Näin tänään kotipaikkakunnalla kavereita ja karvakavereita.
Viime yönä (omistettu Annelille)
Heräsin, uneni muistaen.
Unessani kokkina luistaen.
Gulassini teki väkivaltaa kattilalle.
Onnekseni se kaatui lattialle.
Olin siitä iloinen.
Namia ei voinut olla soppa moinen.
Itseni tunsin ruoanlaittajana.
Hämärässäkään ei menisi alkupalana.
Annoin periksi unessanikin.
Nuoskaisen lopun ikkunasta nakkasin.
Aamulla hymyssä suin sängyllä makasin.
Koskaan en kokkaa reseptistä.
Oli se sitten kirjasta, Pirkasta, ties mistä.
Ikinä en tee ruokaa ohjeesta.
Ruokaa tehdään sydämestä.
Auts, nyt vetää suonta pohkeesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti