Runo, jossa on aika vähän järkeä

Ei oikein ollut ideoita tänään. Tuijotin ulos ikkunasta ja näin korkean piipun nokassa välkkyvät valot. Ne näyttivät räntäsateessa vähän silmiltä.

Valot varoittavat lentokoneita
Punaiset silmäsi loistavat
läpi synkän, pimeän yön.
Tuulesta, tuiskusta välittämättä
teet suuren ja tärkeän työn.
Mutta miksi räpyttelet koko ajan?

Epäkypsää hymyilyä

Tänään latasin puhelimeeni pikaviestiohjelman ja sitten keskustelimme hyvin järkevästi ja kypsästi kaverini kanssa. Löysimme hienon valikoiman hymiöitä. Meillä on huonoa huumoria vaikka muille jakaa.

Tässä välissä mainittakoon, että olen lukenut parina viime päivänä Daniil Harmsia. Se ehkä selittää vähän. Luultavasti ei.

Joo, vähän on väsynyttä.

Matikkaruno

Ideat olivat vähissä, joten tartuin taas Hertan haastelistaan. Sieltä pisti silmään "runo numeroista ja/tai matematiikasta". Tämä on ehkä enemmänkin matikan keinoin toteutettu (epä)runo, mutta saa luvan kelvata.

Tehtävä 113b: Muodosta yhtälö aikaansaavuudelle ja selvitä sen avulla maksimaalinen läksyjentekotehokkuus.
v = väsymys
l = luovuus
p = prokrastinaatio
t = tehokkuus

Kun 0 < v < 3, l = -0,5v + 3

Kun 3 < v < 4, l = 3,5v - 9

Kun 4 < v, l = -3,5v + 19

p = kv, missä k on vakio
t korreloi l:n kanssa
tp = n, missä n on vakio

Päätellään, että ?

Luovuusloukku

V on vaaniva väsymys,
l on loistava luovuus,
p pahamaineinen prokrastinaatio,
t tiukka tehokkuus.

Kun aluksi alkaa väsyttää,
se aivojen luovuuttaa hyydyttää,
siis v:n kasvaessa l lässähtää.
Mutta sitten kun tarpeeksi väsyttää,
aivot villin vilinän käynnistää,
ja pää ajatuksista räjähtää:
v:n vielä kasvaessa myös l hypähtää.
Tämä vaikutus kuitenkin lyhkäinen on,
ja sen jälkeen on pää taas ajatukseton:
alkaa l:n käyrällä luisu loputon.

Lisäksi p on suoraan verrannollinen v:hen,
ja t korreloi l:n kanssa, mutta suhteutuu käänteisesti p:hen

joo, ei jaksa laskea, hukutan itseni teehen.

Eilistä runoutta

Kävi niin surkeasti eilen illalla, että nukahdin istahtaessani hetkeksi sängylle, ja jäi runo päivittämättä. Heräsin hämmentyneenä kahden maissa, sammutin valot ja jatkoin nukkumista.

Tässä nyt sitten eilinen runo. Inspiraationa toimi Pupulaisen haastelistalta löytynyt otsikko ja työstämäni hemodialyysihässäkkä-käännös.

Munuaisella on asiaa

"Apua", se vikisee sisälläsi.

Kyyristelee papuna ja huutaa.

"Samanlainen kuin isälläsi",

lääkärisi sanoo, eikä muuta.

Päivästä päivään sisuksiasi hakkaa,

yrittää saada edes joltain jotain huomiota.

Vaikka sen saa, silti paukkaa.

Turhaudut ja alat pohtia Viimeistä tuomiota.

Mitä sinä sille oikein voit?

Jos se haluaa hypätä ulos

Niin menkööt, puntaroit.

"Tässäkö tämä on, kaiken tulos?"

"Älä nyt viitsi", se tuhahtaa.

"Sinä sitä kuonaa minuun survot,"

"en minä", se suhahtaa.

"Nyt riittää tollaset urpot!"

