Viimeinen pinnistys

27.4.2017

Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.

Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.

Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,

mutta sänkyä ja yötä se karttaa.

28.4.2017

Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.

Et lyö,
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.

Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.

Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.







29.4.2017

Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.

Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.

30.4.2017

Vielä viimeinen vappuhaiku.

ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni

Synkkä ja murheinen runo

Juttelin tänään luennolla parin muun opiskelijan kanssa siitä, millaisia oikeiden runojen pitää olla. Keskustelu inspiroi seuraavan tuotoksen:

Niin vettyneitä haaveet
Sadepisarat valuvat hiljaa,
kylmä vesi ikkunoita nuolee.
Julma tuuli kaataa pellon viljaa.
Tuulenpuuska, pieni lintu kuolee.

Synkeä on aamunkoite usvainen,
tuo taivaalta taas vettä kylmivää.
Päättyä sais elämä tää tuskainen.
On syksy nyt ja sydämessä jää.

Luentoruno

Oli aika kuiva luento. Opettaja on ihan kiva, mutta luennoilla käsitellään tylsiä tekstejä. Halusin pois.

Muutetaan Pääsiäissaarille
Mitä on taide?
Ei sitä oikeastaan ole edes olemassa.
Yksilöllisen ilmaisun välineet
ja maallisia asioita koskeva jumalallinen järjestys.
Taiteilija on poikkeuksellinen henkilö.

Tylsyys tulee ja tappaa.

Failure

Niin, en tosiaan eilen saanut aikaiseksi tänne runoa. Nyt tulee sitten kaksi. 

Ensimmäinen on viimeöisestä unestani. Näin siis unta siitä, että istuskelin ratikassa David Tennantin ja John Barrowmanin välissä. Molemmilla on aika mukavat skottiaksentit. 

T-A-L-K-I-N-G

TENNANT AND BARROWMAN,
SITTING IN A TRAM WITH ME,
T-A-L-K-I-N-G.
FIRST COMES THE 'R'
THEN COMES THE 'E'
THEN COMES A SCREAM FROM THE GIRL SITTING BETWEEN THEM, 'MARRY MEEE!11' 


Toisen inspiraatio löytyi samaiselta luennolta kuin Pupunkin. Ja otsikkona on sama fraasi. Ensimmäinen asia, joka minulle tuli tuosta mieleen, liittyi luonnollisesti kyseiseen elokuvaan. 

Adverbin paluu 

Koko universumi luuli, 
että adverbit olivat kuolleet sukupuuttoon jo.
Ei myöskään tiedetty, 
että adverbien vihollisia, 
Suomentajia Ilman Todellista Hulluutta (S.I.T.H), 
oli yhä olemassa. 

Aikamoisten seikkailujen jälkeen 
Luke löysi itsensä 
oppimasta adverbien saloja 
arvostetun opettajan hoivissa. 

Samaan aikaan 
komea yksikön kolmas persoona Solo 
jäädytettiin ikiajoiksi,
niin luultiin. 

Paha Että Hutt 
nauroi rehvakkaasti 
pilkkujensa seurassa, 
piti bakkanaaleja epäilyttäviä 
ympärillä jäätyneen Solon. 

Muutaman droidin, 
Sepeteuksen ja Arton, 
näennäisen uhraamisen jälkeen 
paikalle ilmestyi Luke. 

Tuo adverbi 
melkein kokonaan oppinut, 
mustassa asussaan,
vaati vapautusta yksikön kolmannen persoonan, 
kuten myös Passiivi Leian 
ja erään karvaisen yksilön. 

Että nauroi vain, 
yritti adverbin syöttää lemmikilleen 
Rektiolle sekä Suffiksille, 
onnistumatta kuitenkaan. 

Oli adverbi palannut kunniakkaasti, 
onnistunut pelastamaan ystävänsä, 
vaikkakin ehkä hieman tuurilla.  

(kirj. huom. Olen aika piuuuu yhtäkkiä hyökänneiden allergioiden ansiosta)

Luentorunoilua, juuri kun luulitte sen loppuneen

Keskiviikkoiltapäivän luento on jostakin syystä tuotteliasta aikaa. Läksypaperin reunaan ja taakse syntyi hienojen piirustusten lisäksi myös kaksi runoa.

Adverbin paluu

Se on tullut takaisin
vihaisesti
katkerasti
ja haluaa kostaa
lopulta
viimeinkin
näille opiskelijoille, jotka
törkeästi
laiskasti
valittivat kyllästyneensä siihen.

