Kävin tosiaan treeneissä. Siellä rakas, hankala hakamani päätti jälleen kerran asettaa treenaamiselleni kapuloita rattaisiin sotkeutumalla jalkoihin niin, että pyllähdin erittäin tyylikkäästi opettajan eteen takapuolelleni, kun olisi ollut tarkoitus hyökätä reippaasti. Mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus: sain aiheen paljon aiempaa tekelettäni parempaan runoon.
Hakama, vaatteista vaikein
Treenikassiin sut hellästi pakkaan,
muut vaatteet aina vain jotenkin nakkaan.
Ennen treenejä nauhasi sidon,
huolella kiristän, tarkistan pidon.
Treenien jälkeen sut kauniisti viikkaan -
vaikutuksen teet joka iikkaan!
Kun pesusta tulet, sut narulle laitan
ja kuivana uudelleen muotoosi taitan.
Miksi siis, hakamain, vihaat mua?
Koskaan en kaltoin kohtele sua!
Vyön alta varkain valahdat pois,
ikään kuin siellä et kunnolla ois,
äkkiä oletkin jalkani alla
ja kaadun, kompuroin lattialla.
Hakama rakas, kerro mikä mättää,
muuten mun täytyy sut kaappiin jättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti