Niin. Tosiaan nukuin sitten minipäikkärit. Kolmisen tuntia. Kuudesta yhdeksään. En osaa ehkä enää käyttää aakkosia ja ääkkösiä oikein. Että jotenkin kummasti sitä kapsahti tutuimpaan runoiluun. Ehkä jos oikein kovasti alliteroin, pystyn jättämään sen pois kaikista muista teksteistäni. Ja oikeastaanhan tuon otsikon pitäisi olla kahdeksastatoista kahteenkymmeneenyhteen, mutta. Jotain rajaa sentään.
kuudesta yhdeksään
päiväunilla pötköttely
rentouttaa rasittuneimmankin
surkeana seurauksena
valitettavasti valvomista
yöllä yksinään
hihittelee huoneessaan
uupuneena unetkin usein
pelkkää pumpulia
hämmentävän hämäriä
mielikuvia miellyttäviä
herääminen hätkähdyttää
kellonaika karkaa
mielestä maailmalle
sekaisin siinä sitä sitten
yrittää ymmärtää
kellonaikaa, kuukautta,
viikkoa, vuotta,
paikkaa paikantaa
aluksi ajattelee
voivansa vielä
levätä lauhkeana
aamuun asti
törmätä töksähtää totuuteen
ettei enää
uneen urvahda
valvotaan vaan
ehkä ehtii, ennättää
uneksia uudelleen
huomenna, heräten
aivan ajoissa
pirteään päivään
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gene Kelly. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gene Kelly. Näytä kaikki tekstit
torstai 14. huhtikuuta 2011
Mikä maa, mikä yhteisvaluutta
Tunnisteet:
alliteraatio,
Gene Kelly,
höttö,
nukkuminen,
päivän tapahtumat,
rakkausrunot,
runot,
unet
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Etuajassa
Mitä? Kello ei ole edes kuutta ja olen jo päivittämässä tänne runoa? Tarkoittaa varmaankin sitä, että olen käyttänyt päiväni hyödyllisesti. Olette väärässä. Mutta ei siitä sen enempää. Muutaman musikaalin olen katsonut tässä viime päivinä. Niin. Ja haastelistalta löytyi "runo, jonka kaikki sanat alkavat eri kirjaimilla". Kaikkia aakkosia en tähän ruvennut änkemään (ähh, siinähän ois hyvä ä:llä alkava sana), koska olen laiska. En myöskään halunnut välttämättä kirjoittaa zorrosta. Tai x-menistä.
Fred vai Gene?
steppaa
hyppii
juoksee
laulaa
tanssii
pyörii
nauraa
ihastuttaa
roiskuttaa kuravettä
on aina yhtä upea
molemmat
steppaa
hyppii
juoksee
laulaa
tanssii
pyörii
nauraa
ihastuttaa
roiskuttaa kuravettä
on aina yhtä upea
molemmat
Tunnisteet:
elokuvat,
epärunot,
fanius,
Fred Astaire,
Gene Kelly,
heiluminen,
kulmakarvatanssi,
musikaalit,
NaPoWriMo,
rakkausrunot,
steppaus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)