Elämän pieniä huolenaiheita

Miettivätkö normaalit ihmiset tällaisia asioita?

Vainoharhailua

Jätin hellan päälle.
Unohdin lompakon. Tai vyön. Tai hammasharjan. Riippuu minne olen menossa.
Joku hyökkää kohta kimppuun puskasta.
Pitäisi tehdä jotain, ihan varmasti, mutta en muista mitä.
Jos suljen silmät suihkussa, kirvesmurhaaja tulee. Myös lukitun oven läpi.
Sängyn alla on Otus. Se haluaa tarttua nilkkoihini.
Tuo keppi on käärme.
Kaikki vihaavat minua.
Tänään ei oikeasti olekaan treenejä.
Pimeä on hyvin vaarallista, mutta jos laitan valot päälle, joudun näkemään kaiken mikä siellä piileskelee.
Liitetiedosto jäi liittämättä.
Muu perhe ei ole myöhässä. He ovat kuolleet auto-onnettomuudessa.
En muistanut laittaa kännykkää äänettömälle.
Korvakoru on tippunut jonnekin.
Palautin vahingossa väärän tekstin.
Näytin äsken omituiselta. Tai kuulostin. Varmaan sekä että.
Tukehdun yöllä, jos laitan oven kokonaan kiinni.
Unohdan oman nimeni.
Housujen vetoketju on taatusti auki.

Minussa on jotain pahasti vialla.

Sentimentaalista sössötystä

Olen pääsiäislomaillut kotikotona (vanhempien luona) melkein viikon. Tänään käveleskelin pitkin kylää ja huomailin kaikenlaista. Ei tämä nyt ihan niin mahdoton paikka ole kuin luulee. Paitsi kyllä muisteloitiin taas yhden kaverin kanssa lapsuusaikoja, huh huh. Tässä kuitenkin.

Kotiseutu - oodi Savi-citylle

Paikka, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni.
Paikka, jossa olen tutustunut suurimpaan osaan ystävistäni.
Paikka, josta sain suurimman osan muistoistani.
Paikka, josta olen löytänyt suurimman osan omituisuuksistani.
Paikka, jossa kypärän voi jättää huoletta pyörän sarveen.
Paikka, jossa henkkarit eivät oikeastaan ole tarpeen.
Paikka, jossa tietää lähes jokaisen vastaantulijan.
Paikka, jossa tuntee lähes jokaisen rieskanpurijan.
Paikka, jossa joku saattaa ajaa holtittomasti traktorin lähes seinään.
Paikka, jossa takapihaltaan saattaa löytää yhtäkkiä vaikkapa heinäseipään.
Paikka, jossa kaupan myyjä lähtee juoksemaan perääsi tuoden unohtamaasi kurkkua.
Paikka, jonka lukiossa voi välitunnilla aivan hyvin ottaa vähän lepiä, minuutin pari nukkua.
Paikka, jossa aika monta kertaa kiipeilypuusta putosin.
Paikka, josta toisinsanoen olen oikeasti kotoisin.

Kolmen päivän runot

No niin, pääsin vihdoinkin langoille. Päivittelenpä siis tänne uudet luomukset, pari haikua ja joku ihme, pienillä selityksillä. 

Torstai 21. huhtikuuta
Istuin junassa. Luin kirjan. Se oli ihana&ihanaa!

lukemiseni
kirjaan rakastuminen
ero itkettää

Perjantai 22. huhtikuuta
Niin tosiaan, olen allergikko. Kevät on samaan aikaan ihan mahtava, mutta kuitenkin aika pyllystä. 


miten kaunista
en saa henkeä enää
missä ne lääkkeet


Lauantai 23. huhtikuuta
Katselin tuossa Doctor Whon uusimman jakson. Nam. 

Se loppuu oohon


Avaruus, tuo tumma yläkerran naapurimme.
Mitä lie kätkee pimeyteen ympärillämme.
Yksinkö olemme, omassa seurassamme?


Ripottelee niskaamme sateita, säteitä.
On kuulemma ääretön ja laajentuva. 
Rajaton, päättymätön, ihan mitä kaikkea. 
Yritä siinä sitä sitten ymmärtää. 


Rohkenen epäillä, että kukaan ymmärtää.
Itse tiedän, etten koskaan täysin tajua. 
Voin kuitenkin jatkaa pohtimista, ihanaa. 
Edelleen aiheuttaa akuutteja niskakramppeja. 
Roikuttaa päätä ikkunasta itsesuojeluvaistottomasti. 


Wau, on se vaan aika hieno.
Hetkinen, oliko tuo lentokone vai tyyppi 40? 
Olen edelleen vaikuttunut.

Pitkästä aikaa haasterunoilua

Tänään tartuin taas Hertan haastelistaan ja valitsin siltä kutkuttavan otsikon "Salaatissani on rusina". Siitä syntyi kenties hiukan vähemmän kutkuttava runo. Huomatkaa varsinkin hieno riimi "räkää"-"poronpallerojäkälää".

Salaatissani on rusina

Salaatissani on epäilyttävä tunnistamaton esine.

Se on pieni.
Se on ruskea.
Se on kurttuinen.
Se on epäilyttävän näköinen.

Sitä tuijotan.
Sitä tihrustan.
Sitä tutkailen.
Sitä haarukallani survaisen.

Onko se eläin?
Onko se kasvi?
Onko se räkää?
Onko se poronpallerojäkälää?

Sitten huomaan, että ystävälläni
on niitä salaatissaan ainakin tusina.
Kysyn häneltä, mikä se on.
Hän vastaa: "Sehän on rusina!"

Rohkaistun ja maistan rusinaa.
Ja mietin, miksi salaatissani ei ole niitä enempää.

Pikaruno ilmapalloista ja avaruusolioista

Kiireesti runoiltua tällä kertaa. Kertoo asiasta, joka hämmentää minua.

Ilmapallot

Mitä tapahtuu
karanneille ilmapalloille
kun ne kohoavat
korkealle ilmakehään?

Kai ne viimein puhkeavat
lopulta,
mutta minne putoavat
ilmapallojen raadot
ja kuka ne löytää?

Vai nousevatko ne
yhä ylemmäs
kunnes painovoima
ei enää pidättele?

Kenties ne katoavat
Linnunradalle
ja jonakin päivänä
mahdollisesti
muukalaiset toiselta planeetalta
näkevät ilmapalloja
matkallaan jonnekin
kaukana avaruudessa.

Luentorunoilua

Luennolla tänään puhuttiin idiomaattisesta suomentamisesta, ja opettaja piirsi taululle hienon kuvan siitä, miten mennän syvärakenteisiin ja kääntäjän päähän syttyy lamppu. Tämä ja muut luennolla käsitellyt asiat kehittyivät runoksi.

Kuinka suomentaa idiomaattisesti

Sytytä mieleesi lamppu,
sukella syvärakenteeseen.
Älä juokse suu vaahdossa -
hamstraa ajatuksia
kaikessa rauhassa
pahan päivän varalle.
Jos pula iskee
eikä polttoainetta riitä
olet valmis.

Unohda vertikaalinen hierarkkisuus.
Levittäydy,
haaraudu kuin vesijohtoverkosto.
Päästä ajatukset karkailemaan
pitkin putkia ja mutkia.

Kysy neuvoa.
Kirjoita kuin enkeli
kaunista kieltä
unohtamatta merkityksiä ja sisältöä.
Hio sanoja
kunnes ne ovat sileitä ja pehmeitä
tai teräviä ja piikikkäitä
ja sopivat yhteen
sopusointuisesti.