Pyttyjä ja vokaaliakrobatiaa

Huhtikuu meni ja runoja tuli, vaikkakaan en onnistunut päivittämään niitä tänne. Nyt on aika korjata tilanne. Jaan runot löyhästi jonkinlaisten teemojen mukaisiin blogipostauksiin, koska olen liian laiska päivittämään kaikki kerralla.

6.4.2017

Y-kirjaimen runo enteili tulevaa. Kirjoitushetkellä olin täysin terve, mutta palmusunnuntain kärvistelin kotona kuumeessa ja lievässä mahataudissa. Manasinkohan taudin kimppuuni?

Yhhyh
Syyhyy pylly,
hyllyy pytty.
Hymy hyytyy,
ryytyy tytsy.
Kysymys: syy?
- Myrkkysyltty.

7.4.2017

Ö-runo jatkoi samaa teemaa.

Pöpö
Löllöö mömmöö pönttöön.
Örgh, kökkö!
Pönttö sökö.
Öklöö.

8.4.2017

U-runon kirjoitin bussissa. Enteiliköhän väsymys seuraavana päivänä iskenyttä pöpöä?

Uupumus
Nuutunut, puutunut
uupumussumu.
Huhhuh,
nukkuu!

9.4.2017

Ehkä Agent Carterin katsominen kipeänä inspiroi tämän O-runon väkivaltaisen tarinan?

Oho
Pomon sorto –
korston kosto:
koloon pomo,
soolokorsto.

10.4.2017

E-runossa haaveillaan jo kesän riemuista. Huomatkaa taiteelliset säkeenylitykset.

Perkeleen helle!
Menen merelle.
Selkeeseen veteen
vene – eteen
seppelepelle
retee keskelle
veden. Ele lempee:
"Mene, pentele!
Perse repee!"

11.4.2017

Vokaalirunot olivat siinä, mutta lykättäköön niiden perään vielä vuoden ensimmäinen (vaan ei viimeinen) haiku! Vinkki kaikille valmistuville opiskelijoille: kun olet kerran gradusi palauttanut, älä katso sitä enää koskaan. Tulee vain paha mieli.

gradutraumoja
avaan sen vuoden päästä
heti virheitä

Kahden päivän runot

Unohdin eilisiltana saattaa aiemmin päivällä osittain luonnostelemani raapustuksen julkaisukelpoiseen kuntoon, joten tässä tulee nyt tänään viimeistelty eilisen runo sekä tämän päivän varsinainen runo. Edellinen koskettaa omaa elämääni, jälkimmäinen onneksi ei (paitsi että sain idean siihen erään ystäväni ihanasta lausahduksesta, jonka tarkan kontekstin olen ikävä kyllä ehtinyt jo unohtaa).

2.4. Pöpö
 Kurkussani mellastaa
tyhmä flunssapöpö.
En siitä oikein tykkää.
Se ei oo yhtään söpö.

3.4. Syntinen yösyöppö
Maha murisee yöllä,
en millään unta saa.
Vaikka kovalla työllä 
koitan laihduttaa, 
en kireällä vyöllä
voi nälkää karkottaa.

Kuutamon valossa
siis hiirenhiljaa hiivin
ja tyhjässä talossa
pimeyden siivin
nälkäni palossa
ruuat suuhun riivin.

Ei voi piilossa yön
kukaan salaisuutta viedä.
Kun yksin syön,
ei edes Jeesus tiedä -
käyn Jumalalta salaa herkkukaapilla.