Lisää Kyöstiä

Kyösti on uusi suosikki-ihmiseni. Tämän päivän runossa kuulemme lisää Kyöstin ja Ykän ystävyydestä.

Kyöstin ystävä
Kyöstin hyvä ystävä,
Ykä nimeltään,
kylään ryykäs Kyöstille
syömään, ryyppäämään.

Siellä äijät örisi,
öölit läikkyen,
mässytteli pihvejä
silmät väikkyen.

Ykä tykkää Kyöstistä,
Kyösti Ykästä.
Ystävyyttä enempää
ei kellään lykästä!

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.

Junarunoilua, jee!

Kuulin hämmentävän keskustelunpätkän junassa. Pitihän siitä kirjoittaa.

Ystävyyttä lähijunassa
Kaksi herraa etenee junan keskikäytävää.
Pienempi viinalta tuoksahtaa ja edellä vipeltää,
perässä tulee partaveikko, jota jo kyllästyttää.
"Hei istuisit nyt jo jonnekin, mun jalkoja väsyttää",
huikkaa parrakas hetkeksi pysähtyen, sitten eteenpäin taas tömistää.
Lopulta kaksikko istumaan jää,
ja lepo partamiehenkin lepyttää.
"Mä arvostan sua ihmisenä, en kusipäänä", hän ylistää.
Pienempi nauraa: "Enkö mä olekaan kusipää?"
"Et sä ehtisi", vastaa vain partamies tää.

Toisen päivän tunnelmointia

Script Frenzyni on hitusen aikataulusta edellä: kahdeksan sivua ja neljä kuollutta henkilöä. Muutenkin päiväni on ollut varsin miellyttävä. Siksi tunnelmaan sopii hyvin tämä herkkää ja idyllistä ystävyyttä kuvaava runo.

Ainoalle ystävälleni

Jääkaapissani on juusto.
Se on pieni ja homeinen.
Sen alkuperää tiedä en,
mutta sen kanssa kaksin elelen.

Juustolleni öisin juttelen
ja kerron sille, mitä ajattelen.
Se lohduttaa minua, kun itkeskelen.
Juustoni, olet minulle kullan arvoinen.

En syö sinua koskaan, tiedäthän sen?