Viimeinen pinnistys

27.4.2017

Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.

Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.

Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,

mutta sänkyä ja yötä se karttaa.

28.4.2017

Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.

Et lyö,
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.

Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.

Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.







29.4.2017

Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.

Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.

30.4.2017

Vielä viimeinen vappuhaiku.

ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni