Huh huh, hieman väsyttää. Kyllä se tästä. Koska aivoni ovat melkolailla nollatilassa, turvauduin tuttuun ja turvalliseen alliteraatioon. Ja tämäkin on Pupulaisen haastelistalta, sain pelkän otsikon tällä kertaa.
Tämä ainainen narina
Ees taas, taas ees taas.
Aina vaan.
Nitisen, natisen.
Kähmäiset kädet,
pahkuraiset polvet,
kolhivat kyynärpäät,
ja joskus jopa jalkateräkin.
Päivittäin avattavana,
tönittävänä, tuupittavana.
Paras mahdollinen päivä:
nestemäisen kullan päivä.
Kauhein mahdollinen päivä:
tuulettamispäivän ristiveto.
Olen jatkuvasti käytössä,
älä siis minua paisko.
Tai väännä kahvaani hajalle.
En kestä kaikkea,
olen pelkkä ovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti