Laiskamadon lörpötyksiä

Olen ollut tällä viikolla laiska sekä kirjoittamaan että julkaisemaan runoja. Tässä nyt kuitenkin neljä runoa neljälle päivälle.

19.4.2016
Kuhajutut on hauskoja, kuha on huumorintajuinen.

Kuhajuttu
Ei tarvii olla
vinkeä vitsiniekka
kuha on kiva.

20.4.2016
Päivämäärän inspiroima tuotos.

4:20
en ole koskaan
pössytellyt pilveä
haju on tuttu

21.4.2016
Katsoin klassikkoelokuvan. Runo on mukaelma Virve Rostin kappaleesta Sata salamaa.

Huuliharppukostaja
Hiljenee autiomaa,
linnutkin vaikenevat.
Cowboyt ja rosvot piiloutuu,
kun huuliharppu vonkuu.

Ammutaan ongelmat pois,
anteeksi antaa en vois,
kun liipaisinsormi painautuu,
ja ruumiit kylmenee.

Kun revolverini iskee tulta,
ja aivot pellolle räjähtää,
et kostoani voi riistää multa –
raivo jäljelle jää!

Kun huuliharppuni meille soittaa,
ja junaan valmis oot nousemaan,
minä kostan törkeän vääryyden,
ja sut haudataan multiin maan.

22.4.2016
Runo kuvaa tämänhetkistä olotilaani.

Laiskamato
Mullan alla mukavasti
laiskamato lepäilee.
"Siinä nukkuu iltaan asti",
madon äiti epäilee.

Laiskamadon kompostissa
kolo pitäis kaivaa,
mutta se on matoselle
liian paljon vaivaa.

Kirvelevä tappio kääntyy runoksi

Hävisin tänään kolme kertaa putkeen Afrikan tähdessä. Seitsemänvuotias pikkuveljeni veti pidemmän korren. Onneksi itsetuntoni tuhkista sentään nousi Feeniks-linnun lailla upea runo, jossa kärsimys ja tuska puristavat ulos kirjallisen timantin.

Rahattomana Afrikassa
Kolmesataa puntaa taskussain
(ne juuri äsken pankista hain)
Kairosta suuntaan nyt Saharaa päin
sieltä löytääkseni etsimäin.

Tyhjä on kaivos ensimmäinen,
mutta onneni kääntyy: alta kivien
huomaan topaasin loiston säteilevän.
Toivon rahojen matkaani edistävän.

Halki autiomaan, yli savannin
kuljen ja löydänkin smaragdin,
orjakauppiaat ohitan leikiten,
poimin mukaani rubiinin punaisen.

Kapkaupunkiin pääsen, raha virtaa vaan,
mutta sinnekään en jää juhlimaan.
Mun silmissäin siintää tuo yksi vain,
sillä Afrikan tähdestä haaveilen ain.

Madagaskarille siis lentokoneella liidän
ja timanttikätköjä kohti jo kiidän.
Vaan voi, sitten pystyyn nouseekin tie,
sillä viidakkoroisto mun rahani vie!

Ei rahatta pääse pois saarelta lain,
siellä istun ja aattelen timanttiain.
Sen toinen jo löysi ja Tangeriin vei -
tähti Afrikan minulle päätynyt ei.