Luovuuden lähteikössä

Aina kirjoittaminen ei ole helppoa.

Runosuoni
Rämmin, kömmin, räpiköin,
uppoon veteen mustaan.
Riimittelen päivin öin,
raakileita rustaan.
Silmäkkeissä sompailen,
taivu ei vaan kieli.
Muusaa huudan, rukoilen:
jo nosta suosta mieli!

Writer's block

Writer's block

Kun tänä aamuna heräsin
hän oli poissa.

Löysin kyllä viestin
hätäisesti rustatun
jossa luki:

"Sydämeeni koskee näin sut jättää ahdinkoon
vaan sun täytyy ymmärtää; mä tarpeeks saanut oon.
Sä oot niin kylmä, etäinen, et katso muhun päin
kilpailussa huomiostas kakkoseksi jäin.

Intohimon liekki sussa ennen roihusi,
vaan sammuneet on unelmas ja suuri kaihosi.
Tavoitteita muistan sulla joskus olleen myös
nyt päivät pitkät laiskottelet, laiminlyöden työs.

Mä kuiskuttelen korvaasi; 'Hei! Tästä kirjoita!'
Sä laiskasti vain mutiset: 'Nyt hetki odota.
Mun täytyy ensin kurkistaa mun meililaatikkoon',
ja sitten imeydytkin tunneiks interverkostoon.

En jaksa tätä urakkaa: sä olet veltto niin,
mä turhaan tanssin ympärilläs itsein uuvuksiin.
Siis lähden nyt: saat yksin jäädä kuoppaas kaivamaan.
Jos tahdot lahjas haaskata, niin vitut, siitä vaan."

Voi Muusa, kaunis, suloinen!
Palajathan luokseni!
En pärjää ilman sinua!

Tuo inspiraatio takaisin,
niin lupaan sitä kuunnella
ja lopettaa prokrastinointini
heti huomenna.

_______________________________

(Kirjoittaminen ei edisty.)