Runo ei perustu tositapahtumiin.
Yli-innokas fani
Antti Tuisku,
oot niin muisku,
värikäs kuin vappuhuisku!
Laita pois se paloruisku –
lupaan lopettaa stalkkaamisen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fanius. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fanius. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Tekstiä tulla tuiskuttaa
Tunnisteet:
Antti Tuisku,
fanius,
muiskut,
NaPoWriMo,
paloruiskut,
runot,
stalkkaaminen,
vappuhuiskut
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Kolmen päivän runot
No niin, pääsin vihdoinkin langoille. Päivittelenpä siis tänne uudet luomukset, pari haikua ja joku ihme, pienillä selityksillä.
Torstai 21. huhtikuuta
Istuin junassa. Luin kirjan. Se oli ihana&ihanaa!
lukemiseni
kirjaan rakastuminen
ero itkettää
Perjantai 22. huhtikuuta
Niin tosiaan, olen allergikko. Kevät on samaan aikaan ihan mahtava, mutta kuitenkin aika pyllystä.
miten kaunista
en saa henkeä enää
missä ne lääkkeet
Lauantai 23. huhtikuuta
Katselin tuossa Doctor Whon uusimman jakson. Nam.
Se loppuu oohon
Avaruus, tuo tumma yläkerran naapurimme.
Mitä lie kätkee pimeyteen ympärillämme.
Yksinkö olemme, omassa seurassamme?
Ripottelee niskaamme sateita, säteitä.
On kuulemma ääretön ja laajentuva.
Rajaton, päättymätön, ihan mitä kaikkea.
Yritä siinä sitä sitten ymmärtää.
Rohkenen epäillä, että kukaan ymmärtää.
Itse tiedän, etten koskaan täysin tajua.
Voin kuitenkin jatkaa pohtimista, ihanaa.
Edelleen aiheuttaa akuutteja niskakramppeja.
Roikuttaa päätä ikkunasta itsesuojeluvaistottomasti.
Wau, on se vaan aika hieno.
Hetkinen, oliko tuo lentokone vai tyyppi 40?
Olen edelleen vaikuttunut.
Torstai 21. huhtikuuta
Istuin junassa. Luin kirjan. Se oli ihana&ihanaa!
lukemiseni
kirjaan rakastuminen
ero itkettää
Perjantai 22. huhtikuuta
Niin tosiaan, olen allergikko. Kevät on samaan aikaan ihan mahtava, mutta kuitenkin aika pyllystä.
miten kaunista
en saa henkeä enää
missä ne lääkkeet
Lauantai 23. huhtikuuta
Katselin tuossa Doctor Whon uusimman jakson. Nam.
Se loppuu oohon
Avaruus, tuo tumma yläkerran naapurimme.
Mitä lie kätkee pimeyteen ympärillämme.
Yksinkö olemme, omassa seurassamme?
Ripottelee niskaamme sateita, säteitä.
On kuulemma ääretön ja laajentuva.
Rajaton, päättymätön, ihan mitä kaikkea.
Yritä siinä sitä sitten ymmärtää.
Rohkenen epäillä, että kukaan ymmärtää.
Itse tiedän, etten koskaan täysin tajua.
Voin kuitenkin jatkaa pohtimista, ihanaa.
Edelleen aiheuttaa akuutteja niskakramppeja.
Roikuttaa päätä ikkunasta itsesuojeluvaistottomasti.
Wau, on se vaan aika hieno.
Hetkinen, oliko tuo lentokone vai tyyppi 40?
Olen edelleen vaikuttunut.
Tunnisteet:
aamut,
ajatukset,
Amy,
avaruus,
Doctor Who,
fanius,
haiku,
itsesuojeluvaistottomuus,
junat,
kevät,
lääkkeet,
muukalaiset,
nuha,
punahiuksiset,
päivän tapahtumat,
River,
Rory,
tähdet
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Failure
Niin, en tosiaan eilen saanut aikaiseksi tänne runoa. Nyt tulee sitten kaksi.
Ensimmäinen on viimeöisestä unestani. Näin siis unta siitä, että istuskelin ratikassa David Tennantin ja John Barrowmanin välissä. Molemmilla on aika mukavat skottiaksentit.
T-A-L-K-I-N-G
TENNANT AND BARROWMAN,
SITTING IN A TRAM WITH ME,
T-A-L-K-I-N-G.
