Viimeinen viiksiviikari

Manta sai tänään lakin, Screnzykin loppui jo voitokkaasti, ja nyt on minun osaltani myös tämän NaPon viimeisen runon aika. Kuukauden saa päättää vielä yksi Hertan haastelistan inspiroima runo. Tällä kertaa otsikoksi annettiin "Päivä viiksekkäänä".

Päivä viiksekkäänä
Viikset naamalle aamulla puin,
kampasin, vahasin, siistin ja suin.
Kun keittiöön hipsin ja kahvia hain,
ei äitinikään mua tuntenut lain.
Hän murtovarkaaksi kai mua luuli
ja huusi niin, että naapurit kuuli:
"Ulos ja heti, et tänne saa tulla!"
Ei kai ollut vaihtoehtoja mulla.
Pakkaseen ilman kahvia päädyin,
vaan onneksi ennen kuin hengiltä jäädyin,
ilmestyi auttaja yllättävä:
taikuri sirkuksessa esiintyvä.
Hän viikseni näki ja innostui niin,
että melkein suistui jo hepuliin.
"Etkö sirkukseen auttamaan tulla vois?
Tirehtöörimme viiksensä ajeli pois,
eikä leijona tottele karvatonta -
emme häkkiinsä saa sitä onnetonta!"
Siispä taikurin kanssa sirkukseen menin
ja teltassa leijona (nimeltään Lenin)
raivoissaan karjui, riehui ja huusi.
Tyhjänä nökötti vain häkki uusi.
Mutta kun sille huusin: "Häkkiin ja heti!"
se sisälle juoksi ja oven kiinni veti.
Taikuri kovasti minua kiitti,
mutta minulle sirkuselämä riitti.
Halusin kotiin, vaan voi onnettomuus:
ei naamasta lähtenyt karvoitus uus.
En viiksinein kotiini päässyt ois,
mutta onneksi taikuri taikoi ne pois.
Hän tirehtöörille viikseni antoi
ja tirehtööri niitä työssään kantoi.
Taas totteli leijona kiltisti ain
ja minä pois lähdin kohti kotiain.

NAHKAA

Hertan haastelistalla oli runo nahasta. Kirjoitin sen.

Pelastan nahkasi ja mitä saankaan kiitokseksi?
En haluaisi olla sinun nahoissasi nyt,
siksi säikäytän sinut niin, että hyppäät niistä ulos.
Selviät tilanteesta ehjin nahoin,
siispä teen nahasta teltan ja pystytän sen,
mutta en innostuksissani ole pysyä nahoissani,
joten riehun teltassa ja se repeää.

Syytän sinua - miksi olit niin herkkänahkainen?
Tämän saat vielä tuntea nahoissasi!

Kesä ja ötökät

Ikkunan ulkopuolella oli pari valtavaa kimalaista. Kirjoitin aiheesta runon, mutta se on taas ulkomaankielinen, koska Hertta haastoi minut kirjoittamaan runon italiaksi. Tästä syystä runo on myös hyvin lyhyt.

Ma probabilmente mi pungerà
C'è un bombo terrestre
che vola fuori dalle mie finestre.
Forse spaventerà via le mosche.

Pieni pörröinen tuholainen

Ei, kyseessä ei ole hiiri, rotta tai edes citykani, vaan paljon salaperäisempi otus, joka vainoaa viattomia aikidoharrastajia. Runon otsikko paljastaa ötiäisen nimen, ja runo itse vastaa Hertan haasteeseen "runo mielikuvituseläimestä".

Hakamahamsteri
Se on pieni, pyöreä, pörröinen,
väriltään tummansininen,
ja jos totuutta siitä tietäisi en,
sanoisin: oi, se on suloinen!

Mutta ulkonäköön luottaa ei saa:
tämä otus vain harmia aiheuttaa.
Se hakaman sisällä asustaa
ja sinne möykkyjä muodostaa.

Kun hakamaa viikata yrittää,
hamsteri karvansa pörhistää,
hakaman sisukset myllertää
ja lahkeessa möykkynä möllöttää.

Harva vain hamsterin nähnyt on,
sen suojaväri on verraton.
Mutta hamsterin uhri on kiistaton:
pieni hakamanviikkaaja onneton.

Päivä Pupun elämästä

Ideoita ei oikein ollut, joten lopulta tartuin Hertan haastelistaan ja kirjoitin runon, jonka jokaisessa säkeessä on ääniefekti. Aiheena on niinkin jännittävä juttu kuin tämän päivän touhuni.

