaa itsekin lukea ja mietiskellä lukemaansa. "Hmm, en olekaan vähään aikaan kirjoittanut blogiin, olenkohan edelleen aikataulussa?" jne. Olen väsännyt itselleni kirjalistan, joka ei ole mitenkään looginen ja ei riitä siihen sataan kirjaan, mutta ensin luen sen listan kirjan ja sitten lisää muita. Suosituksia saa antaa. Listalta löytyy muun muassa Joycen Odysseus, jota parhaillaan yritän lukea, mutta myös kaikenlaista muutakin, kuten Ellery Queenia, Jonathan Lethemiä ja vanhaa kunnon Rowlingia.

Lisäksi sitten on odotettavissa virkkausta, koska se on mukavaa ja prokrastinoin virkkaamalla, etenkin tuota Odysseusta punnertaessa. Kunhan saan skannerini toimintakuntoon, saatan myös ympätä tänne ties mitä raapusteluja.

Ahh, kevät ja kevätinnostus!

Prokrastinaationi

Kummasti aina löytyy tekemistä, kun pitäisi tehdä jotain kirjallista työtä. Tai ihan mitä tahansa, oikeastaan. Ja Pupun antamista haasteista löytyi nimi "Tärkeä askel".

Tärkeä askel

step 1: kirjoita essee

yhtäkkiä

minulla on pyykkejä pesemättä
minulla on huone siivoamatta
minulla on kirjahylly järjestelemättä
minulla on pulloja palauttamatta
minulla on hiukset kihartamatta
minulla on keräyspaperit viemättä
minulla on mämmiä syömättä
minulla on kirjaa lukematta
minulla on leikekirjaa täyttämättä
minulla on Torchwoodia katsomatta
minulla on papereita arkistoimatta
minulla on kynnet lakkaamatta
minulla on työpöytä järjestelemättä

yhtäkkiä

minulla ei ole runoa kirjoitettavana

step 2: kirjoita essee, edelleen

Passiivinen ilta

Kyllähän sitä passiiviesseetä vähän tuli kirjoitettua. Paino sanalla vähän.

kirjoitetaan nyt
tai ei kirjoitetakaan
suomen esseetä

Blääh-runo

Aikaansaamattoman päivän kunniaksi aikaansaamaton runo.

Nyt ei oikein sytytä

Päässäni on tyhjiö
se on kuin kultakalamalja
josta vesi on imetty pois
tai valunut
tai jotain
ajatukset haukkovat turhaan happea
kidukset ammollaan

Tämänkin päivn tuhlasin jotenkin
en tiedä minne se meni
no, ihan sama
Aika mennä treeneihin.

Watsonin jalanjäljissä

Tänä iltana oli havaittavissa lievä levottomuus, joka johti seuraavaan, tuttua biisiä lainailevan mestariteoksen syntyyn. Kaikella rakkaudella tiedätte-kyllä-kenelle (ei Voldulle). 


Kuningaskarva


On piilossa naamakon,
suojassa nenukin raunion,
valtakunta karvainen
kulmakarvakäärmeiden
Vain naamakko tuntee sen
Niin piilossa naamakon,
otsaluulla laakealla,
alkaa tanssi hiljainen
kulmakarvakäärmeiden.
Vain fuksimme näkee sen.
Luennon tullen tanssimaan
karvat saapuu piilostaan,
viiksillä kimaltelee kuu.
Karva suurin, oikeanpuoleinen,
nousee pystyyn huojuen,
naamikosta soitto kantautuu.

Kun kruununsa hikisen,
käärmeistä vanhin, jo valkoinen,
nenää kohti tiputtaa,
loisteen uuden posket saa.
On aika nyt tullut sen.
Vartijana tunteiden,
karva vanha, valkoinen,
nähnyt on myös loiston viiksien.
Mutta voimat naamakon
voittaneet jo viikset on,
murenee jo pinta päänahankin.
On karvojen kuninkaan
aika nyt luopua kruunustaan.
Karva vanhin, valkoinen,
tanssii kauas kadoten.
Nyt hiustupsu peittää sen. 

Prokrastinointia NaPon parissa

Olisi noin tuhat hommaa, jotka pitäisi tehdä. Ties kuinka monta tekstiä kirjotettavana. Huonekin pitäisi siivota ja pestä pari koneellista pyykkiä. Kirjoitan paljon mieluummin runoja! 

