Murheellinen runo

Stellerin merilehmä on surullisuuden symboli. Tämä runo kertoo miksi.

Stellerin merilehmät

Kaikessa rauhassa kelluimme
pohjoisen kylmissä vesissä
ystäviä ympärillämme
onnellisina.
Söimme levää.
Lepäsimme.

Kun he tulivat,
emme osanneet pelätä.
Miksi he tekisivät meille pahaa?
Ja kun kuulimme kumppaniemme valituksen
oli jo liian myöhäistä.
Emme päässeet pakoon -
olimme pyöreitä, hitaita
emmekä osanneet sukeltaa.

Yritimme suojella toisiamme,
mutta meidän oli vaikeaa puolustautua.
Eihän meillä ollut edes hampaita.
Eikä paksu nahkammekaan,
jota kaarnamaiseksi kutsuttiin
pystynyt pelastamaan meitä.
Meri oli verinen
ja herkät korvamme hukkuivat
murheellisiin mylvähdyksiin.

Nyt huudot ovat vaienneet
ja voit tutustua meihin enää museoissa.
Haalistuneet luumme
ovat hyvin harvinaisia
ja varsin arvokkaita.

Mutta mieluummin tietenkin
olisimme vilkuttaneet sinulle
aaltojen keskeltä.
Varmasti tukevat eturaajamme
olisivat soveltuneet siihen erinomaisesti.

Mikä maa

Eihän tähän oikein voi kommentoida mitään. Ilmaisen siis itseäni runon voimin. 

2011

mitä hittoa
persut marssii esiin, ei
auta ku muuttaa 

Pahan mielen runo

Tein tänään kääntämisen teorian kotitenttiä ja seurailin samalla ääntenlaskentaa. Kumpikaan ei oikein kohottanut mielialaa.

Lisääntyvän latistumisen laki

Nyt on vähän pimeää
jossain pään sisällä
ja kummallisesti
silmiä kirvelee
kurkkua kuristaa
mahassa on ontto tila.
Taustalla juhlintaa
ja taputuksia
tämä jytky ei nyt oikein naurata.

Hämmennys
miten tämä näin meni?
Aamulla vielä
oli aurinkoista
mutta illan edetessä
aloin painua kasaan
ja erikoista kyllä
muuttua kovin litteäksi
lähestyä lattiaa
kunnes pannukakkuna
tai taikinana pikemminkin
pian valahdan sen saumoista
jonnekin maanrakoon.

Ehkä lopulta solahdan Kiinaan?
Ei se varmaankaan olisi niin huono vaihtoehto.