Loppukuun loruilut

Olen taas päivittänyt runoja tänne tosi laiskasti, mutta tässä nyt viimeiset. Jee vappu!

24.4.
Tämä haiku on oikeasti kirjoitettu vasta seuraavana päivänä, koska unohdin. Se kertoo vyökokeen aiheuttamasta pelosta.

ylihuomenna
paniikki iskee jo nyt
iik iik apua

25.4.
Hertta tietää, mistä tässä on kyse.

OPT
Yksi ainoa kyynel
poskelle silmästä valuu.
Länkisäärinen enkeli
pyyhkiä pois sen haluu.

26.4.
Olin illan ulkona kylmässä.

varpaat hyytyneet
junan lämmössä hieman
kipristelevät

27.4.
Tämäkin runo on kirjoitettu oikeasti vasta seuraavana päivänä. Se kertoo vyökokeen jälkeisistä tunnelmista.

Onnistuminen
En oksentanut nurkkaan,
en kompastunut miekkaan,
en unohtanut tekniikkaa,
eivät tavoitteet valuneet  hiekkaan.

28.4.
Pieniä lapsia. Sellaisia ne ovat.

lapsoset ovat
pieniä apinoita
mutta söpöjä

29.4.
Yhdeksänvuotias pikkusiskoni kertoi oppineensa hallitsemaan maanantaita. Se inspiroi maanantaisen anagrammirunon.

Maanantaina
Antin naamaa
vääntää väsymys,
mäntä syvä väsyä
kasvoihin hankaa.
Ankka-aivonsa, hih.

30.4.
Istuin junassa matkalla kotiin vappua viettämästä ja tajusin, että tässä oli viimein tilaisuus toteuttaa serkkuni viimeinen haaste: kamalassa metelissä runo hiljaisuudesta. En nyt tiedä, vastaako lopputulos odotuksia, mutta yritin tavoittaa jotain hiljaisuutta tähän kuitenkin. Ystävällinen (tuntematon ja humalainen) vierustoveri auttoi antamalla hyviä elämänohjeita, jotka itse asiassa inspiroivat runoa jonkin verran.

Kotimatka
Junassa vappuna
musiikkia, joku laulaa päälle,
lapsi hakkaa ilmapalloa ja kiljahtaa.
Vierustoverin neuvoja oman tien löytämisestä:
ihminen tavoittelee aina kokonaista täydellisyyttä.

Jossain yläpuolella
karanneet vappupallot kohoavat kohti pimenevää taivasta.
Matkalla asemalta yksinäinen rusakko
loikkii tyhjän tien yli.

Pulassa yliopistolla

Yritin päästä luennon jälkeen syömään Metsätalon Unicafehen. Ikävä kyllä Metsiksen A-siipi on mystinen paikka, josta on välillä hirveän vaikeaa päästä minnekään - varsinkin jos ovet eivät aukea ja hissi kulkee vain ylöspäin. Kun lopulta monen mutkan kautta pääsin sieltä pois, seikkailusta oli pakko kirjoittaa runo. Samalla käytin tilaisuutta hyväkseni ja toteutin yhden haasteen Hertan antamalta listalta: "Runo käyttäen indikatiivin toisen yksikön yleistävää persoonaa".

Sä harhailet Metsätalolla
Sulla on ruotsin luento A-siivessä,
kun lähdet pois sä aiot käydä syömässä,
mutta kun tartut ovenkahvaan käytävän päässä,
huomaat, ettei ovi aukea - oot jumissa tässä.

No ei se mitään, sä mietit, pääset hissilläkin,
mutta ilmeisesti joku on rikkonut hissinkin.
Painat K:ta, mutta hissi menee kuutoskerrokseen,
siellä sitten ihmettelet: "Mitäs mä nyt teen?"

Sä kuljet käytävässä kunnes pääset portaisiin,
toivot, että sieltä pääset muihin kerroksiin.
Kolmoskerroksessa A-siivestä pitäis päästä pois,
mutta sielläkin on ovi kiinni, aueta ei vois.

Sulle alkaa tulla paniikki mut jatkat alaspäin,
meet ihan pohjakerrokseen, mut näätkin eessäpäin
sen tasan saman paikan josta lähdit liikkeelle,
ja käännyt, juokset portaat ylös ulko-ovelle.

Ulkokautta talon kierrät aulan oville
ja sieltä pääset Unicafen ruokatiskeille,
mutta sitten kun sä syötyäsi tahdot sieltä pois,
toivot ettei kaikki ovet silloin kiinni ois.