Jälleen inspiroiduin luennolla, tällä kertaa tuli vinkki kivasta aiheesta. Eli mummoista. Ja uusista asioista.

Mummojen kauhu

"Kohta se tulla römähtää,

kaiken sekoittaa jälleen kerran."

Pienehkö pahvilaatikko lattialle tömähtää,

painaakohan se edes puolen kilon verran. 

Sormet permanenttikiharaan työntää, 

silmissään ahdistus ja huoli. 

Tekohampaiden välistä on pakko myöntää: 

"Onnekas oli Teppo kun kuoli,

ei tarvitse jälleen uutta asiaa opetella,

ei aivan liian pientä pränttiä lukea."

Pitänee ristikoiden ratkominen lopetella, 

johan tässä puuhassa tarvitsee nuorempikin tukea.  

Kaikista näistä kaavioista meinaa humaltua, 

ei ota selvää tuosta kasasta johtoja. 

Ei kestä selkä enää kumartua, 

pitää pyytää lääkäriltä lisää rohtoja. 

Kyllä tätä pakertaessa iskee hysteeri, 

tekee vahingossa muutaman väärän säädön.

Kaukosäädinkin on täysi mysteeri.

Tämä rakkine saa kyllä täältä nyt häädön. 

Siis digiboksi.

Tiistai on toivoa täynnä

Kuten Pupulainen asian kertoikin, oli tosiaan iltapäiväluento. En tiedä mikä niissä oikein on, mutta aina siellä alkaa nukuttaa. Yleensä sitä päätyy piirtelemään mustekaloja tai kissoja tai tikku-ukkoja, mutta tänään viihdytin itseäni runoilemalla. Ja kyllä, istuttiin Pupulaisen kanssa siellä vierekkäin ja kirjotettiin runoja. Ihan normaalia puuhaa!

Tämänpäiväinen tekele on aika plaah, koska plaah oli tunnelmakin ja plaah on fiiliskin. Pommiin nukkuminen ei ole koskaan hyvä asia.

Hajanainen kenttä

Keskittyminen ei onnistu. 

Sitä tuppaa nojautumaan

mahdollisimman eteen. 

Ihan kuin luennoitsijan läheisyys vaikuttaisi. 

Tyhjyyteen tuijottaminen tuntuu

luontevimmalta puuhalta. 

Välillä pyörittelee sormusta sormessa. 

Hauskimmatkaan esimerkit eivät herätä.  

Koomainen katse vajoaa lattiaan, 

luennoitsijan puhevauhti kiihtyy. 

Lähtemisen ketjureaktio käynnistyy, 

opiskelijat alkavat sulkea penaaleja. 

Vihkon sulkemisesta kuuluva tömähdys on vaimea. 

Kynät ja paperit ujututetaan laukkuihin, 

kädet sujahtavat takin hihoihin. 

Kohta koittaa vapaus!

Writer's block

Writer's block

Kun tänä aamuna heräsin
hän oli poissa.

Löysin kyllä viestin
hätäisesti rustatun
jossa luki:

"Sydämeeni koskee näin sut jättää ahdinkoon
vaan sun täytyy ymmärtää; mä tarpeeks saanut oon.
Sä oot niin kylmä, etäinen, et katso muhun päin
kilpailussa huomiostas kakkoseksi jäin.

Intohimon liekki sussa ennen roihusi,
vaan sammuneet on unelmas ja suuri kaihosi.
Tavoitteita muistan sulla joskus olleen myös
nyt päivät pitkät laiskottelet, laiminlyöden työs.

Mä kuiskuttelen korvaasi; 'Hei! Tästä kirjoita!'
Sä laiskasti vain mutiset: 'Nyt hetki odota.
Mun täytyy ensin kurkistaa mun meililaatikkoon',
ja sitten imeydytkin tunneiks interverkostoon.

En jaksa tätä urakkaa: sä olet veltto niin,
mä turhaan tanssin ympärilläs itsein uuvuksiin.
Siis lähden nyt: saat yksin jäädä kuoppaas kaivamaan.
Jos tahdot lahjas haaskata, niin vitut, siitä vaan."

Voi Muusa, kaunis, suloinen!
Palajathan luokseni!
En pärjää ilman sinua!

Tuo inspiraatio takaisin,
niin lupaan sitä kuunnella
ja lopettaa prokrastinointini
heti huomenna.

_______________________________

(Kirjoittaminen ei edisty.)