Kuten Pupulainen asian kertoikin, oli tosiaan iltapäiväluento. En tiedä mikä niissä oikein on, mutta aina siellä alkaa nukuttaa. Yleensä sitä päätyy piirtelemään mustekaloja tai kissoja tai tikku-ukkoja, mutta tänään viihdytin itseäni runoilemalla. Ja kyllä, istuttiin Pupulaisen kanssa siellä vierekkäin ja kirjotettiin runoja. Ihan normaalia puuhaa!
Tämänpäiväinen tekele on aika plaah, koska plaah oli tunnelmakin ja plaah on fiiliskin. Pommiin nukkuminen ei ole koskaan hyvä asia.
Hajanainen kenttä
Keskittyminen ei onnistu.
Sitä tuppaa nojautumaan
mahdollisimman eteen.
Ihan kuin luennoitsijan läheisyys vaikuttaisi.
Tyhjyyteen tuijottaminen tuntuu
luontevimmalta puuhalta.
Välillä pyörittelee sormusta sormessa.
Hauskimmatkaan esimerkit eivät herätä.
Koomainen katse vajoaa lattiaan,
luennoitsijan puhevauhti kiihtyy.
Lähtemisen ketjureaktio käynnistyy,
opiskelijat alkavat sulkea penaaleja.
Vihkon sulkemisesta kuuluva tömähdys on vaimea.
Kynät ja paperit ujututetaan laukkuihin,
kädet sujahtavat takin hihoihin.
Kohta koittaa vapaus!
1 kommentti:
...ja näistä runoista sainkin kaiken tarvitsemani tiedon tuosta missaamastani luennosta. Ilmeisesti en jäänyt paitsi mistään olennaisesta.
Lähetä kommentti