FIRST COMES THE 'R'
THEN COMES THE 'E'
THEN COMES A SCREAM FROM THE GIRL SITTING BETWEEN THEM, 'MARRY MEEE!11'
Toisen inspiraatio löytyi samaiselta luennolta kuin Pupunkin. Ja otsikkona on sama fraasi. Ensimmäinen asia, joka minulle tuli tuosta mieleen, liittyi luonnollisesti kyseiseen elokuvaan.
Adverbin paluu
Koko universumi luuli,
että adverbit olivat kuolleet sukupuuttoon jo.
Ei myöskään tiedetty,
että adverbien vihollisia,
Suomentajia Ilman Todellista Hulluutta (S.I.T.H),
oli yhä olemassa.
Aikamoisten seikkailujen jälkeen
Luke löysi itsensä
oppimasta adverbien saloja
arvostetun opettajan hoivissa.
Samaan aikaan
komea yksikön kolmas persoona Solo
jäädytettiin ikiajoiksi,
niin luultiin.
Paha Että Hutt
nauroi rehvakkaasti
pilkkujensa seurassa,
piti bakkanaaleja epäilyttäviä
ympärillä jäätyneen Solon.
Muutaman droidin,
Sepeteuksen ja Arton,
näennäisen uhraamisen jälkeen
paikalle ilmestyi Luke.
Tuo adverbi
melkein kokonaan oppinut,
mustassa asussaan,
vaati vapautusta yksikön kolmannen persoonan,
kuten myös Passiivi Leian
ja erään karvaisen yksilön.
Että nauroi vain,
yritti adverbin syöttää lemmikilleen
Rektiolle sekä Suffiksille,
onnistumatta kuitenkaan.
Oli adverbi palannut kunniakkaasti,
onnistunut pelastamaan ystävänsä,
vaikkakin ehkä hieman tuurilla.
(kirj. huom. Olen aika piuuuu yhtäkkiä hyökänneiden allergioiden ansiosta)
Ensimmäinen on viimeöisestä unestani. Näin siis unta siitä, että istuskelin ratikassa David Tennantin ja John Barrowmanin välissä. Molemmilla on aika mukavat skottiaksentit.
T-A-L-K-I-N-G
TENNANT AND BARROWMAN,
SITTING IN A TRAM WITH ME,
T-A-L-K-I-N-G.
FIRST COMES THE 'R'
THEN COMES THE 'E'
THEN COMES A SCREAM FROM THE GIRL SITTING BETWEEN THEM, 'MARRY MEEE!11'
Toisen inspiraatio löytyi samaiselta luennolta kuin Pupunkin. Ja otsikkona on sama fraasi. Ensimmäinen asia, joka minulle tuli tuosta mieleen, liittyi luonnollisesti kyseiseen elokuvaan.
Adverbin paluu
Koko universumi luuli,
että adverbit olivat kuolleet sukupuuttoon jo.
Ei myöskään tiedetty,
että adverbien vihollisia,
Suomentajia Ilman Todellista Hulluutta (S.I.T.H),
oli yhä olemassa.
Aikamoisten seikkailujen jälkeen
Luke löysi itsensä
oppimasta adverbien saloja
arvostetun opettajan hoivissa.
Samaan aikaan
komea yksikön kolmas persoona Solo
jäädytettiin ikiajoiksi,
niin luultiin.
Paha Että Hutt
nauroi rehvakkaasti
pilkkujensa seurassa,
piti bakkanaaleja epäilyttäviä
ympärillä jäätyneen Solon.
Muutaman droidin,
Sepeteuksen ja Arton,
näennäisen uhraamisen jälkeen
paikalle ilmestyi Luke.
Tuo adverbi
melkein kokonaan oppinut,
mustassa asussaan,
vaati vapautusta yksikön kolmannen persoonan,
kuten myös Passiivi Leian
ja erään karvaisen yksilön.
Että nauroi vain,
yritti adverbin syöttää lemmikilleen
Rektiolle sekä Suffiksille,
onnistumatta kuitenkaan.
Oli adverbi palannut kunniakkaasti,
onnistunut pelastamaan ystävänsä,
vaikkakin ehkä hieman tuurilla.
(kirj. huom. Olen aika piuuuu yhtäkkiä hyökänneiden allergioiden ansiosta)
Tunnisteet:
adverbi,
avaruus,
elokuvat,
epäilyttävyys,
fanius,
idolit,
jedin paluu,
lastenlaulut,
luennot,
passiivi,
päivän tapahtumat,
rakkausrunot,
rektio,
sepeteus ja arto,
star wars,
suffiksi,
unet
perjantai 15. huhtikuuta 2011
"Uusi"
Okei, myönnän, että tämä ei ole tämän päivän aikana syntynyt runo. Mutta pelaan Edgar Wright -kortin! Ja mielestäni maailmassa ei voi koskaan olla liikaa repomiesrunoutta.