Se tunkeutuu heidän mieliinsä
sisään
jo tänään.

He joutuvat kärsimään
aina
ikuisesti.

Negatiivinen kalpeus

Onko se sama asia
kuin positiivinen punaisuus?
Ja liittyykö asiaan
jotenkin se,
että punahiuksiset
ovat usein
iholtaan kalpeita?

Luentorunoilua, pitkästä aikaa

Terminologiassa oli tänään aiheena sanastotyön vaiheet. Siitä syntyi kaunis runo.

Kutsumus - Näin laaditaan sanasto

Se on valintakysymys
ei voi elää kahdessa maailmassa
siitä tulisi sillisalaattia.
Ette voi sanella sääntöjä
kenelläkään teistä tuskin on siihen valtuutta.
Täytyy tyytyä vähempään
vain kuvailla
vaikka harvoin mikään on aivan puhdasta
on suvaittava sitäkin, mistä ei pidä.

Ja muistakaa:
sanoillanne on painoa
valinnoillanne on väliä
muiden silmissä olette viisaita
muutatte maailmaa.
Joudutte taistelemaan
edessänne on suuri työ
se voi tulla shokkina.
Se vie voimia
työ on uuvuttavaa
mutta se innostaa.

Lyhyt tekele

Eilinen

Häntä syrjitään,
häntä leikataan,
hups vaan!

Nyt on nätti hauva,
typistetty.

____________________________

(Eilisen luennon "häntä syrjitään"-esimerkki poiki tällaisen kummallisen.)

Prokrastinointia NaPon parissa

Olisi noin tuhat hommaa, jotka pitäisi tehdä. Ties kuinka monta tekstiä kirjotettavana. Huonekin pitäisi siivota ja pestä pari koneellista pyykkiä. Kirjoitan paljon mieluummin runoja! 

Jälleen inspiroiduin luennolla, tällä kertaa tuli vinkki kivasta aiheesta. Eli mummoista. Ja uusista asioista.

Mummojen kauhu

"Kohta se tulla römähtää,

kaiken sekoittaa jälleen kerran."

Pienehkö pahvilaatikko lattialle tömähtää,

painaakohan se edes puolen kilon verran. 

Sormet permanenttikiharaan työntää, 

silmissään ahdistus ja huoli. 

Tekohampaiden välistä on pakko myöntää: 

"Onnekas oli Teppo kun kuoli,

ei tarvitse jälleen uutta asiaa opetella,

ei aivan liian pientä pränttiä lukea."

Pitänee ristikoiden ratkominen lopetella, 

johan tässä puuhassa tarvitsee nuorempikin tukea.  

Kaikista näistä kaavioista meinaa humaltua, 

ei ota selvää tuosta kasasta johtoja. 

Ei kestä selkä enää kumartua, 

pitää pyytää lääkäriltä lisää rohtoja. 

Kyllä tätä pakertaessa iskee hysteeri, 

tekee vahingossa muutaman väärän säädön.

Kaukosäädinkin on täysi mysteeri.

Tämä rakkine saa kyllä täältä nyt häädön. 

Siis digiboksi.

Luentorunoilua, yllättäen

Yhdistetään kontrastiivisten opintojen luento ja läksynä olleet käännöslauseet, sekä hieman väsymystä. Saadaan kaksi runoa. Toinen on jopa ulkomaankielinen. Epäilen, että ne kertovat loman tarpeesta.

Siniset sunnuntait

Ulkona sataa,
mutta minä menen harvoin ulos
joten se ei haittaa.
Parempi asettua pienen pyöreän puisen pöydän ääreen
juomaan teetä
ja lukemaan sanomalehteä.

Presidentinvaalitapaa halutaan muuttaa,
öljylautta on jo ajautunut Suomen vesille,
tupakoitsijoiden oikeudesta polttaa julkisilla paikoilla
keskustellaan
taas.
Ja mitä opiskelijoiden hyväksi
aiotaan tehdä?
Täälläkin vielä paikka paikoin
uskotaan horoskooppeihin.

Mutta en jaksa välittää,
on tärkeämpää tarkistaa,
onko kaapissa vielä keksejä.

Who to Blame?

The rain
in Spain
stays mainly
in the plain.

It's a shame
I went camping
and waited for sunshine in vain.
What a pain.

Kauhee hedari

Jäänsärky

"Poliittisen puhetavan parodiointia,"
seisoo siinä
merkittynä musteella monisteelle.