Yhtäkkiä pistää kylkeen.

Kyyristyt linkkuun, ähkäisten.

Tippa verta lipuu sylkeen.

Munuainen hihittää vinkaisten.

"Lähden Bora-Boralle!"

"Eihän tälläistä kestä kukaan"

Se nostaa keräset rullalle

ja lähtee litomaan.

"Suodata itse omat sotkusi!"

Google Translate -runoilua

Kertailimme tänään pienellä porukalla erään kurssin tenttiin, ja valmistautumiseemme kuului järkevien virkkeiden muodostamista melko satunnaisesti valituista sanoista. Päätin, että näitä virkkeitä oli syytä hyödyntää, mutta koska ne olivat englanninkielisiä, ja koska Google Translatella on hauskaa leikkiä, käänsin ne ensin muutamaan kertaan koneellisesti eri kieliltä toisille (englanti-suomi-kiina-suomi-ruotsi-suomi-afrikaans-suomi-indonesia-suomi). Sitten valikoin syntyneistä virkkeistä kiinnostavia sanoja ja muutaman sanan pätkiä ja aloin järjestellä niistä jonkinlaista kokonaisuutta. Jonkin verran jouduin muuttamaan esim. sijamuotoja, ja joihinkin kohtiin lisäsin pari sanaa väliin. Tässä lopputulos, joka kertoo vaatimattomasti maailmantuskasta ja maalailee tulevaisuuden kauhukuvia.

Matelijat ovat mukana siksi, että niitä ei esiintynyt missään alkuperäisistä virkkeistämme, mutta niitä putkahti pariinkin kohtaan jossain käännösmaratonin varrella.

Sitten matelijat

Kun yliopisto osallistuu porausteollisuuteen
öljyn ja bensiinin kieli puhuu.
Opiskelijat, jotka nauttivat latinan kieliopin
kokevat öljylautan.

Luovu vain kahvinjuonnista.
Omenat ja appelsiinit ruokkivat.Read phonetically
Silti he pelkäävät,
ja tämä pelko estää syömästä ruokaa.
Voi olla allerginen kaikille muille vihanneksille,
ei saa pois nälkää,
niin että ei selviydy.

Sadepäivä on todellinen uhka,
mutta Internet on suurempi riski.
Se syö heidän huomionsa,
koska näkyvyys tuo ruudulle
piikkisian
puhuvan robotin
75-vuotiaan kissan
laskun
yksisarvisia
kärsiviä lapsia.
Ei voi poistaa kengurun kengurua.
Mitä kameli mahtaa ajatella murhasta?

Jos he saavat koulutusta siitä, miten käyttää tukea,
liikunta haastaa heidän kehonsa kuluttamaan mieltä.
Täytyy ajatella:
se tapahtuu maan päällä. Listen
Listen

Blääh-runo

Aikaansaamattoman päivän kunniaksi aikaansaamaton runo.

Nyt ei oikein sytytä

Päässäni on tyhjiö
se on kuin kultakalamalja
josta vesi on imetty pois
tai valunut
tai jotain
ajatukset haukkovat turhaan happea
kidukset ammollaan

Tämänkin päivn tuhlasin jotenkin
en tiedä minne se meni
no, ihan sama
Aika mennä treeneihin.

Etuajassa

Mitä? Kello ei ole edes kuutta ja olen jo päivittämässä tänne runoa? Tarkoittaa varmaankin sitä, että olen käyttänyt päiväni hyödyllisesti. Olette väärässä. Mutta ei siitä sen enempää. Muutaman musikaalin olen katsonut tässä viime päivinä. Niin. Ja haastelistalta löytyi "runo, jonka kaikki sanat alkavat eri kirjaimilla". Kaikkia aakkosia en tähän ruvennut änkemään (ähh, siinähän ois hyvä ä:llä alkava sana), koska olen laiska. En myöskään halunnut välttämättä kirjoittaa zorrosta. Tai x-menistä.

