Kevästelyä

25.4.2017

Hesarissa oli hauska juttu, jossa kirjoitettiin uusia runoja käyttäen Katri Valan runon Huhtikuun viimeinen ilta sanoja. Päätin itsekin kokeilla.

Huhtikuu
Ikävä laulu:
kirkuva muuttolintu
kuolleessa ruohossa.
Veren hurmio soi
liian raivokkaasti.

26.4.2017

Pullotimme kämppiksen kanssa simaa. Tämä sai runosuonen pulputtamaan peräti kaksi pikku runoa. Kämppis on joutunut kuuntelemaan viime aikoina tavallistakin enemmän kummallista sanojen vääntelyä, ja toisen runon viimeinen säe onkin hänen suustaan.

1
Pullossa on oltava tarpeeksi avaraa:
täytyy jättää rusinavaraa.
Tämä sima ei ole tusinatavaraa.

2
He irrottautuivat juhlahumusta
pohtimaan järviveden humusta.
Onneksi huhtikuu loppuu kohta.

Pitkästä aikaa haasterunoilua

Tänään tartuin taas Hertan haastelistaan ja valitsin siltä kutkuttavan otsikon "Salaatissani on rusina". Siitä syntyi kenties hiukan vähemmän kutkuttava runo. Huomatkaa varsinkin hieno riimi "räkää"-"poronpallerojäkälää".

Salaatissani on rusina

Salaatissani on epäilyttävä tunnistamaton esine.

Se on pieni.
Se on ruskea.
Se on kurttuinen.
Se on epäilyttävän näköinen.

Sitä tuijotan.
Sitä tihrustan.
Sitä tutkailen.
Sitä haarukallani survaisen.

Onko se eläin?
Onko se kasvi?
Onko se räkää?
Onko se poronpallerojäkälää?

Sitten huomaan, että ystävälläni
on niitä salaatissaan ainakin tusina.
Kysyn häneltä, mikä se on.
Hän vastaa: "Sehän on rusina!"

Rohkaistun ja maistan rusinaa.
Ja mietin, miksi salaatissani ei ole niitä enempää.