Pupun paluu

Ohoi! Luulitteko, että NaPoWriMo jäi viime vuonna kesken? Ei suinkaan, en vain koskaan saanut aikaiseksi julkaista vimeistä runoani. Teos on varsin lyhyt, ja totta puhuakseni varastin sen vappuaattona bussissa kanssamatkustajansa kanssa väitelleeltä herrasmieheltä, mutta runo mikä runo:

30.4.2016
Mielipiteen arvo on noin keskimäärin nolla,
mutta silti se saa olla.

***

Ja sitten tämän vuoden tunnelmiin!

1.4.2017

Näätä jäällä hämärässä nälässänäsä säätää,
värähtää: sää vääntää räntää, märkä näätää jäätää.
Ämmä kämppään räppänästä näädän jäältä päästää.
Kämpässänsä häränhännän jämää ämmä säästää.
Näätä ämmän häränhännän mässää päästä päähän –
ämmä näädän kämpästänsä häätää räntäsäähän.

2.4.2017

Pappa kalastaa.

Kavala valas kalat

papan varastaa.

Kamala paska

valaan vatsassa raastaa:

paha palkan saa.

3.4.2017

Saarna

Raskaat sanat

mataa samaa rataa.

Harras akka

Saatanasta lataa.

4.4.2017

Hinkkilinkki

Kiiri vinkki:

rikki minkki,

irti vissi

missin tissi.

Hiiriklikki –

riskitikki;

silmiin iski

dikkitiski.

***

Tarkkasilmäinen lukija saattaa havaita runoissa jonkinlaisen teemanpoikasen. Jatkuuko runoilu samaa rataa? Se selviää seuraavassa blogipäivityksessä!

Myöhästelyä

Ah ja voi, unohdin perjantaina runoilla ja lauantainkin runon sain valmiiksi vain puolenyön jälkeen. Ripottelen tuhkaa päälleni. Tässä kuitenkin runot kummallekin päivälle.

8.4.
Perjantain ja lauantain välisen yön voi tiivistää seuraavaan haikuun:

painajaisia
ikkunan takana mies
huh, aamu tuli

9.4.
Toinen runo on vastaus serkkuni antamaan haasteeseen, joka kuului näin: "Kirjota tosi teinimäinen runo, sellanen teennäistaiteellinen, junou, semmonen, millasen kirjottaa teini, joka jakaa facebookissa mietelauseita ja käyttää paljon hymiöitä ja huutomerkkejä." Inspiraationa toimi sillan alla pari päivää sitten näkemäni kuollut pulu.

elämän hauraus
kuolleen linnun kadulle näin
vaipuneen
sen pään kuin uneen siiven alle
taipuneen
se särön teki sydämeeni
pysyvän!
kuin oisin kuullut linnun multa
kysyvän:
"oi miksi päättyi elämäin niin
varhain?"
ei mulle rauhaa jättänyt tää
harhain!
linnulle mä tahdoin levon
antaa
sen mullan syliin omin käsin
kantaa!
nyt haudan päälle kirkas kyynel
vierähtää
vaan sydämeltäin tuska ei voi
kierähtää!

Varsin hankala haaste

 Rakas serkkuni haastoi minut kirjoittamaan runon, joka on joko pyöreä tai erään tietyn eläimen muotoinen tai molempia. Yritin tässä runossa toteuttaa jälkimmäisen näistä, eli pyöreän eläimen. Pyöreydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta mikähän otus haasteessa mahtoi olla kyseessä?

Olen 

       aina              myöhässä, 

ajoissa                              koskaan 

ehdi                                                    en.

 Lintuja                                                      usein

 kadehdin,                                               kun 

maata                                          pitkin 

                      matelen.                            Yhteen                   !  !

                           paikkaan                  kuitenkin                    paina.

                                        helposti         ehdin             ei myöhästely

                                    aina: kun koti kulkee selässä,