Sentimentaalista sössötystä

Olen pääsiäislomaillut kotikotona (vanhempien luona) melkein viikon. Tänään käveleskelin pitkin kylää ja huomailin kaikenlaista. Ei tämä nyt ihan niin mahdoton paikka ole kuin luulee. Paitsi kyllä muisteloitiin taas yhden kaverin kanssa lapsuusaikoja, huh huh. Tässä kuitenkin.

Kotiseutu - oodi Savi-citylle

Paikka, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni.
Paikka, jossa olen tutustunut suurimpaan osaan ystävistäni.
Paikka, josta sain suurimman osan muistoistani.
Paikka, josta olen löytänyt suurimman osan omituisuuksistani.
Paikka, jossa kypärän voi jättää huoletta pyörän sarveen.
Paikka, jossa henkkarit eivät oikeastaan ole tarpeen.
Paikka, jossa tietää lähes jokaisen vastaantulijan.
Paikka, jossa tuntee lähes jokaisen rieskanpurijan.
Paikka, jossa joku saattaa ajaa holtittomasti traktorin lähes seinään.
Paikka, jossa takapihaltaan saattaa löytää yhtäkkiä vaikkapa heinäseipään.
Paikka, jossa kaupan myyjä lähtee juoksemaan perääsi tuoden unohtamaasi kurkkua.
Paikka, jonka lukiossa voi välitunnilla aivan hyvin ottaa vähän lepiä, minuutin pari nukkua.
Paikka, jossa aika monta kertaa kiipeilypuusta putosin.
Paikka, josta toisinsanoen olen oikeasti kotoisin.

Prokrastinaationi

Kummasti aina löytyy tekemistä, kun pitäisi tehdä jotain kirjallista työtä. Tai ihan mitä tahansa, oikeastaan. Ja Pupun antamista haasteista löytyi nimi "Tärkeä askel".

Tärkeä askel

step 1: kirjoita essee

yhtäkkiä

minulla on pyykkejä pesemättä
minulla on huone siivoamatta
minulla on kirjahylly järjestelemättä
minulla on pulloja palauttamatta
minulla on hiukset kihartamatta
minulla on keräyspaperit viemättä
minulla on mämmiä syömättä
minulla on kirjaa lukematta
minulla on leikekirjaa täyttämättä
minulla on Torchwoodia katsomatta
minulla on papereita arkistoimatta
minulla on kynnet lakkaamatta
minulla on työpöytä järjestelemättä

yhtäkkiä

minulla ei ole runoa kirjoitettavana

step 2: kirjoita essee, edelleen

Nopea ja likainen

Ajattelin näin vaihteeksi julkaista tälläisen "jos et tiedä mitä olen tänään tehnyt, niin tämä vaikuttaa todella epäilyttävältä" -runon :) Have fun! 

Myöhäinen julkaisuaika johtuu aika monestakin asiasta. Itse runo on kirjoitettu todistajien läsnäollessa, mutta en usko, että heidän enää muistavan ratikassa paperilapulle raapustellutta sekopäätä (tai lähinnä ehkä se, että niitä meitä on liian monta).

Oodi epäilyttävyydelle haiku-muodossa

äläkä liimaa
sitä käteesi kiinni
en saksi sua

Mikä maa, mikä yhteisvaluutta

Niin. Tosiaan nukuin sitten minipäikkärit. Kolmisen tuntia. Kuudesta yhdeksään. En osaa ehkä enää käyttää aakkosia ja ääkkösiä oikein. Että jotenkin kummasti sitä kapsahti tutuimpaan runoiluun. Ehkä jos oikein kovasti alliteroin, pystyn jättämään sen pois kaikista muista teksteistäni. Ja oikeastaanhan tuon otsikon pitäisi olla kahdeksastatoista kahteenkymmeneenyhteen, mutta. Jotain rajaa sentään.


kuudesta yhdeksään

päiväunilla pötköttely
rentouttaa rasittuneimmankin
surkeana seurauksena
valitettavasti valvomista
yöllä yksinään
hihittelee huoneessaan

uupuneena unetkin usein
pelkkää pumpulia
hämmentävän hämäriä
mielikuvia miellyttäviä
herääminen hätkähdyttää
kellonaika karkaa
mielestä maailmalle
sekaisin siinä sitä sitten
yrittää ymmärtää
kellonaikaa, kuukautta,
viikkoa, vuotta,
paikkaa paikantaa

aluksi ajattelee
voivansa vielä
levätä lauhkeana
aamuun asti
törmätä töksähtää totuuteen
ettei enää
uneen urvahda
valvotaan vaan
ehkä ehtii, ennättää
uneksia uudelleen
huomenna, heräten
aivan ajoissa
pirteään päivään

Lisää luentorunoilua

Istuimme Hertan kanssa tänään iltapäiväluennolla, ja minulla oli, kuten usein massaluennoilla, pienoisia vaikeuksia keskittyä. Kurssin opettaja on kyllä ihan kiva, mutta aihe oli vähän puuduttava.

Tiistai-iltapäivän luentomuistiinpanot

Raukeita ajatuksia
kynät rapisevat hiljaa
luennoitsijan ääni kuuluu kaukaa.
Joku niistää.

Liikenne humisee ulkona
ja hento tuulenvire käy läpi salin.
Miksi tämä ilmastointi
on päällä talvellakin?

Silmät painuvat kiinni
ja pää löytää pöydän.
Se on kova.
Kunpa olisin tuonut tyynyn.

Aivot täyttyvät
hötöllä ja hyytelöllä
ehkä seassa on jotain hyödyllistä
tuskin.

Mutta aina voi toivoa
että myöhemmin ymmärtää
mitä muistiinpanojen tikku-ukot
haluavat kertoa tästä päivästä.