Prokrastinointia NaPon parissa

Olisi noin tuhat hommaa, jotka pitäisi tehdä. Ties kuinka monta tekstiä kirjotettavana. Huonekin pitäisi siivota ja pestä pari koneellista pyykkiä. Kirjoitan paljon mieluummin runoja! 

Jälleen inspiroiduin luennolla, tällä kertaa tuli vinkki kivasta aiheesta. Eli mummoista. Ja uusista asioista.

Mummojen kauhu

"Kohta se tulla römähtää,

kaiken sekoittaa jälleen kerran."

Pienehkö pahvilaatikko lattialle tömähtää,

painaakohan se edes puolen kilon verran. 

Sormet permanenttikiharaan työntää, 

silmissään ahdistus ja huoli. 

Tekohampaiden välistä on pakko myöntää: 

"Onnekas oli Teppo kun kuoli,

ei tarvitse jälleen uutta asiaa opetella,

ei aivan liian pientä pränttiä lukea."

Pitänee ristikoiden ratkominen lopetella, 

johan tässä puuhassa tarvitsee nuorempikin tukea.  

Kaikista näistä kaavioista meinaa humaltua, 

ei ota selvää tuosta kasasta johtoja. 

Ei kestä selkä enää kumartua, 

pitää pyytää lääkäriltä lisää rohtoja. 

Kyllä tätä pakertaessa iskee hysteeri, 

tekee vahingossa muutaman väärän säädön.

Kaukosäädinkin on täysi mysteeri.

Tämä rakkine saa kyllä täältä nyt häädön. 

Siis digiboksi.