Aprillipilani tänä vuonna oli se, etten kirjoittanut eilen runoa. Aika hupaisa veto, eikö? Heh heh!
Tänään on kuitenkin aika jättää vitsit sikseen ja pistää runosuoni pulppuamaan. En oikein tiedä, miten tämänpäiväisessä keskustelussa esille noussut Katpee-sana pääsi räjähtämään viiden säkeistön (kutakuinkin) kalevalamittaiseksi runoksi. Se taitaa olla sitä napowrimon taikaa.
Pitaleipä ja Kissanainen
Oli kerran kaksi nuorta,
kaksi aikuisen taimea,
kilpailuista kauheimmassa,
pelissä pelottavimmassa.
Koiranpentu kultakutri,
lempivä leukaperäinen,
kannikoiden nakkelija.
viskoja leivänpalasten,
ja liekehtivä leimusilmä,
kaunotar katin omainen,
tarkkasilmä jousinainen,
ampuja oiva nuolien.
Taisteluiden tantereella,
kuoleman kotoseudulla
vuotaa veri valtoimenaan,
hurmeen haju höyryää.
Mutta täällä onkalossa
sysimetsän siimeksessä
virtaa pelkkä kissanpissa,
teinilempi tuoksahtaa.
____________________
2 kommenttia:
Kaunista, kaunista! Varsinkin viimeinen säkeistö kosketti.
Se viimeinen säkeistö on vähän niin kuin tämän runon sydän.
Lähetä kommentti