Matkapäiväkirja

Lomailin pääsiäisenä Belgiassa. Tässä matkamuistorunoja.

12.4.2017

Menomatka.

lento ja juna
perillä, kaikki hyvin
onko wifiä?

13.4.2017

Brysselin paras nähtävyys oli Mini-Eurooppa.

pikku-Eurooppa
Pisa, Lontoo, Pariisi
Olavinlinna

14.4.2017

Belgiassa oli toki pakko maistella suklaata.

Herkkusista hienohinta,
makehista maistuvinta,
sitä suussasulavinta
suklahista suloisinta!


15.4.2017

Kasvitieteellisen puutarhan etsintää.

kävelyn jälkeen
paraatin nähtyäni
puutarha löytyi

16.4.2017

Villieläinpuistossa oli suloinen ahmapariskunta poikasineen.

Ketterästi kiivin,
hiirenhiljaa hiivin.
Lumen läpi laukkaan,
poronhaaskaa haukkaan.

Litteä on pääni,
harvoin pääsee ääni.
Karvainen on tassu
ja kyltymätön massu.

17.4.2017

Samassa puistossa oli myös ihan oikeita villihevosia.

Vieläkö on villihevosia,
vieläkö jossain przewalskit laukkaa ja hirnuu, przewalskinhevonen,
pelastaa eläinten kantoja tarhaus voi,
vieläkö kavioin jytinä arolla soi?

Loppukuun loruilut

Olen taas päivittänyt runoja tänne tosi laiskasti, mutta tässä nyt viimeiset. Jee vappu!

24.4.
Tämä haiku on oikeasti kirjoitettu vasta seuraavana päivänä, koska unohdin. Se kertoo vyökokeen aiheuttamasta pelosta.

ylihuomenna
paniikki iskee jo nyt
iik iik apua

25.4.
Hertta tietää, mistä tässä on kyse.

OPT
Yksi ainoa kyynel
poskelle silmästä valuu.
Länkisäärinen enkeli
pyyhkiä pois sen haluu.

26.4.
Olin illan ulkona kylmässä.

varpaat hyytyneet
junan lämmössä hieman
kipristelevät

27.4.
Tämäkin runo on kirjoitettu oikeasti vasta seuraavana päivänä. Se kertoo vyökokeen jälkeisistä tunnelmista.

Onnistuminen
En oksentanut nurkkaan,
en kompastunut miekkaan,
en unohtanut tekniikkaa,
eivät tavoitteet valuneet  hiekkaan.

28.4.
Pieniä lapsia. Sellaisia ne ovat.

lapsoset ovat
pieniä apinoita
mutta söpöjä

29.4.
Yhdeksänvuotias pikkusiskoni kertoi oppineensa hallitsemaan maanantaita. Se inspiroi maanantaisen anagrammirunon.

Maanantaina
Antin naamaa
vääntää väsymys,
mäntä syvä väsyä
kasvoihin hankaa.
Ankka-aivonsa, hih.

30.4.
Istuin junassa matkalla kotiin vappua viettämästä ja tajusin, että tässä oli viimein tilaisuus toteuttaa serkkuni viimeinen haaste: kamalassa metelissä runo hiljaisuudesta. En nyt tiedä, vastaako lopputulos odotuksia, mutta yritin tavoittaa jotain hiljaisuutta tähän kuitenkin. Ystävällinen (tuntematon ja humalainen) vierustoveri auttoi antamalla hyviä elämänohjeita, jotka itse asiassa inspiroivat runoa jonkin verran.

Kotimatka
Junassa vappuna
musiikkia, joku laulaa päälle,
lapsi hakkaa ilmapalloa ja kiljahtaa.
Vierustoverin neuvoja oman tien löytämisestä:
ihminen tavoittelee aina kokonaista täydellisyyttä.

Jossain yläpuolella
karanneet vappupallot kohoavat kohti pimenevää taivasta.
Matkalla asemalta yksinäinen rusakko
loikkii tyhjän tien yli.

Junat ovat kivoja

Asun junaradan vieressä. Pimeässä on kivaa katsella, kuinka junat kiitävät ohi. Ääntäkin kuuluu.