Viuh, puuhakas perjantai
TYYY-tytytytytytytytytytytytytyydyydyy, herätyskello huudahtaa,
vaan töks, nyt se hiljaa olla saa.
Örrh, puran pöpperössä patoumia,
mutta jytym, pian lennän pitkin tatamia,
skriih, sitten junalla keskustaan,
lääh puuh, portaita kapuamaan,
rouarh, maha luokassa murahtaa,
slurps, tee luennolla mahaan lurahtaa,
maiskis, lounasta viimein saan,
iih, ja menen leffaa katsomaan,
WUTUM - tulipallo pamahtaa
ja snif, kyynel silmään herahtaa,
kotona blääh: aika heikosti läksyjä teen,
mutta phuuh, lopulta nukkumaan meen!

Pääsiäisen tuotoksia

Olin pääsiäisen yli mökillä, mutta onneksi kaiken kivan touhuilun välissä ehti vähän runoillakin. Tässäpä siis pääsiäisen runot, jokainen oman pikku selostuksensa kera.

6.4.
Jostain syystä mökillä ja mummolassa käy aina niin, että nukun öisin ainakin kymmenen tuntia mutta otan silti päivälläkin ainakin yhdet parin tunnin nokoset. Se on kivaa.

mökillä mä voin
nukkua päiväunet
käpertyneenä

7.4.
Hertan haastelistalla oli otsikko "Pöpelikön kuningatar". Kun mökkimme kerran on melkoisessa pöpelikössä, ajattelin, että sieltä varmaan saa inspiraation tällaiseen runoon, ja niinhän sieltä saikin. Runo on varsin uskollinen tiivistelmä yhdestä kevättalvisesta mökkeilypäivästä.

Pöpelikön kuningatar

Vesiämpäristä jäät pois hakkaan ruuvimeisselillä,

avannosta pesuvedet haen ämpärillä,

koiran kanssa karahkoja jäätä pitkin laahaan

ja pikkurisut pulkalla vielä perässä raahaan.

Toisen männyn oksat heitän järven rantaan pinkkaan

ja sinkkivadissa likaiset tiskit hinkkaan.

Saunan jälkeen lumen läpi jäiseen järveen rämmin,

sisko sanoo kuivatessaan: ”Kohta on pylly lämmin”.

8.4.

Mökillä oli taas mukana edellisessä runossa mainitun serkkujen koiran lisäksi myös isotädin kissa. Se inspiroi veljeni antamaan minulle runon otsikon "I lose my faith in you as a cat". Otsikon kielestä johtuen runostakin tuli tämmöinen vieraskielinen.

I lose my faith in you as a cat

You don’t want to eat fish.

It should be your favourite dish.

When I pet you, you won’t purr,

you never seem to clean your fur.

And our house is full of mice

because you think they’re kind of nice.

Your eyes don’t see in the dark,

I think I’ve even heard you bark.

You love to play fetch and you howl in the night,

you’re cheerful and friendly, you don’t scratch or bite

and when you bring me the paper, just like that,

I lose my faith in you as a cat.

You lick my face and wag your tail

and when you try to climb, you fail,

you chase the postman away

and you lie still when I say ‘stay’.

I suppose it’s kind of fun

that you come with me when I run

but if I’d wanted us to jog,

I might as well have bought a dog.

9.4.

Mökillä oli vielä aika lumista ja maailma näytti muutenkin aika valkoiselta. Siksi tartuin tilaisuuteen ja toteutin Hertan haasteen "runo asioista, jotka ovat valkoisia".

Maailmani on maitolasi

Järven jää on valkoinen,

puhdas lumi peittää sen.

Tuskin näen joutsenen,

joka istuu luona kivien.

Ja alla poutapilvien

on mökki vitivalkoinen.

Sitä päin kai kohta kävelen:

toi valkeus lumisokeuden.

Matikkaruno

Ideat olivat vähissä, joten tartuin taas Hertan haastelistaan. Sieltä pisti silmään "runo numeroista ja/tai matematiikasta". Tämä on ehkä enemmänkin matikan keinoin toteutettu (epä)runo, mutta saa luvan kelvata.

Tehtävä 113b: Muodosta yhtälö aikaansaavuudelle ja selvitä sen avulla maksimaalinen läksyjentekotehokkuus.
v = väsymys
l = luovuus
p = prokrastinaatio
t = tehokkuus

Kun 0 < v < 3, l = -0,5v + 3

Kun 3 < v < 4, l = 3,5v - 9

Kun 4 < v, l = -3,5v + 19

p = kv, missä k on vakio
t korreloi l:n kanssa
tp = n, missä n on vakio

Päätellään, että ?

Luovuusloukku

V on vaaniva väsymys,
l on loistava luovuus,
p pahamaineinen prokrastinaatio,
t tiukka tehokkuus.

