Luovuuden lähteikössä

Aina kirjoittaminen ei ole helppoa.

Runosuoni
Rämmin, kömmin, räpiköin,
uppoon veteen mustaan.
Riimittelen päivin öin,
raakileita rustaan.
Silmäkkeissä sompailen,
taivu ei vaan kieli.
Muusaa huudan, rukoilen:
jo nosta suosta mieli!

Prokrastinaationi

Kummasti aina löytyy tekemistä, kun pitäisi tehdä jotain kirjallista työtä. Tai ihan mitä tahansa, oikeastaan. Ja Pupun antamista haasteista löytyi nimi "Tärkeä askel".

Tärkeä askel

step 1: kirjoita essee

yhtäkkiä

minulla on pyykkejä pesemättä
minulla on huone siivoamatta
minulla on kirjahylly järjestelemättä
minulla on pulloja palauttamatta
minulla on hiukset kihartamatta
minulla on keräyspaperit viemättä
minulla on mämmiä syömättä
minulla on kirjaa lukematta
minulla on leikekirjaa täyttämättä
minulla on Torchwoodia katsomatta
minulla on papereita arkistoimatta
minulla on kynnet lakkaamatta
minulla on työpöytä järjestelemättä

yhtäkkiä

minulla ei ole runoa kirjoitettavana

step 2: kirjoita essee, edelleen

Watsonin werryttelyruno

Nyt, kun minut on otettu mukaan osaksi teeistien eliittiä, seuraan minäkin kanssarunoilijoideni esimerkkiä ja jaan yhden pre-napowrimo-runoni.

Tämä on omistettu kaikille luomisen tuskaa poteville kirjailijatovereilleni ympäri maailman.


Nuoren merilehmän kärsimykset

"Miksen mä osaa kirjottaa?!"
valitti herkkä Manaatti
jonka runosuonta kutitti
mutta luomisen vaikeus vaivasi

"No varmaankin sen takia-"
ehdotti Merileijona
jonka kaverit tunsi Keijona
"-ettei sulla oo käsiä."