Näin käy joskus

Kun kuuntelee kummaa musiikkia, ajatukset harhailee. Kun tuo kasan vanhoja vihkoja kotipaikkakunnalta, löytää unipäiväkirjan sivuja. Kun löytää kryptisen "tonttulapsi asuu siellä"-merkinnän, ei oikein voi olla kirjoittamatta päivän runoa siitä. 

Tullut on

Tonttulapsi asuu piilokuopassa. 

Monttulapsi lakki päässä
odottaa vanhempaa saapuvaa,
monottaa pikkusisarusta itkevää. 

Nakertaa piparin reunaa
pakertaa paketin ruttuisen.
Nakkaa glöginlopun ikkunasta,
lakkaa kyntensä punaisiksi.
Ryntää ovelle hetkessä,
kyntää matot rullalle.
Nappaa isiä parrasta,
tappaa pari täitä.
Likaisia ovat tontut,
sikaisia kun syövät.
Lyövät humalassa poroja,
myövät pimeästi konvehteja.

Tää pikkutonttu hampaaton,
pää polleasti nytkyen,
näyttää pakettia ylpeänä.
Täyttää kotimontun hirnunnalla,
nauraa kuin hullu,
kauraa varsinaiselle pollelle.
Naaraa huoletta nenää,
vaaraa ei huomaa kukaan.

Parta pitkä varjoissa.
Karta ukkelia tukevaa,
vyö punainen peittää, 
työ teettää mahaa.
Hyö tietää kyllä.
Syö lapsia pukki,
puree, lyö ensin.
Suree sitten suku.


Edit// Tykkään tosi paljon siitä, että meillä on kannibalismi-tunniste <3