Junia pimeässä
Ensin matala humina korviin kantautuu,
pian korkeampi suhina sen kanssa liittoutuu.
Kimeä kolina alla ujeltaa
ja lopuksi vielä hiukan raide vingahtaa
kun juna pimeässä talon ohi singahtaa.

Puiden välistä jo kaukaa junan valo väikkyy,
sen kirkkaan loisteen edestä pimeä pois säikkyy.
Ikkunoista kalpeampi valo kajastaa.
Huoneessani kirjahylly vähän natisee
kun juna illan pimetessä ohi pyyhkäisee.

Junarunoilua, jee!

Kuulin hämmentävän keskustelunpätkän junassa. Pitihän siitä kirjoittaa.

Ystävyyttä lähijunassa
Kaksi herraa etenee junan keskikäytävää.
Pienempi viinalta tuoksahtaa ja edellä vipeltää,
perässä tulee partaveikko, jota jo kyllästyttää.
"Hei istuisit nyt jo jonnekin, mun jalkoja väsyttää",
huikkaa parrakas hetkeksi pysähtyen, sitten eteenpäin taas tömistää.
Lopulta kaksikko istumaan jää,
ja lepo partamiehenkin lepyttää.
"Mä arvostan sua ihmisenä, en kusipäänä", hän ylistää.
Pienempi nauraa: "Enkö mä olekaan kusipää?"
"Et sä ehtisi", vastaa vain partamies tää.

Kolmen päivän runot

No niin, pääsin vihdoinkin langoille. Päivittelenpä siis tänne uudet luomukset, pari haikua ja joku ihme, pienillä selityksillä. 

Torstai 21. huhtikuuta
Istuin junassa. Luin kirjan. Se oli ihana&ihanaa!

lukemiseni
kirjaan rakastuminen
ero itkettää

Perjantai 22. huhtikuuta
Niin tosiaan, olen allergikko. Kevät on samaan aikaan ihan mahtava, mutta kuitenkin aika pyllystä. 


miten kaunista
en saa henkeä enää
missä ne lääkkeet


Lauantai 23. huhtikuuta
Katselin tuossa Doctor Whon uusimman jakson. Nam. 

Se loppuu oohon


Avaruus, tuo tumma yläkerran naapurimme.
Mitä lie kätkee pimeyteen ympärillämme.
Yksinkö olemme, omassa seurassamme?


Ripottelee niskaamme sateita, säteitä.
On kuulemma ääretön ja laajentuva. 
Rajaton, päättymätön, ihan mitä kaikkea. 
Yritä siinä sitä sitten ymmärtää. 


Rohkenen epäillä, että kukaan ymmärtää.
Itse tiedän, etten koskaan täysin tajua. 
Voin kuitenkin jatkaa pohtimista, ihanaa. 
Edelleen aiheuttaa akuutteja niskakramppeja. 
Roikuttaa päätä ikkunasta itsesuojeluvaistottomasti. 


Wau, on se vaan aika hieno.
Hetkinen, oliko tuo lentokone vai tyyppi 40? 
Olen edelleen vaikuttunut.

Herttakin ehtii vielä!

Tästä ensimmäisestä virallisesta napo-runosta on kenties havaittavissa tämän päivän puuhani. 

16:12 Kajaaniin/Joensuuhun

"Tarkistamme kaikkien matkaliput,

kiitos!"

konnari kajauttaa komeasti.

Nostan katseeni kirjasta,

vihdoinkin.

Kaksistaan kuorsanneet heräävät hätkähtäen. 

"Meneehän tämä vaunu Parikkalaan,

meneehän?"

Jännä juna, jaetaan kahtia Kouvolassa. 

Kymmenen päätä kääntyy kuuntelemaan, 

kiinnostaa.

Lähden Lappeenrannassa, kuitenkin kuuntelen. 

Kiharatukkainen nuorimies,

adonis: 

"Sieltä sitten Savonlinnaan? Osaavatko odottaa?"

Konnari huomaa yleisönsä, 

köhäisee. 

Veistelee vitsin: "Viereiseltä viedään."