Viimeinen pinnistys

27.4.2017

Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.

Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.

Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,

mutta sänkyä ja yötä se karttaa.

28.4.2017

Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.

Et lyö,
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.

Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.

Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.







29.4.2017

Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.

Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.

30.4.2017

Vielä viimeinen vappuhaiku.

ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu

Monta runoa laiskalta päivittäjältä

Olen runoillut ihan kiltisti, mutta olen ollut liian kiireinen/saamaton laittamaan runoja tänne. Nyt korjataan asia!

15.4.
Jonain yönä päähän putkahti nimi "Iivari, iloinen iilimato". Olisin halunnut käyttää runossa vain i-kirjaimella alkavia sanoja, mutta en ehtinyt hioa runoa ihan tarpeeksi, joten muitakin (kuitenkin aina i:n sisältäviä) sanoja pääsi mukaan.

Iivari, iloinen iilimato
Ilmari itikka ikävissään
itseksensä itki.
Iivari, iloinen iilimato
itkua ihmetteli.
Ilmari inisi:
"Ihastukseni Iines itikan
ilkeä ipana nitisti.
Iines ipanaa pisti,
ipana Iineksen listi."
Iivari kiivastui:
"Ipanalle itku ilkeästä ilosta!"
Iivari ipanan iholle hiipi,
kiinni kipakasti itsensä kiinnitti.
Ipana irvisti:
"Inha iilimato!"
Iivaria irrotti,
irronut ei itsepäinen iilimato.
Ipana isäänsä hätiin itki.
Isä iso:
"Iilimadon litistän!"
Iivari kiireesti irrotti,
liukkaasti piiloon livisti.
Illalla Ilmasri itikka
Iivaria kiitti.
Inisi:
"Iinestä ikuisesti ikävöin,
silti viimein itku riitti.
Inha ipana itikoille
tuskin ilkeilee ikinä lisää."

16.4.
Olin tuskastuttavan aikaansaamaton. Se näkyy myös runosta.

uusi päivä taas
voisi tehdä kaikkea
äh, antaa olla

17.4.
Tämä runo on oikeasti kirjoitettu vähän yli puolenyön seuraavana päivänä. Häpeän.

Aamulla tentti.
Oho, miksen lukenut?
Illalla appro!

18.4.
Pieni peruna tuli mieleen samassa yhteydessä kuin Iivari, mutta kirjoitin siitä runon vasta myöhemmin.

Onnellinen peruna
Olen pieni peruna,
mullan alla asun.
Sadevesi, lannoitteet
täyttää potun masun.
Kanssa muiden perunoiden
mukava on olo.
Jokaisella mullan alla
oma pieni kolo.

19.4.
Asuntoni on remontoitu ja pääsin tänään näkemään sen ensimmäistä kertaa uudessa kuosissaan.

Remontti
Uusi hieno lattia,
uudet hienot kaapit,
uusi hieno ilmanvaihto,
uudet hienot laatat,
uusi hieno liesikupu,
uudet hienot valot,
uusi hieno vessanpytty,
uudet hienot tasot,

mutta edelleen helvetin kylmä.

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.

Synkkä ja murheinen runo

Juttelin tänään luennolla parin muun opiskelijan kanssa siitä, millaisia oikeiden runojen pitää olla. Keskustelu inspiroi seuraavan tuotoksen:

Niin vettyneitä haaveet
Sadepisarat valuvat hiljaa,
kylmä vesi ikkunoita nuolee.
Julma tuuli kaataa pellon viljaa.
Tuulenpuuska, pieni lintu kuolee.

Synkeä on aamunkoite usvainen,
tuo taivaalta taas vettä kylmivää.
Päättyä sais elämä tää tuskainen.
On syksy nyt ja sydämessä jää.