Kun aluksi alkaa väsyttää,
se aivojen luovuuttaa hyydyttää,
siis v:n kasvaessa l lässähtää.
Mutta sitten kun tarpeeksi väsyttää,
aivot villin vilinän käynnistää,
ja pää ajatuksista räjähtää:
v:n vielä kasvaessa myös l hypähtää.
Tämä vaikutus kuitenkin lyhkäinen on,
ja sen jälkeen on pää taas ajatukseton:
alkaa l:n käyrällä luisu loputon.

Lisäksi p on suoraan verrannollinen v:hen,
ja t korreloi l:n kanssa, mutta suhteutuu käänteisesti p:hen

joo, ei jaksa laskea, hukutan itseni teehen.

Pulassa yliopistolla

Yritin päästä luennon jälkeen syömään Metsätalon Unicafehen. Ikävä kyllä Metsiksen A-siipi on mystinen paikka, josta on välillä hirveän vaikeaa päästä minnekään - varsinkin jos ovet eivät aukea ja hissi kulkee vain ylöspäin. Kun lopulta monen mutkan kautta pääsin sieltä pois, seikkailusta oli pakko kirjoittaa runo. Samalla käytin tilaisuutta hyväkseni ja toteutin yhden haasteen Hertan antamalta listalta: "Runo käyttäen indikatiivin toisen yksikön yleistävää persoonaa".

Sä harhailet Metsätalolla
Sulla on ruotsin luento A-siivessä,
kun lähdet pois sä aiot käydä syömässä,
mutta kun tartut ovenkahvaan käytävän päässä,
huomaat, ettei ovi aukea - oot jumissa tässä.

No ei se mitään, sä mietit, pääset hissilläkin,
mutta ilmeisesti joku on rikkonut hissinkin.
Painat K:ta, mutta hissi menee kuutoskerrokseen,
siellä sitten ihmettelet: "Mitäs mä nyt teen?"

Sä kuljet käytävässä kunnes pääset portaisiin,
toivot, että sieltä pääset muihin kerroksiin.
Kolmoskerroksessa A-siivestä pitäis päästä pois,
mutta sielläkin on ovi kiinni, aueta ei vois.

Sulle alkaa tulla paniikki mut jatkat alaspäin,
meet ihan pohjakerrokseen, mut näätkin eessäpäin
sen tasan saman paikan josta lähdit liikkeelle,
ja käännyt, juokset portaat ylös ulko-ovelle.

Ulkokautta talon kierrät aulan oville
ja sieltä pääset Unicafen ruokatiskeille,
mutta sitten kun sä syötyäsi tahdot sieltä pois,
toivot ettei kaikki ovet silloin kiinni ois.

Ha... ha... ha... HAASTERUNO!

Hertan haastelistalla oli otsikko "Kotkan kuolema". Googlailin ensin tietoa Kotkan kaupungista (ja havaitsin, ettei se ole yhtään siellä missä luulin sen olevan) mutta päädyin kuitenkin linturunoon. Allitteraatio tuli jostain. (Syyttävä sormi huitoo jonnekin Hertan suuntaan.)

Kotkan kuolema

Korkealle kohosin,
lentää liitelin
ylhäisessä yksinäisyydessä
kaukana kaikesta
muita mahtavampana.
Pahamaineisena, pelättynä
katselin korkeuksista
alhaisia alamaisiani.

Se oli virhe.
En huomannut voimalinjaa.

Neljän päivän runot

Vietin pääsiäistä mökillä. Nämä runot liittyvät tavalla tai toisella siihen. Jokaiselle sitten oma pikku selityksensä (Herttaa matkien).

Perjantai 22.4.

Hertan haastelistalla oli runo kodinkoneista. Mökillä oli käymässä myös isotädin kissa. Siispä.

Kissan käyttöohjeet - Kissa ja kodinkoneet

Älä laita kissaa mikroaaltouuniin.
Se paistuu.
Älä laita kissaa pesukoneeseen.
Se hukkuu.
Älä laita kissaa kuivauskaappiin.
Se ahdistuu ja paistuu.
Älä laita kissaa jääkaappiin.
Se paleltuu.
Älä laita kissaa pakastimeen.
Se jäätyy.
Älä laita kissaa tehosekoittimeen.
Se menee rikki. Pahasti.
Älä laita kissaa muihinkaan kodinkoneisiin.
Se on terveen järjen vastaista.

Lauantai 23.4.

Hertan haastelistalla oli myös anagrammiruno. Kyykäärmehavainto ja myyrästys ovat tositapahtumia, samoin hattu. Ällö Kim sen sijaan on fiktiivinen henkilö.

