Lisää käänteitä Kyöstin elämässä

Päivän runossa Kyösti on tärkeän päätöksen äärellä.

Ykän kysymys
Ykä kömpii yöllä Kyöstin kylkeen.
Kyösti lähes nenään vetää sylkee
Ykän kysyessä hältä yllättäin:
"Kyösti, yljäkseni lähtisitkö näin?"

Kyösti hämmästyksissänsä rykäisee,
"Kyllä", köhii, Ykän syliin nykäisee.
Silmistänsä räpyttelee kyyneleen
lämmön hyökyessä yrmyyn sydämeen.

Junarunoilua, jee!

Kuulin hämmentävän keskustelunpätkän junassa. Pitihän siitä kirjoittaa.

Ystävyyttä lähijunassa
Kaksi herraa etenee junan keskikäytävää.
Pienempi viinalta tuoksahtaa ja edellä vipeltää,
perässä tulee partaveikko, jota jo kyllästyttää.
"Hei istuisit nyt jo jonnekin, mun jalkoja väsyttää",
huikkaa parrakas hetkeksi pysähtyen, sitten eteenpäin taas tömistää.
Lopulta kaksikko istumaan jää,
ja lepo partamiehenkin lepyttää.
"Mä arvostan sua ihmisenä, en kusipäänä", hän ylistää.
Pienempi nauraa: "Enkö mä olekaan kusipää?"
"Et sä ehtisi", vastaa vain partamies tää.

Voittotunnelmia

Sain juuri Script Frenzyni valmiiksi. Sen kunniaksi toinen runo tälle päivälle:

100 sivua, 50 ruumista

Kovasti kirjoitin, taistelin,
epätoivoakin maistelin.

Taidan olla voittaja nyt.
Olo on hieman hämmentynyt.

Mutta sitten alkaakin naurattaa:
kohta muutkin Screnzyni lukea saa!

Vielä yksi aikidoruno

...koska aamutreenit ovat niin inspiroivia. Höpisen oikeasti jotain tällaista jatkuvasti.

Treenimonologi

Ääks, miten tää nyt menikään?
Eiku mitä ihmettä?
Nyt mulla on taas kädet ja jalat ihan sekasin.
Voi ei, miten ne kädet olikaan?
Oho, ei se tainnut ihan näin olla.
Ääää mä en nyt yhtään hahmota tätä.
Siis oliks se näin?
Näin, näin, näin, sit näin?
Jee... Sit kun vielä oppis tekemään tän mutisematta itekseen.

Pitkästä aikaa haasterunoilua

Tänään tartuin taas Hertan haastelistaan ja valitsin siltä kutkuttavan otsikon "Salaatissani on rusina". Siitä syntyi kenties hiukan vähemmän kutkuttava runo. Huomatkaa varsinkin hieno riimi "räkää"-"poronpallerojäkälää".

Salaatissani on rusina

Salaatissani on epäilyttävä tunnistamaton esine.

Se on pieni.
Se on ruskea.
Se on kurttuinen.
Se on epäilyttävän näköinen.

Sitä tuijotan.
Sitä tihrustan.
Sitä tutkailen.
Sitä haarukallani survaisen.

Onko se eläin?
Onko se kasvi?
Onko se räkää?
Onko se poronpallerojäkälää?

Sitten huomaan, että ystävälläni
on niitä salaatissaan ainakin tusina.
Kysyn häneltä, mikä se on.
Hän vastaa: "Sehän on rusina!"

Rohkaistun ja maistan rusinaa.
Ja mietin, miksi salaatissani ei ole niitä enempää.

Pikaruno ilmapalloista ja avaruusolioista

Kiireesti runoiltua tällä kertaa. Kertoo asiasta, joka hämmentää minua.

Ilmapallot

Mitä tapahtuu
karanneille ilmapalloille
kun ne kohoavat
korkealle ilmakehään?

Kai ne viimein puhkeavat
lopulta,
mutta minne putoavat
ilmapallojen raadot
ja kuka ne löytää?

Vai nousevatko ne
yhä ylemmäs
kunnes painovoima
ei enää pidättele?

Kenties ne katoavat
Linnunradalle
ja jonakin päivänä
mahdollisesti
muukalaiset toiselta planeetalta
näkevät ilmapalloja
matkallaan jonnekin
kaukana avaruudessa.