Melkein en jaksanut tänään kirjoittaa runoa. Suomen sanajärjestyskin tuottaa nyt vähän ongelmia. Hullu päivä, vaikka ihan kiva. Vaikka olenkin ihan älyttömän väsynyt. Yritin piristää itseäni muistelemalla päivän hyviä puolia. Sen kunniaksi siis:
Päiväkirjaruno
Rakas päiväkirja, anteeksi että lojut jossain komeron nurkassa.
En sinua juuri availe, paitsi kun tärisen yksin kuumehorkassa.
Nostalgiaa etsiskelen,
mitään uutta lisää en.
Tänään kuitenkin oli sellainen ihan jees päivä.
Vaikkakin päivän alussa, heti aamulla, aivoissa vaani huolen häivä.
Sumu ihan hieman hälveni, koomatessa kolmosen nojatuolissa.
Hämmentymiset ja hajoilut olivat ihan hupaisia, jopa etenkin koomassa.
Ihan rentouttavaa oli katsella Pupua, joka sai kannustusta possulta.
Ja sateessa kävellessä tuntui ihan Peppi Pitkätossulta.
