Viimeinen pinnistys

27.4.2017

Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.

Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.

Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,

mutta sänkyä ja yötä se karttaa.

28.4.2017

Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.

Et lyö,
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.

Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.

Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.







29.4.2017

Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.

Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.

30.4.2017

Vielä viimeinen vappuhaiku.

ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu

Kokkailija koheltaa

Minulla oli yli jäänyttä kinkkua jääkaapissa ja päätin tehdä siitä ruokaa. Kokkausprosessi vaati pari soittoa äidille ja sisälsi silti hieman arvailua, mutta lopputulos oli varsin mainio! Ja pääsin vielä toteuttamaan taas yhden Hertan haasteen: runoreseptin/reseptirunon.

Näin pääsee eroon ylimääräisestä kinkusta
Jääkaapissa kinkkupaketti
ja vieressä putkilo sinappia.
Mitähän sitä kokkaisi?
No parsakaali-kinkkugratiinia!

Aluksi soitetaan äidille
ja kysytään ainekset.
Parsakaali, creme fraiche ja purjoa:
siinä päivän ostokset.

Mutta kohta on sormi suussa taas -
mitenhän se ruoka valmistetaan,
ja mitä osia purjosta syödä saa?
Ei muuta kuin äidille soittelemaan!

Äidiltä hyvät ohjeet saan:
ensin purjoa ja parsaa keitetään
(muista laittaa suolaa kattilaan!)
ja sitten kinkun kanssa vuokaan heitetään.

Sinappi ja creme fraiche sekoitetaan
ja seos muun ruuan päälle kaadetaan.
15 minuuttia 200:ssa paistetaan
ja sillä aikaa pastaa kiehautetaan.

Ja lopuksi: hyökätään tietenkin ruokailemaan!

Toisen päivän tunnelmointia

Script Frenzyni on hitusen aikataulusta edellä: kahdeksan sivua ja neljä kuollutta henkilöä. Muutenkin päiväni on ollut varsin miellyttävä. Siksi tunnelmaan sopii hyvin tämä herkkää ja idyllistä ystävyyttä kuvaava runo.

Ainoalle ystävälleni

Jääkaapissani on juusto.
Se on pieni ja homeinen.
Sen alkuperää tiedä en,
mutta sen kanssa kaksin elelen.

Juustolleni öisin juttelen
ja kerron sille, mitä ajattelen.
Se lohduttaa minua, kun itkeskelen.
Juustoni, olet minulle kullan arvoinen.

En syö sinua koskaan, tiedäthän sen?