Myöhästelyä

Ah ja voi, unohdin perjantaina runoilla ja lauantainkin runon sain valmiiksi vain puolenyön jälkeen. Ripottelen tuhkaa päälleni. Tässä kuitenkin runot kummallekin päivälle.

8.4.
Perjantain ja lauantain välisen yön voi tiivistää seuraavaan haikuun:

painajaisia
ikkunan takana mies
huh, aamu tuli

9.4.
Toinen runo on vastaus serkkuni antamaan haasteeseen, joka kuului näin: "Kirjota tosi teinimäinen runo, sellanen teennäistaiteellinen, junou, semmonen, millasen kirjottaa teini, joka jakaa facebookissa mietelauseita ja käyttää paljon hymiöitä ja huutomerkkejä." Inspiraationa toimi sillan alla pari päivää sitten näkemäni kuollut pulu.

elämän hauraus
kuolleen linnun kadulle näin
vaipuneen
sen pään kuin uneen siiven alle
taipuneen
se särön teki sydämeeni
pysyvän!
kuin oisin kuullut linnun multa
kysyvän:
"oi miksi päättyi elämäin niin
varhain?"
ei mulle rauhaa jättänyt tää
harhain!
linnulle mä tahdoin levon
antaa
sen mullan syliin omin käsin
kantaa!
nyt haudan päälle kirkas kyynel
vierähtää
vaan sydämeltäin tuska ei voi
kierähtää!

Hajamielinen Pupu iskee jälleen

Unohdin eilen taas runoilla. Muistin asian hieman puolenyön jälkeen ja kirjoitin seuraavan haikun:

5.4.
hajamielinen
runoilija unohti
jälleen runoilla

Tänään olen lueskellut Ruotsin kuninkaasta kertovaa kirjaa. Siitä inspiroiduin ja kirjoitin lyhyen ja "hauskan" runon ruotsiksi. Olen edellisinä vuosina runoillut englanniksi ja italiaksi, mutta ruotsi (josta tykkään erittäin paljon täysin vilpittömästi ja epäironisesti) on toistaiseksi jäänyt käyttämättä. Nytpähän korjataan tämäkin puute ja todistetaan samalla, että hallitsen käytetyt ja huonot puujalkavitsit myös toisella kotimaisella.

6.4.
Trosuppfattning
De får vara vita, svarta, gula, blå -
huvudsaken är att de inte är för små.