Keitin teille kahvia.
Sumppia keittelin, niin.
Repomies, tuo jalo kofeiinilähettiläs.
Tuo iloa muille.
Itse ei saa kahvia juoda, koska verenpaine on vaarallisen korkealla.
Mutta muille kyllä keittelee kaffet.
Niin saavat sitten hörppiä tuota jumalten juomaa.
Tuota tummaa nektaria saavat ryystää mielin määrin.
Repomies pistää teepussin kuppiin.
Repomies, niin, saa sitten ryystää teetä.
EI JUMALAUTA!
Keitin teille kahvia.
Sumppia keittelin, niin.
Repomies, tuo jalo kofeiinilähettiläs.
Tuo iloa muille.
Itse ei saa kahvia juoda, koska verenpaine on vaarallisen korkealla.
Mutta muille kyllä keittelee kaffet.
Niin saavat sitten hörppiä tuota jumalten juomaa.
Tuota tummaa nektaria saavat ryystää mielin määrin.
Repomies pistää teepussin kuppiin.
Repomies, niin, saa sitten ryystää teetä.
EI JUMALAUTA!
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Etuajassa
Mitä? Kello ei ole edes kuutta ja olen jo päivittämässä tänne runoa? Tarkoittaa varmaankin sitä, että olen käyttänyt päiväni hyödyllisesti. Olette väärässä. Mutta ei siitä sen enempää. Muutaman musikaalin olen katsonut tässä viime päivinä. Niin. Ja haastelistalta löytyi "runo, jonka kaikki sanat alkavat eri kirjaimilla". Kaikkia aakkosia en tähän ruvennut änkemään (ähh, siinähän ois hyvä ä:llä alkava sana), koska olen laiska. En myöskään halunnut välttämättä kirjoittaa zorrosta. Tai x-menistä.
Fred vai Gene?
steppaa
hyppii
juoksee
laulaa
tanssii
pyörii
nauraa
ihastuttaa
roiskuttaa kuravettä
on aina yhtä upea
molemmat
steppaa
hyppii
juoksee
laulaa
tanssii
pyörii
nauraa
ihastuttaa
roiskuttaa kuravettä
on aina yhtä upea
molemmat
Tunnisteet:
elokuvat,
epärunot,
fanius,
Fred Astaire,
Gene Kelly,
heiluminen,
kulmakarvatanssi,
musikaalit,
NaPoWriMo,
rakkausrunot,
steppaus
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Ultra combo
Edgar Wright
Edgar Wright
oot niin alright
mut fanikses sait
eikä mikään kait,
ei Coca Cola Light,
ei tappajahait,
ei pidätetty copyright,
ei Hammurabin lait,
ei celsius tai fahrenheit,
ei 'cheersit', 'kampait',
ei kloonatut Pai Pait,
ei Rainbow Brite,
ei kaukainen Kuwait,
ei peloittava unheimlichkeit,
eikä ees tää website
mua idoliain hylkäämään saa…Gesundheit.
________________________
(Tää oli nyt taas yksi niistä neronleimauksista, jotka pälkähtää päähän sängyssä ennen nukahtamista ja tuntuu sillä hetkellä tosi nokkelalta.)
((En ole mikään hullu stalkkeri, ihan oikeasti.))
Edgar Wright
oot niin alright
mut fanikses sait
eikä mikään kait,
ei Coca Cola Light,
ei tappajahait,
ei pidätetty copyright,
ei Hammurabin lait,
ei celsius tai fahrenheit,
ei 'cheersit', 'kampait',
ei kloonatut Pai Pait,
ei Rainbow Brite,
ei kaukainen Kuwait,
ei peloittava unheimlichkeit,
eikä ees tää website
mua idoliain hylkäämään saa…Gesundheit.
________________________
(Tää oli nyt taas yksi niistä neronleimauksista, jotka pälkähtää päähän sängyssä ennen nukahtamista ja tuntuu sillä hetkellä tosi nokkelalta.)
((En ole mikään hullu stalkkeri, ihan oikeasti.))
Tunnisteet:
fanius,
hillitöntä riimitystä,
idolit,
ihqraksut,
naivismi,
rakkausrunot,
runot,
watsonin runot
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)