Ällö Kim mökillä

Käärme kiemurteli pihalla.
Märkä ele helli, raapi mukit
kissa naarmuille.
Ei raaskis mullan
alta etsiä myyriä
rymytä ei sitä ala
huvittaa.
Hattu vai?

Sunnuntai 24.4.

Huussi on oleellinen osa mökkielämää. Pimeällä sinne on hiukan pelottavaa mennä, mutta onneksi kynttilä auttaa.

tunnelmallista
kun huussia valaisee
pelkkä kynttilä

Maanantai 25.4.

Venevajan eteen syntyi viikonlopun aikana järvestä valuneen veden muodostama matala lammikko, jossa havaitsimme maanantaina paljon sammakoita. Ne pitivät meille kauniin kurnutuskonsertin, joka muistutti sekä kissan kehräystä että hyvin pieniä ja hiljaisia moottorisahoja.

Kevätkurnutus

Menimme kaikki
yhdessä sammakoita
ihmettelemään.

Pitkästä aikaa haasterunoilua

Tänään tartuin taas Hertan haastelistaan ja valitsin siltä kutkuttavan otsikon "Salaatissani on rusina". Siitä syntyi kenties hiukan vähemmän kutkuttava runo. Huomatkaa varsinkin hieno riimi "räkää"-"poronpallerojäkälää".

Salaatissani on rusina

Salaatissani on epäilyttävä tunnistamaton esine.

Se on pieni.
Se on ruskea.
Se on kurttuinen.
Se on epäilyttävän näköinen.

Sitä tuijotan.
Sitä tihrustan.
Sitä tutkailen.
Sitä haarukallani survaisen.

Onko se eläin?
Onko se kasvi?
Onko se räkää?
Onko se poronpallerojäkälää?

Sitten huomaan, että ystävälläni
on niitä salaatissaan ainakin tusina.
Kysyn häneltä, mikä se on.
Hän vastaa: "Sehän on rusina!"

Rohkaistun ja maistan rusinaa.
Ja mietin, miksi salaatissani ei ole niitä enempää.

Lisää haasterunoilua

Minullakin oli tänään vähän puutetta ideoista. Tartuin siis Hertan haastelistaan ja valitsin sieltä alku- ja loppusointuisen runon. Aiheeksi valikoitui kuin itsestään ensin keksit, jotka paisuivat kuin huomaamatta sisältämään ensin leipomisen yleensä ja sitten vielä leipurit. Ehkä laitoin ajatuksiini liikaa hiivaa...

Oodi Leipuri Hiivalle

Suklaakeksit suussani sulavat,
mantelikeksit mahassani maistuvat,
rusinakeksit rapeasti rouskuvat -
kaikki kauniisti uunissasi paistuvat.

Kakkuja sulle kauniita kaulisin,
sokerit sulle siististi siivilöisin,
leipomosi lattiat liukkaasti luuttuaisin,
tulisin töihin päivisin ja öisin,

pullat parhaat pellillä paistaisin,
huonot ja palaneet herkästi haistaisin,
levosta, leikistä, lomasta laistaisin,
jos suinkin vain leipoa kanssasi saisin.

Leipuri Hiiva, suhun rakastua taisin.

Haasterunoilua

Olin tänään ulkona veljeni, erään erittäin ihastuttavan koiran, sekä koiran omistajien kanssa. Kun koira pysähtyi pidemmäksi aikaa haistelemaan tien reunaan, totesin, että siellä taitaa olla jännittävä pissa. Muiden mielestä tämä oli erinomainen aihe runolle, ja kun vielä muistin Hertan antaman haasteen kirjoittaa runo eläimen näkökulmasta, tartuin saman tien toimeen.

Jännittävä pissa

Mikä onkaan tuoksu tää,
joka nenääni hämmentää?

Se kuonoon varkain livahtaa
ja poikakoiralta vivahtaa.

Sitä pitkään tahtoisin haistella,
ilman makuja maistella.

Kunpa tähän jäädä voisin!
Vaan emäntä tuumii toisin:

kohteliaasti rykäisee
ja vähän hihnasta nykäisee.

Jatkamme yhdessä juoksua,
edessämme monta uutta tuoksua.

EDIT: Blogger/joku muu asia vammaa ja tuhoaa runon rivityksen. Yritän korjata ongelman joskus paremmalla ajalla, koska nyt pitää mennä pelaamaan korttia.
EDIT2: Korjailin rivitystä alustavasti :) t.Hertta
EDIT3: Kiitos, Hertta! <3 Nyt mäkin pääsin taas omalla koneella nettiin ja laitoin nää silleen kun olin ajatellut. :)