Tuijotan tekstiä
tajuamatta tuon taivaallista.

Päässäni paukkuu pakkanen:
jäätynyt järki,
luminen luovuus,
kyvyt kohmeessa.

Aivoni ammottavissa avannoissa
väreilee viileää vettä.

Silmissä sumenee.

________________________

(Tämäkin runo syntyi luennolla tahattoman alliteratiivisen muistiinpanon innoittamana, mutta mulla ei ollut kauhean kivaa eikä ole ollut kivaa koko loppupäivänäkään. Multa taitaa tän viikon aikana tulla aika angstisen stressaantunutta runosatoa.)

Tiistai on toivoa täynnä

Kuten Pupulainen asian kertoikin, oli tosiaan iltapäiväluento. En tiedä mikä niissä oikein on, mutta aina siellä alkaa nukuttaa. Yleensä sitä päätyy piirtelemään mustekaloja tai kissoja tai tikku-ukkoja, mutta tänään viihdytin itseäni runoilemalla. Ja kyllä, istuttiin Pupulaisen kanssa siellä vierekkäin ja kirjotettiin runoja. Ihan normaalia puuhaa!

Tämänpäiväinen tekele on aika plaah, koska plaah oli tunnelmakin ja plaah on fiiliskin. Pommiin nukkuminen ei ole koskaan hyvä asia.

Hajanainen kenttä

Keskittyminen ei onnistu. 

Sitä tuppaa nojautumaan

mahdollisimman eteen. 

Ihan kuin luennoitsijan läheisyys vaikuttaisi. 

Tyhjyyteen tuijottaminen tuntuu

luontevimmalta puuhalta. 

Välillä pyörittelee sormusta sormessa. 

Hauskimmatkaan esimerkit eivät herätä.  

Koomainen katse vajoaa lattiaan, 

luennoitsijan puhevauhti kiihtyy. 

Lähtemisen ketjureaktio käynnistyy, 

opiskelijat alkavat sulkea penaaleja. 

Vihkon sulkemisesta kuuluva tömähdys on vaimea. 

Kynät ja paperit ujututetaan laukkuihin, 

kädet sujahtavat takin hihoihin. 

Kohta koittaa vapaus!

Lisää luentorunoilua

Istuimme Hertan kanssa tänään iltapäiväluennolla, ja minulla oli, kuten usein massaluennoilla, pienoisia vaikeuksia keskittyä. Kurssin opettaja on kyllä ihan kiva, mutta aihe oli vähän puuduttava.

Tiistai-iltapäivän luentomuistiinpanot

Raukeita ajatuksia
kynät rapisevat hiljaa
luennoitsijan ääni kuuluu kaukaa.
Joku niistää.

Liikenne humisee ulkona
ja hento tuulenvire käy läpi salin.
Miksi tämä ilmastointi
on päällä talvellakin?

Silmät painuvat kiinni
ja pää löytää pöydän.
Se on kova.
Kunpa olisin tuonut tyynyn.

Aivot täyttyvät
hötöllä ja hyytelöllä
ehkä seassa on jotain hyödyllistä
tuskin.

Mutta aina voi toivoa
että myöhemmin ymmärtää
mitä muistiinpanojen tikku-ukot
haluavat kertoa tästä päivästä.

Luentorunoilua

Luennolla tänään puhuttiin idiomaattisesta suomentamisesta, ja opettaja piirsi taululle hienon kuvan siitä, miten mennän syvärakenteisiin ja kääntäjän päähän syttyy lamppu. Tämä ja muut luennolla käsitellyt asiat kehittyivät runoksi.

Kuinka suomentaa idiomaattisesti

Sytytä mieleesi lamppu,
sukella syvärakenteeseen.
Älä juokse suu vaahdossa -
hamstraa ajatuksia
kaikessa rauhassa
pahan päivän varalle.
Jos pula iskee
eikä polttoainetta riitä
olet valmis.

Unohda vertikaalinen hierarkkisuus.
Levittäydy,
haaraudu kuin vesijohtoverkosto.
Päästä ajatukset karkailemaan
pitkin putkia ja mutkia.

Kysy neuvoa.
Kirjoita kuin enkeli
kaunista kieltä
unohtamatta merkityksiä ja sisältöä.
Hio sanoja
kunnes ne ovat sileitä ja pehmeitä
tai teräviä ja piikikkäitä
ja sopivat yhteen
sopusointuisesti.