Fred vai Gene?

steppaa
hyppii
juoksee
laulaa
tanssii
pyörii
nauraa
ihastuttaa
roiskuttaa kuravettä
on aina yhtä upea

molemmat

Sunnuntain saldo

Pää on aika tyhjä tällä hetkellä. Siellä kaikuu kummasti. Joten tämän päivän luomukseni on haiku. Tai yrittää olla, sehän tiedetään, etten osaa tavuttaa suomea kunnolla. Ei se pituus, vaan se lyhyys.

ratikassani
ihana on tunnelma
tuttu kolina

Se riittää

Inspiraatio on vähän jossain, kun on aamusta iltaan jossain muualla. Onneksi on Pupulaisen kirjoittama runohaaste-lista, josta valitsin tälle kerralle dialogimuotoisen runon. Ja koska mun suomi ei oo tänään oikein ollut kunnossa, kielenä enkku. Kömpelö riimitys 4evah!!1 Ja se on vasemmassa reunassa ihan vaan anarkian takia.

The Chains of Responsibility

"Hello Miss, please Miss, 

would you please lend us this?"

"Well, yes, I guess, 

but you mustn't make a mess. 

That means no unravelled mittens, 

and especially no dead, slaughtered kittens. 

I don't want to hear any complaining, 

not about noise, mayhem or any staining. 

And do not cut down any trees, 

it'll make a sound even if no one sees."

"But Miss, that's so unfair, 

when Andrew had it he exterminated an antique chair!"

"Boys, those are my rules, 

they're to be followed when you borrow my tools."

"Fine, we'll do as you say, 

we'll return it almost right away."

"Just stand there and gaze in awe,

I sure as hell know what to do when borrowing someone a chain saw."

Runohkoko?

Myönnetään, myönnetään. Tämä on ehkä lähempänä pientä tarinaa kuin runoa. Mutta väitän sitä nyt runoksi joka tapauksessa, koska rakkaat sisarukseni kerran tarjosivat minulle kirjoittamisen aiheen. Ja ainakin tämä on pidempi kuin kaksi aiempaa runoani.

Aikuisen on niin helppo neuvoa

Tömps, tömps, tömps, tömps.

Nopeita lapsen askelia.

Taas.

Isosisko huokaa, ottaa kuulokkeet pois korvilta.

”No mitä?”

”Noku…”

Pikkusisko katsoo varpaitaan.

Sukkahousuissa on kukkakuvioita.

”Mä en haluais pikkuveljeä leikkiin mukaan.”

”Onks toi nyt kilttiä? Jättää toinen ulkopuolelle.”

Pikkusisko kiemurtelee, ei katso silmiin.

”Se aina pilaa kaiken. Mua rasittaa se.”

”Miltä susta tuntuis jos joku sanois susta noin?”

Uhmakas katse.

”Se olis mulle ihan sama.”

”Nyt sä et kyllä taida puhua ihan totta.”

”Puhunpas!”

Tuima ilme, leuka päättäväisesti pystyssä.

”Ja nyt mä näytän sen sulle menemällä pois kuuntelemasta.”

Tömps, tömps, tömps, tömps.

No olipas mustakin hyötyä.

Kohta ne juoksevat kumpikin tänne riitelemään.

Sitten saan taas olla erotuomarina.

Eivätkä ne kumminkaan kuuntele.

Isosisko laittaa kuulokkeet takaisin korville.

Olinko mä muka lapsena noin julma?

Ja noin itsepäinen?

No olin.

Oli niin epäreilua, kun piti olla reilu.

Eivät muut kuitenkaan olleet.

Ei itsekään olisi jaksanut.

Ovi käy.

Sieltä nyt ainakin jompikumpi lähti pihalle.

Hetkeä myöhemmin isosisko katsoo ulos ikkunasta.

Siellä ne leikkivät yhdessä, ihan tyytyväisen näköisinä kumpikin.

Ehkä se kuitenkin vähän kuunteli.

Ja jaksoi olla reilu.